Magic Circle Festival
2014 – Metallin kuninkaat huippuiskussa!
Vuosikymmeniin kovimmasta helteestä nauttiva pääkaupunkimme
Helsinki oli saanut
kunnian toimia näyttämönä Manowarin omalle tapahtumalle
Magic Circle Festivaalille.
Ristiriitaisen vastaanoton saanut kokonaisuus jää omaan
arvoonsa raportissani ja keskityn vain olennaiseen eli konserttipäivään.
Festivaalialue siinsi silmissä ja jo kaupungin halki
kulkiessamme oli monikansallisia Manosotureita
näkynyt katukuvassa ilahduttavan paljon. Portilta avautui
näkymä kohti lavaa, joka oli odotuksiin nähden pienehkön näköinen. Oikean käden
puolella oli alue alkoholinmyynnille ja vasemmalla ruokapisteitä ja helteiseen
keliin erittäin tärkeä vesipiste. Kaikki tarpeellinen hyvää konserttia varten
siis löytyi.
Lämmittelijöistä ehdin näkemään vain Teräsbetonin, jota on
pakko erikseen kehua. Loistava esitys sai yleisön äänekkäästi mukaan ja
kirjoittaja on valmis nimeämään Jarkko Aholan maamme parhaaksi
Heavy-laulajaksi. Kappaleista suurimmat huudot yleisöstä kirvoittivat eeppinen
Metallisydän ja radiohitti Taivas lyö tulta.
Roudaustauon aikana siirryin eturiviin ja juttelin siinä
metalliveljien kanssa, jotka olivat saapuneet paikalle eri puolilta maailmaa.
Ainakin Australia,Usa,Sveitsi,Bulgaria,Viro ja Venäjä olivat
edustettuina jo eturivissä.
Odotus kesti loppujen lopuksi yllättävän lyhyen ajan ja koko
ajan yleisöä pakkautui lisää ja lisää
kohti lavaa. Kuulemieni arvioiden perusteella paikalla oli
jopa 5000 henkeä.
Vanhasta kokemuksesta osasin odottaa alkusignaalia ja kun
Orson Wellesin komeasti lausumat sanat ”Ladies and
gentlemen, from the United States of America, all
hail Manowar” alkoi
ihmismassa elää voimakkasti mukana. Samalla käynnistyi konsertit avaava
nimikkokappale Manowar, joka nosti tunnelman heti kattoonsa.
Varsinainen
ilotulitus alkoi seuraavasta kappaleesta kun Blood of my enemiesin kertosäe
huudettiin kohti hiljalleen tummuvaa taivasta
”Strong wind-magic mist
To Asgard the Valkries fly
High overhead-they carry the dead
Where blood of my enemies lies.”
Ja kun heti perään oli vuorossa nostalginen Sign of the
hammer, jonka bassokuvio on punottu selkärankaan tatuoinnin kaltaisella
pysyvyydellä, oli tunnelma katossa. Bändi soitti erinomaisesti ja varsinkin Eric Adams ja Donnie Hamzik tuntuivat hymyilevän kilpaa auringon kanssa.
Koko illan teemaan hyvin sopiva Brothers of metal soi
seuraavaksi ja kyseinen kappale kuvaa erinomaisella tavalla bändin fanien
keskuudessa elävää poikkeuksellista yhteisöllisyyttä ja veljeyttä, jota
tuntikausien keskustelut monikansallisten fanien kanssa vainvahvistivat.
Setin ainoa uudemman tuotannon kappale Lord of steel oli
illan heikoin esitys ja eturivikin veti siinä ikään kuin happea. Rauhallinen ja
hyvin mukana laulettava Dawn of battle palautti illan uomiinsa ja sen jälkeen
koettiinkin jotain poikkeuksellista.
Isoilta screeneiltä näytettiin videota, jossa isoisä kertoo
pojallensa tarinan, joka tunnetaan myös
Manowarin
kappaleesta The Warriors Prayer. Kun kappale eteni kohtaan, jossa
luetaan soturin rukous oli se rytmitetty niin, että jokaisen alla nähtävän
pilkun kohdalla yleisö toisti esiluetun kohdan.
Gods of war, I call you, my sword is by my side.
I seek a life of honor, free from all false pride
I will crack the whip, with a bold mighty hail
Cover me with death, if I should ever fail
Glory, Majesty, Unity, Hail, Hail,Hail
Viisi tuhatta ääntä toistamassa näitä maagisia sanoja oli sanoinkuvaamaton elämys. Sanoissa oli voimaa ja ne upposivat kuin keihäs selkärankaan. GLORY,MAJESTY,UNITY;HAIL;HAIL;HAIL!
Viimeisten säkeiden soturin rukouksesta vielä leijuessa yleisön keskuudessa aloitettiin jo voimalla
seuraavaa ryntäystä, jossa ensin pamahti ilmoille Blood of the Kings, jota seurasi pitkään odottamani aliarvostettu Kingdom come, jota laulettiin ainakin kirjoittaneen suulla erityisellä antaumuksella.
Ja kun näiden kahden perään tuli ehkä suurin kaikista metalliballadeista Heart of Steel oli ilmassa rakkaudensekaisia suuria tunteita, kun vellova ihmismassa laukoi tuttuakin tutumpaa kertosäettä
Stand and fight Live by your heart Always one more try I'm not afraid to die Stand and fight Say what you feel Born with a heart of steel
Huikean intensiivisen jakson jälkeen oli sen pakollisen pahan aika. Joey DeMaio tuli yksin lavalle ja aloitti bassosoolonsa, joka perinteisesti venyi ja venyi. Itse en ole soolojen ystävä, mutta soolon päättänyt Sting of the Bumblebee kelpasi jo itsellenikin.
Joey DeMaio eturivistä kuvattuna.
Yhtyeen ehkä kovimman albumin, vuonna 1988 julkaistun Kings of Metalin läpisoittaminen jatkui soolon jälkeen edelleen todella nopealle kuulostavan Wheels of Firen kiihdyttäessä tukanheilutusta.
Eric Adamsin ääni oli loistavassa vireessä ja illan yksi kohokohdista olikin fanien kestosuosikki Hail and Kill, joka kuultiin seuraavaksi.
Brothers I am calling from the valley of the kings with nothing to atone A dark march lies ahead, together we will ride like thunder from the sky May your sword stay wet like a young girl in her pride, Hold your hammers high
Kuin hurmiossa takoivat nyrkit ilmaa ja sitten se lähti Hail, Hail, Hail and Kill, Hail and Kill
Hail, Hail, Hail and Kill, Hail and Kill ja yleisön ääni oli kuin valtameri, joka hyökyi joka puolella ympärillä peittäen kaiken orgastiseen hurmioon.
Hail and Killiä seurasi vahva Kings of metal, jonka jälkeen oli jälleen Joey DeMaion vuoro astella lavalle. Perinteinen osin kliseinen puhe käsitteli tuttuja aihioita siitä kuinka juodaan ja nussitaan ja sama jatkui kielen vaihtuessa Suomeksi. Jotain hauskaa siinä on kun synkkäilmeinen DeMaio kulkee korpinmustassa tukassaan intensiivisesti katsoen ja kertoo ymmärrettävällä suomenkielellä lyhyttä tarinaa ja höystää sitä kirosanoilla, joista miehen oma suosikki on ”JUMALLAUTA”…
Toinen yhteisöllisyyttä korostava kappale Warriors of the World soi upeasti ja yleisö lauloi mukana villisti. Yksi omista suosikeistani päätti illan yhtyeen osalta, kun nopealla basson ja kitaran yhteiskululla starttaava Blackwind,Fire and Steel räjäytti yleisön vielä kertaalleen.
Full moon light is calling me My kigndom lies within The mystic soul and lions heart Brought by the talisman The ecstasy of battle takes me Where the falcons fly Immortal youth was granted me I will never die
Yhtye poistui lavalta ja kaiuttimista alkoi soida perinteinen outro The Crown and the Ring, joka laulettiin viimeiseen sanaan asti kuin viimeiseksi sotahuudoksi. Kaikki mitä keuhkoista ja äänestä oli jäljellä saateltiin hikisinä ja onnellisina jo hämärtyneeseen Suvilahden iltaan.
High and mighty alone we are kings Whirlwinds of fire we ride Providence brought us the crown and the ring Covered with blood and our pride
Mahtava konsertti päättyi tunnevyöryyn. Suosikkiyhtyeeni oli tehnyt sen taas. Täydellinen täyden
kympin konsertti, jossa biisivalinnat osuivat ytimeen.
Jo useamman vuoden olen ajatellut, että juoksen maratonin jossain vaiheessa elämääni.
Kahtena edellisenä kesänä eli kesällä 2012 ja kesällä 2013 haave kariutui jalkapallokentillä tulleisiin vaivoihin. 2012 repesi nilkasta nivelside ja 2013 tuli nivuseen repeämä.
Nyt päätin hyvissä ajoin jo syksyllä 2013, että tämä on vuosi jolloin maratonin juoksen. Sain mukaani
harjoituskaveriksi hienon miehen Jani "Oide" Ojalan, jota ilman valmistautuminen olisi ollut paljon hankalampaa.
Toinen kovapää - lenkkikaverini Jani Ojala.
Kun jalkapallokausi 2013 päättyi alkoi kova harjoittelu ja yksi kuvaava reissu oli, kun kävimme Taivalpirtilla josta palatessa päätimme ahnehtia lisäkilometrejä ja luonnolisesti eksyimme, jonnekin välillä Kangasala-Kaukajärvi-Hervanta. Sisäinen sissi ei luovuttanut ja lopulta löysin GPS-ja päättely-yhdistelmällä reitin takaisin. Valitettavasti pitkospuut olivat noin 25cm hyisen veden alla ja viimeinen kymppi juostiin kengät läpimärkinä. Lenkki kesti kolme ja puoli tuntia, mutta muurasi lopullisesti yhteen yhteisen tavoitteen ja ilmoittautuminen Paavo Nurmi Maratonille tehtiin jo lokakuussa 2013.
Lenkkejä kertyi tasaisesti ja vanhan vuoden puolella surkea talvi helpotti valmistautumista. Uusi vuosi alkoi ikävästi, kun jouduin takareiden repeämän vuoksi olemaan kolme viikkoa täyslevossa ja sen perään sairastelimme Oiden kanssa vuorotellen ja paras terä tuntui hukkuvan jatkuvaan sairasteluun.
Sairastelu taittui ja harjoitusmäärät alkoivat kasvaa. Viisas, mutta tuskallinen päätös lykätä oman jalkapalloharrastuksen alkua edesauttoi terveenä pysymisessä ja lisäsimme pikku hiljaa juoksumäärät kolmeen kertaan viikossa, niin että lenkit sisälsivät kaksi lyhyttä ja yhden pitkän lenkin viikossa.
Peruslenkkien lisäksi juoksimme rappusia,lukonmäkeä ja erilaisia intervalleja, jotka toivat veren maun suuhun. Mitään varmuutta niiden hyödystä maratonharjoitteluun en omaa, mutta itselleni ne toimivat hyvinä
herättelijöinä jaloille jatkuvan yksitoikkoisen lenkin sijaan.
Viikot ja kuukaudet kuluivat ja koko ajan oma harjoitusmääräni kasvoi, kun ensin mukaan tuli 100km/viikko työmatkapyöräily ja vapun jälkeen liityin vielä TamU-K:n harjoitusvahvuuteen ja sitä kautta viikkoharjoitusmäärä kasvoi pahimmillaan 5-6 kertaan viikossa.
Juhannuksesta eteenpäin harjoittelu lopetettiin kokonaan ja juhannuksen jälkeen aloitin tankkauksen.
Viimeisen viikon join runsaasti vettä ja söin vaaleaa leipää,kanapastaa,rahkaa ja irtokarkkeja. Painoa tankkaus toi lisää reilun viisi kiloa ja olo oli hiukan epäuskoinen tankkauksen hyödyn suhteen.
Ei näytä edes pahalle?
28.6.2014 - 42km ja 195metriä, koko tunneskaala käytössä
Juoksupäivän aamu tuli vastaan kohtuullisen väsyneenä, kun yöunet jäivät vähiin. En tiedä kumpi niitä enemmän vei- jännitys vai ylipitkät päiväunet. Kello 7.00 lähdimme kuitenkin kohti Turkua ja päässä jyskytti ajatus siitä, että maaliin pitäisi päästä. Taka-alalla kummitteli vieläkin epäonnistumiset Ideapark-juoksussa 2011 (keskeytys) ja Pirkan hölkässä 2012 (nivuskramppi ja pettymys ajasta).
Turussa oli kylmälle kesäkuulle poikkeuksellinen ilma ja lämpötila kohosi jopa 24asteeseen, joka oli osan juoksijoista mielestä selvästi liikaa. Itse nautin poikkeuksellisesta lämmöstä ja lyhyellä paidalla ja housuilla juostessa lämpö ei haitannut.
Startti on mielenkiintoinen kokemus, kun mieli palaa jo kovasti vauhtiin ja ensimmäiset sadat metrit ovat kuitenkin melkoista matelua. Pikku hiljaa ruuhka alkoi kuitenkin venyä pitkäksi nauhaksi juoksijoita ja oman juoksurytmin sai kohtuullisen hyvin kiinni jo ensimmäisellä kilometrillä.
Heti alkumatkasta matkaamme liittyi myös ensikertalaisena matkassa juossut Tuomas Lindholm, joka itse epäili jaksamistaan mutta halusi mukaan porukkaan juoksemaan ja se oli iso onnenpotku ainakin minulle.
Lähdimme liikkelle ihan hyvää vauhtia ja ensimmäinen 10km vei aikaa 1.04.40. Näillä paikkeilla vasen rintalihakseni kramppasi ja hankaloitti juoksemista. Seuraavalla juomapisteellä otin avuksi särkylääkkeen ja se helpotti tilannetta.
Oidella alkoivat vaikeudet jossain 18kilometrin kohdilla ja vauhtimme tippui ja puolimatkassa aikamme oli 2.16.06. Vielä hetken Oide yritti saada revittyä itseään vauhtiin, mutta vääjäämätön oli edessä ja Oide käskikin meidän jättää hänet taaksensa ja jatkaa kaksin Tuomaksen kanssa. En voi väittää ettei olisi riipaissut jättää pitkän yhteisen harjoituskauden tehnyttä ystävää taakse, mutta laji on armoton ja vastaavasti oltaisiin tehty samoin toisinpäin.
Hetkellisesti tippuneen vauhdin vuoksi jo selvästi taakse jääneet 4h 30minuutin jänikset olivat päässeet noin 800metriä meistä edelle ja kun lenkki lähti toistamiseen kohti ruissaloa ja pitkiä hivuttavan raskaita loivia ylämäkiä päätimme Tuomaksen kanssa, että yritämme saavuttaa jänikset ja oman tavoitteeni tasaisella vauhdin nostolla.
Matka jatkui ja väsymys lihaksissa kasvoi ja suurimmat epätoivon hetket tulivat jossain 25-28 kilometrin paikkeilla. Kun lopulta paljon peloteltu 30 kilometrin väliaikapaikka tuli vastaan ajassa 3.19.57 alkoi usko maalinpääsystä kasvaa kilometri toisensa jälkeen. Ja kun kaupunki alkoi saapua kaukaisuudesta näköpiirin rajoihin koitti odotetu hetki, kun saavutimme ja ohitimme jänikset, joita jahtasimme lähes 1h 30min.
Tasainen vauhdinjako toi selkiä vastaan koko jälkimmäisen kierroksen ja lopussa ero sipanneisiin/krampanneisiin/uupuneisiin kanssajuoksijoihin oli lohduttoman suuri. 38 kilomerin jälkeen satama-alueen läpi juostessa join samalla pisteellä kolme mukillista juomaa ja meinasin oksentaa. Ahneella on kuuluisa loppu.
Viimeiset kilometrit olivat tuskaisen pitkiä, mutta koko ajan lähemmäs tuleva maalialue ja hienot maisemat sekä paikalle kannustamaan saapuneet ihmiset saivat jaksamaan. En tiedä johtuiko rasituksesta vai liikutuksesta, mutta viimeisellä kilometrillä meni selkää pitkin useamman kerran kylmät väreet.
Ja sitä tunnetta kun maaliviiva tulee vastaan ei vaan voita mikään. Vanhat epäonnistumiset pyyhkiytyivät pois mielestä ja kun oma tavoiteaikakin alittui oli juoksu täydellinen onnistuminen. Maaliviivan jälkeen halasin Oiden kanssa, joka oli tullut odottamaan maaliviivan taakse. Seuraavalla kerralla yhdessä maaliin!
Kiitos myös Tuomas Lindholmille, joka juoksi käytännössä koko juoksun samaa vauhtia kanssani maaliin.
Kiitos myös järjestäjille, ei jäänyt moitittavaa!
4.26.48
Juoksun jälkeen olin yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka jalat olivatkin väsyneet ja kankeat. Muutamia isoja rakkoja oli ja hiertymiä nivusissa. Niistä selvittiin kuitenkin muutamassa päivässä.
Movember-kapteenina antamani lupaus juostusta Maratonista on näin kuitattu.
Kiitos kaikille onnitteluviesteistä ja tsemppauksista.
Päätän Sami Putkisaaren sanoihin : Ethän halua jäädä yksinkertaiseksi maratoonariksi.
Olen aiemmin avannut tekemiäni haastatteluita ja taustoittanut niitä blogini aiemmin
julkaistuissa teksteissä. Tämä teksti on siis jatkumoa sarjalle, jonka päätti Minä Lätkätoimittaja sarjan osa 4.
Edellinen kausi oli niin poikkeuksellinen, että sen avaaminen ja analysoiminen on erittäin haastava urakka. Kaikessa kirjoittamassani pitäydyn siinä mitä olen itse nähnyt ja kuullut ja jota katson voivani eteenpäin kertoa.
Kausi alkoi toimituksellisesti totuttuun tapaan heti edellisen perään ja jo huhtikuussa kävin haastattelemassa Sami Hirvosen, joka teki paluun Ilveksen penkin taakse. Sami Hirvosen haastattelu @ilves.com
Toukokuulle siirryttäessä haastattelin Jordan Georgen, joka oli Ilveksessä koeajalla. Lopulta tämä 173senttinen peluri oli lähinnä jatketta nimilistalle pelaajista, joista ei jää kuin nimi kummittelemaan mieleen. Jordan Georgen haastattelu@ilves.com
Samalla reissulla kuin Jordan George haastateltiin metsästin lopulta Mikko Kukkosen ja Turo Asplundin videohaastatteluun Lempäälän Masku-areenalla.Saavuimme paikalle ilmoitettuun aikaan, jolloin harjoitukset olivat jo ohi ja etsin pelaajia muun muassa suihkutiloista. Tällä kertaa haastateltavat jännittivät haastattelijaa enemmän. Joko rutiinitaso alkaa kasvamaan tai sitten kavereita vaan jännitti normaalia enemmän.
Kesäkuun puolivälin jälkeen kättelin sitten jälleen uuden toimitusjohtajan, kun Ilves nimitti uudeksi
toimitusjohtajakseen Timo Virolaisen.Virolainen on erittäin miellyttävä,hymyilevä herrasmies, jonka kanssa piti palata tarkemmin toimitusjohtajuuteen liittyvissä asioissa, mutta hektisen kauden varrella sopivaa aikaa ei löytynyt. Timo Virolaisen haastattelu@ilves.com
Kesä meni jääkiekon ulkopuolisten asioiden parissa, mutta heinäkuun lopulla jysähti pommi.
Pommi nimeltään Marko Sjöblom.
Marko Sjöblomista piti tulla Ilveksen omistaja ja pelastaja.
(Kuva:Sami Raiskio)
Sjöblomista on kirjoitettu paljon ja monta asiaa on jäänyt selvittämättäkin. En koe sitä kuitenkaan pystyväni tekemään. Oman subjektiivisen käsitykseni mukaan Sjöblomilla oli loistavia ideoita ja poikkeuksellista osaamista markkinoinnillisesti. Henkilönä hän on minua kohtaan ollut kaikessa toiminnassaan reilu.
En puutu siihen olisiko hän ollut oikea mies Ilveksen omistajaksi tai syihin siitä miksi hänet siirrettiin syrjään. Fakta on siinä, että näin tapahtui ja Ilves elää omaa elämäänsä ja Marko vaikuttaa jossain muualla.
Kaikki kuitenkin näytti hyvälle, kun sain kutsun haastattelemaan Marko Sjöblomia Hakametsän jäähallille 29.7.2013. Salamavalot ja televisioyhtiön videointiin tarkoitetut valot paloivat ja Hakametsässä haastateltiin Sjöblomia ja Vincent Manngardia. Saapuessani paikalle Sjöblom lähti marssimaan kesken lauseen minua kohden ja kävi esittäytymässä ja lupasi haastattelun ensimmäisenä heti televisioon menevien haastatteluiden jälkeen. Istuimme vierekkäin tyhjässä Hakametsän C-katsomossa ja puhuimme. Puhuimme pitkään ja sen seurauksena samana ilta julkaistiin tekemäni haastattelu, joka oli ensimmäinen Sjöblomista tehty haastattelu. Marko Sjöblomin haastattelu@ilves.com
Sjöblomin aika alkoi ryminällä kun Ilves teki mainoskampanjan, jossa pilkattiin Jokereita ja heti perään Tapparaa kahdella kuvalla, jotka aiheuttivat monenlaisia reaktioita ja lopulta sakot Ilvekselle.
Tyylistä voidaan keskustella, mutta hetkessä Ilves oli kaikkien huulilla.Harvoin jos koskaan on niin
paljon puhelin soinut kuin aamuna, jolloin kyseiset kuvat ladattiin Ilveksen viralliselle sivustolle.
Samoihin aikoihin teimme myös Ilveksen kauden 2013-14 pelaajaesittelyvideon, jonka tekemisestä löytyy kirjoittamani blogiteksti. Näihin aikoihin tein ehkä enemmän tunteja Ilvekselle kuin koskaan sitä ennen ja toivottavasti tämän jälkeenkään.
Mielenkiintoinen pelaaja, johon aloin uskoa heti puhuttuani Pekka Kangasalustan kanssa eli Jiri Veistola oli seuraavaksi haastattelussani. Alkukaudesta näytti sille, että Jirillä on vaikeuksia mahtua kokoonpanoon, mutta lopulta myös Mestiksen historian pisimmällä tukalla aikanaan viilettänyt taistelija lunasti paikkansa kokoonpanossa. Jiri Veistolan haastattelu@ilves.com
Harjoituskaudella Ilves hankki myös kovan puolustajapelaajan ja olimme Sami Raiskion kanssa vastassa, kun uusi mies Simon Gysbers saapui Tampereelle. Huikean kauden pelannut Gysbers ehkä hieman hiipui loppukautta kohden, mutta oli kokonaisuudessaan katsoen loistava hankinta.
Liigakauden ollessa jo nurkan takana teimme Ilveksen A-nuorten kausiennakkoa, johon haastattelin
Jerry Laakson, joka pelasi loistavan kauden tehden puolustajan tontilta 47 ottelussa 46 tehopistettä. Ilman haavetta paluusta Pohjois-Amerikan yliopistosarjoihinm joissa ei saa pelata jos on pelannut ammattilaisotteluita (Mestis,Liiga) olisi Jerrykin varmasti nähty liigajäillä. Jerry Laakson haastattelu@Ilves.com
Ilveksen viime kauden ehkä tärkein hankinta on saanut ymmärrettävästi kohtuullisen vähän huomiota, mutta uskon että nimi tulee tutuksi vielä monelle. Jos ei jääkiekon, niin keihäänheittovalmennuksen puolelta.
Hänen valmennettavansa Ihab Abdelrahman.on nimittäin heittänyt tällä kaudella jo yli 89 metriä...
Petteri Piironen-painakaa nimi muistiin!
Kuva:Mikko Helin
Fyysinen valmennus on kiinnostanut itseäni jo omasta palloilutaustastakin johtuen ja ajattelin, että koittaisin avata tätä harvemmin esiin nostettua, mutta joukkueen sisällä erittäin arvostettua työtä. Petteri Piirosen haastattelu@Ilves.com
Syyskuun Ilves-Bulletin valmistui kauden ensimmäisiin kotiotteluihin jaettavaksi ja haastattelin siihen Daniel Corson, joka oli ennen kautta suurten odotusten alla. Määrätietoisen oloinen Corso katsoi tiukasti silmiin ja oli haastateltavana loistava sanoen juuri niitä sanoja, joita kannattajat haluavat kuulla.
Valitettavasti peliesitykset eivät vastanneet odotuksia ja Corsosta tuli syystä tai toisesta joukkueelle rasite.
Kausi lähti liikkeelle ja edellisen kauden sarjajumbo Ilves pelasi upeasti. Viimeisenä lukkonaan loistavasti plennut maalivahti Ville Kolppanen Ilves riisti pisteitä ottelu ottelun jälkeen.
Yksi joukkueen yllättäjistä oli kypsää peliä pelannut nuori puolustaja Mikke Levo, jonka haastattelin syyskuun lopulla. Mikke Levon haastattelu@Ilves.com
Sjöblomin aikana asiat tehtiin usein nopealla aikataululla ja yksi esimerkki on Nelosella pyörinyt ottelumainos, jonka ideoin Sami Raiskion kanssa käytännössä tunneissa. Sitten vaan soitto muutamalle kaverille ja kuvaamaan Hakametsään. Palaute oli positiivista, mutta taisi jäädä ainoaksi mainokseksi jossa itse esiinnyin.
14.10 Yksi ajanjakso Ilveksessä tuli päätökseensä ja Ilves purki esisopimuksen Marko Sjöblomin kanssa. Ilves.comin toimintaan asialla ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä ilves.comissa tehdään töitä Ilvekselle ei sen toimijoille.
Lokakuun puolivälissä olikin tarkoitus taas tehdä videohaastattelua ja nyt kokeilimme tapaa, jossa on kaksi haastattelijaa ja mukaan saatiin Ilves.comista Marko Herckman. Yksi parhaista haastateltavista, joita olen kohdannut eli Ville Kolppanen puhuu sujuvasti aiheesta kuin aiheesta ja näin haastatteluun saatiin hyvä henki.
Lyhyitä minihaastatteluita, joiden anti on vähäinen tein Tuomas Tuokkolasta ja Tommi Välimaasta, mutta marraskuun suuri puristus oli kolmetuntinen suora lähetys Hakametsästä eli Ilves-live, joka tuli ulos YouTubesta 2.11.2013. Kuten aina oli vieraiden paikalle saaminen kohtuullisen helppoa ja saimme paikalle sellaisen kattauksen, jonka halusimme.
Kolmetuntinen suora lähetys vaatii suunnittelua ja valmistautumista, mutta lopulta aika menee jopa liian nopeasti. Itse haastattelin Jari Vainion,Pasi Saarisen ja Juha Pajuojan osallistuen muutenkin lähetyksen tekemiseen.Toivottavasti näitä saadaan tehdä lisää tulevaisuudessa!
Liven kulisseissa kuhisee koko ajan, kun lähtevät vieraat, saapuvat vieraat ja tauoilla mietityt keskusteluihin nostettavat aiheet täyttävät tilaa.
Marraskuu on myös Movember-kuukausi ja kun olen saanut olla siinä Ilveksen keräyksen vastuuhenkilönä olen siihen käyttänyt aikaa huomattavasti. Tällä kaudella sain avukseni joukkueen puolelta Movember-kapteeniksi nimetyn Kai Kantolan ja joukkueen tuella saimmekin kerättyä huikean potin. Ensi vuonna homma nostetaan kokonaan uudelle tasolle jos suunnitelmani onnistuvat, mutta se on tulevaisuuden asioita. Movember-kampanja oli jättimenestys@Ilves.com
Kuva:Pekka Suojanen
Yhtenä keskiviikko sain pikahälytyksellä koottua lopulta niin vahvan porukan Ilves.comista paikalle, että ainoaksi tehtäväkseni Pyynikin näkötornilla tuli jutella mukavia pelaajiston kanssa. Kohtuullisen kylmässä ilmassa oleskellun parin tunnin jälkeen Sami Hirvonen tarjosi meille toimittajille ja kuvaajillekin mahdollisuutta laskeutua tornista, mutta kylmä (tekosyy) oli hyvä syy jättää laskeutuminen väliin. Pekka Suojasen kuvat@Ilves.com
Joulukuussa ilmestyi perinteinen Ilves-Sanomat, jonka verkkoversio on edelleen luettavissa.
Tähän julkaisuun tein haastattelut pitkän linjan Popeda-kitaristista Costello Hautamäestä ja legendaarisesta Ilves-puolustaja Jani Nikosta.
Haastattelua leimasi rento ote! Kuva:Sami Raiskio
Costellon tapasimme Sami Raiskion kanssa päivällä samana päivänä, kun Popeda soitti juhlakiertueensa ensimmäisen konsertin Tampereella. Erittäin hyväntuulinen Costello jutteli vapautuneesti ja pitkään välillä laulaen ja välillä imitoiden Pate Mustajärveä.
Jani Nikon kanssa kävin lounaalla, jonka yhteydessä tyylikäs herrasmies antoi haastattelun. Puhuimme paljon myös jutun ulkopuolisista asioista kuten juniorivalmennuksesta. Jani Nikon aivan liian varhain päättyneen uran tajusin miehen edelleen erittäin nuorekkaasta olemuksesta.
Kantolan paita,Levon varusteet ja ei tehomerkintöjä!
Kuva:Ville Rossa
Joulukuun puolessa välissä pelasin ensimmäistä kertaa fanien välisessä talvilassikossa. joka oli
ensimmäinen (ja ainoa) koskaan pelaamani kiekkopeli täysillä varusteilla. Varusteet sain lainaksi Mikke Levolta, jolta otin kommentit voittoon päättyneen nuorten paikallispelin jälkeen ja samalla pyysin varusteet lainaksi. Pelaaminen oli hauskaa ja umpiruosteinen toimittajakin nautti pelaamisesta, vaikka puolityhjän maalin ohitsekin sain lauottua...
Uusi vuosi tuli ja alkoi työ kauden toisen Ilves-Sanomien numeron kirjoittamiseksi. Kirjoittaminen tehtiiin
hyvissä ajoin ennen lehden julkaisua ja siitä jäi yli Niko Dimitrakoksen haastattelu@Ilves.com .
Dimitrakokksen haastattelin Ilveksen harjoitusten jälkeen Hakametsän kakkoshallissa.
Kokenut kiekkomies oli loistava haastateltava ja mukava persoona, joka tämän haastattelun
jälkeen pysäytti minut muutamaan otteeseen kaupungilla ja jäi juttusille.
Tammikuun Ilves-Bulletiniin haastattelin hienon kauden pelannutta Turo Asplundia, joka oli edellisellä
kaudella pelannut Ilvestä vastaan karsinnoissa Mikkelin Jukureiden pelipaidassa. Haastattelun alussa naureskelimme kaikille kekseliäisyydessään hienoille haukkumanimille, joilla olimme häntä edellisellä kaudelal solvanneet. Suurimman osan haastateltavista tavoin Turo Asplund oli hyvää seuraa ja juttelimme pitkään nauhurin sammumisen jälkeenkin mm. liigan tuomaroinnista.
Suorastaan maagisen kauden pelanneen Michael Keräsen rinnalla myös Kai Kantola pelasi hienon
kauden ruhjoen maalinedustalta kiekkoja maaliin surutta.
Kaksikon täydensi myös upean kauden pelannut Sami Sandell.Haastattelin Kai Kantolan ennen Blues-ottelua, jolloin joukkueen pudotuspelipaikka näytti vielä käytännössä varmalle. Kai Kantolan haastattelu@Ilves.com
Runkosarjan viimeiseen vierasotteluun kokosimme Ilves.comista iskuryhmän, joka lähti toteuttamaan videointia joukkueen viimeisestä pudotuspeliottelusta. Video kertoo vielä enemmän kuin tuhat kuvaa.
Kauden jälkeen julkaistiin toinen Ilves-Sanomat,jonka näköislehti on edelleen luettavissa. Omalta osaltani haastattelin Lordi-yhtyeen Manan, Annika ja Jouko Urvikon sekä Ilveksen B-nuorten kapteeni Ville Niemisen. Niemisen haastattelun yhteyteen kirjoitin myös Ilves-henkisestä autokoulu Hockey Driversista.
Manan haastatteleminen oli yksi mielenkiintoisimmista näiden vuosien varrella. Henkilöllisyyden salassapysymiseksi en kerro missä tarkemmin ottaen haastattelu tehtiin. Se tehtiin kuitenkin äänitysstudiossa ja sellaisessa en ollut ikinä ennen käynyt. Mana päästi minut jopa kokeilemaan eri napeista miltä musiikki kuulostaa sotin kerrallaan kuunneltuna. Manalla oli juuri kesken nimettömän blackmetal-yhtyeen tuotoksen miksaaminen ja pelkän ääniraidan kuunteleminen oli hauska kokemus....
Samanhenkisenä ihmisenä, joka tykkää niin jääkiekosta kuin heavymusiikista tulimme hyvin juttuun ja kutsuin Manan kanssani peliinkin. Hieno kokemus ja aina arvostettava tapa tarjota toimittajalle kahvia!
Urvikot tapasin Hakametsän kakkoshallin katsomossa, jossa haastattelin omassa haastatteluhistoriassani kirkkasti kauneimman haastateltavan Annika Urvikon. Onneksi olin tehnyt taustatyöni kunnolla, sillä kosketuspinta kiekkoilullisiin asioihin oli hyvin rajallinen. Haastattelunauhalle taianomaisen kuunteluelämyksen loi hallissa taustalla soinut taitoluistelijoiden musiikki, joka teki haastattelun kirjoittamisesta hyvinkin hilpeän kokemuksen. Annikan haastateltuani siirryin Jouko Urvikon kanssa keskustelemaan jäähallin sisääntuloluiskalle, jossa hyvin nopeasti selvisi että hyvää ja mielenkiintoista tarinaa olisi vaikka toiseenkin haastatteluun.
Ville Niemisen kanssa kävimme tekemässä haastattelun Näsinneulan ravintolassa, jossa meille annettiin käyttöön hienot puitteet niin haastattelun tekoon, kuin ennen kaikkea kuvaamiseen. Ville on erittäin sanavalmis tyyppi ja juttua meillä riitti pitkään nauhan ulkopuolellakin.
Kausi päättyi ikävästi joukkueen hyydyttyä kalkkiviivoilla ja HPK:n tehdessä tarunhohtoisen nousun.
Taaksepäin tuijottaminen ei johda mihinkään ja syiden analysoimisen jätän itseäni viisaammille.
Kausi oli pitkä ja tunteikas.ja päättyi epäuskoisiin tunnelmiin. Omia ei kuitenkaan hylätä.
Näihin kuviin,näihin tunnelmiin. Kauden 2014-15 toimitustyöt ovat jo hyvässä vauhdissa ja toivotan kaikille kannattajille mukavaa kesää ja voitollista paluuta kiekkomaailmaan kun pelit jatkuvat!
Alkuperäisteksti: Mika Suonsyrjä, osin muokannut Vesa Suonsyrjä.
Timo Peltomaan jääkiekkoura oli pitkä ja miestä arvostetaan laajasti lajipiireissä, silti vain yksi hänen saavutuksistaan on ainutlaatuinen. Viime vuosikymmenten leijonalaumoissa moni on voittanut arvokisamitaleita häntä enemmän ja moni pelaaja patsastelee kansakunnan kaapin päällä Peltomaan edessä.
Mutta sitä yhtä temppua kukaan muu suomalaiskiekkoilija ei ole toistanut. Ei ennen Peltomaata, eikä hänen jälkeensä. Hän iski nimittäin hattutempun Kanadaa vastaan. Eikä missä tahansa paikassa, vaan MM-puolivälierässä matkalla kohti Suomen MM-historian ensimmäistä mitalia. Prahan MM-turnauksessa keväällä 1992
Ron Hextall on voimaton Tinken edessä.
Suomi oli pelannut mainion alkulohkon voittaen kaikki viisi otteluaan. Edessä oli ensimmäistä kertaa pudotuspelijärjestelmällä pelattava loppuhuipennus ja puolivälierässä vastassa oli kivikova Kanada. Silloin päävalmentaja Pentti Matikainen päästi Timo Peltomaan irti.
-Kisapassini leimattiin jo edellisotteluun, mutta siinä jäin katsomon puolelle. Ennen peliä jännitti aikalailla, mutta onneksi pääsin hyvien jätkien kanssa pelaamaan. Painoin aivan hurmiossa alusta asti. Moni varmaan kotisohvalla mietti, että mitähän se ”Pena” ajattelee, kun näki minut Mikko Mäkelän ja Christian Ruutun ketjussa, Peltomaa kertaa.
Seuraavat tapahtumat jäivät kisakatsomoiden kollektiivisille verkkokalvoille ikiajoiksi. Alkuun Peltomaa pamautti kaksi rebound-osumaa ja suora hattutemppu syntyi puolittaisesta läpiajosta ohi hölmistyneen NHL-tähti Ron Hextallin. Ilveksen 23-vuotias pellavapää heitti kolmannen osumansa jälkeen kuperkeikan ja hyppi villisti tasajalkaa luistimillaan. PTV:n selostaja Anssi Kukkonen huusi hurmiossa ja koko Suomi juhli.
-Nuo olivat tyypillisiä maaleja minulle koko uraan peilaten. Fiilis oli aivan jumalattoman hyvä pelin jälkeen, mutten siinä hetkessä edes tajunnut, mitä tuli tehtyä. Kaikki haastattelut ja muu oli ihan uutta minulle, kun olin yhtäkkiä huomion keskipisteenä. Itse oli vaan tyytyväinen, kun päästiin jatkoon ja pelaamaan mitaleista. Vielä se temppu on kuitenkin muilta toistamatta, Peltomaa virnuilee.
Tinke hänelle niin rakkaassa Ilves-paidassa. Kuva:Timo Koistinen
Suomi eteni finaaliin, jossa Ruotsi oli vahvempi ”Tinken” tehoista huolimatta. Peltomaa oli kuitenkin lyönyt merkkipaalunsa leijonien historiaan olemalla tärkeä pala maajoukkueemme ensimmäistä MM-mitalia uransa komeimmilla arvokisatehoilla 4+1.
Rakastamassaan Ilveksessä Peltomaa kiekkoili 13 kautta, mutta pitkälle uralle mahtui myös pelejä Saksassa, Ruotsissa, HPK:ssa ja Lukossa. Missä tahansa pelipaidassa Peltomaa esiintyikin, hänen räväkkä tyylinsä nosti miehen kannattajien suosikiksi.
-Neljä kertaa olen vaihtanut seuraa omasta halusta. Lähtö Ilveksestä ei kuulunut näihin. Jälkikäteen ajateltuna en kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois esimerkiksi ulkomaan reissuistani, Ruotsista itselleen vaimonkin löytänyt ikitaistelija pohtii.
Uransa jälkeen Peltomaa on pysynyt tiiviisti jääkiekon parissa. Oman valokuvausalan yrityksen lisäksi miestä työllistivät alkuun Urho TV:n kommentaattoritöiden ja Ilveksen Pr-töiden lisäksi valmennustyöt.
Peltomaa oli hetken aikaa mukana Ilveksen C-junioreiden kakkosvalmentajana.
-Sain pehmeän laskun uran jälkeen. Kiekko on kuitenkin niin iso osa elämää, ettei sitä niin vaan jätetä.
Tuttu virne on säilynyt. Kuva : Timo Koistinen
PTV:n koosteesta voi ihailla kaksi Tinken maalia Hextallin selän taakse Anssi Kukkosen selostuksen kanssa.
Tietääkseni ainoa kuva Jeff Odgersista Ilves-paidassa, kiitos Janne Sarna!
Jos minulta oltaisiin muutama viikko sitten kysytty, että mitä tapahtui 26.8.1990 en olisi osannut
arvata mitään jääkiekkoon liittyvää. En vaikka olin paikalla tuolloin katsomassa Tampere Cupin ottelua,
jossa Ilves kohtasi Star bulls Rosenheimin.
Syy paikalle lähtöön oli monelle varmasti sama kuin itselleni. Ilveksen huippuvahvistus Dale Derkatch,
joka oli kolmella kaudellaan Ilveksessä tulittanut käsittämättömät 173 tehopistettä pelaamissaan 129 ottelussa. Derkatch hinnoitteli itsensä ulos Ilveksestä ja nyt oli mahdollisuus nähdä hänet vielä
kerran, sillä hän oli siirtynyt nimenomaan Rosenheimin joukkueeseen.
Dale Derkatch (vas.) ja Vesa Salo kuuluisassa kuvassa
Intoa hallille lähtöä kohtaan ei himmentänyt edes edellisen päivän raju 10-1 tappio Djurgårdenille,
jossa tuleva supertähti Mats Sundin latoi tehot 1+3 Jukka Tammen selän taakse.
Se mistä tuo ottelu jäi mieleen ei liity kuitenkaan Dale Derkatchiin tai edes itse lopputulokseen.
Tuon ottelun toisen erän viimeisillä sekunneilla alkoi tapahtumasarja, joka on puhuttanut lajiaktiiveja jo pitkään ja nyt avaan sen niin pitkälle kuin sitä näin 24 vuoden jälkeen on mahdollista selvittää.
Ilveksen Hansonin Veljekset
Rosenheimin tähtihyökkääjä Gordon Sherven, joka oli pelannut jopa olympiakisat 1988 huitaisi
pohkeille Ilveksen väkivahvaa hyökkääjää Timo Peltomaata, joka Valkeakosken kasvattina ei
ottanut taka-askeleita vaan heitti hanskansa ja alkoi laittamaan Shervenin naamaa uudelle jakaukselle.
97 NHL-ottelun Gord Sherven jäi Tinken kanssa kakkoseksi.
Rosenheimin pelaajat eivät kauan katselleet yksipuolista näytöstä vaan pareja alkoi syntyä kentällä ja ainakin Ilveksen isokokoinen puolustaja Pasi Huura oli kentällä tyytyen lähinnä pitämään Saksalaispelaajaa otteessaan.
Ja sitten alkoi tapahtua. Koko ottelun vaihtopenkiltä peliä seuranneet Minnesota North Starsin organisaatiosta Ilveksen mukaan tulleet nuoret Pohjois-Amerikkalaiset Jeff Odgers,Michael Colman ja John Sullivan*** hermostuivat ja hyppäsivät vaihtopenkiltä mukaan yllättäen valmentajana toimineen Matti Kaarion täysin "Sinne ne hyppäsivät mukaan paineihin, sellaisia Hansonin veljeksiähän ne olivat", muistelee Kaario.
Tappelusta muodostui täysin ylivoimainen Ilveksen kannalta, sillä Tinke oli jo selättänyt Shervenin kun "Ilveksen Hansonit" laittoivat tuulemaan. "Kai niitä vitutti kun olivat istuneet viltissä ja taisivat arvata jäävänsä ilman sopimusta", arvelee Timo Peltomaa syitä hermostumiselle.
Ilveksen tuolloinen sentteri ja nykyinen urheilutoimenjohtaja Juha Pajuoja muistaa tapauksen hyvin ja kertoo seuranneensa vaihtoaitiosta, kun "Pojat hyppäsi sinne sekaan ja katsoivat jo uutta uhria kun löivät ensimmäistä, ne oli tosi kovia poikia tappeluhommissa".
Jeff Odgers tappeli ainakin Länsi-Saksan maajoukkuepelaaja Markus Berwangeria vastaan.
Jeff Odgers pelasi peräti 821 NHL-ottelua ja arvostuksesta kertoo valinta joukkueen kapteeniksi San Jose Sharksissa.
Michael Colman loi uran tappelijana alasarjoissa. Hän kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1994.
Halli kuohui ja erätauolle siirtyminen viivästyi. Lopulta kuitenkin tilanne rauhoittui ja peli pääsi erätauon jälkeen jatkumaan ja Ilves voitti lukemin 4-2.
Osa legendaariset mittasuhteet saaneista tapahtumista oli kuitenkin edellen näkemättä.
Senssi - Diskojen mersu
Tampere Cup vuoden 1990 osalta oli päättynyt ja Ilves sijoittui viidenneksi voitettuaan Luulajan ja Rosenheimin ja hävisi Djurgårdenille. Pelaajisto oli vapaansa ansainnut ja pelissä "kunnostautuneet" Hansonin veljekset Odgers,Colman ja Sullivan olivat mukana, kun osa joukkueesta suuntasi "Diskojen mersuksi" itseään tituleeranneelle yökerho Senssille Tampereen Pirkankadulla.
Ilta oli kulunut kosteissa merkeissä ja lopulta kaikki kärjistyi hyvin pienestä. Luulajan pienikokoinen maalivahti Thomas Javeblad kävi kysymässä Michael Colmanilta kelloa ja samassa tärähti suora keskelle maalivahdin naamataulua. Kaupunkilegendojen mukaan samassa päättyi Javebladin ura, mutta siihen en onnistunut varmaa vastausta löytämään.
Lyönnistä alkoivat kovat kähinät ja lopulta poliisi haki Ilveksen Hansonit pois ja poliisikuulustelut kutsuivat koko kolmikkoa. Ilves oli jo aiemmin päättänyt ettei kolmikolle tarjota sopimuksia, sillä "Pelaajat eivät ole liigatasoa".
Timo Peltomaa näki toisin jo aikanaan. "Kyllä siitä Odgersista näki heti, että pienellä harjoittelulla sille olisi saanut käsiä lisää ja sitä kautta hyvän voimahyökkääjän. Se oli kuitenkin sitä aikaa, että ei seurajohdoissa ollut sellaista näkemystä vaan pelaajat arvioitiin pitkälti luistelun ja mailatekniikan kautta", taustoittaa Tinke.
Poliisi kutsui kolmikon pikatahtia myös käräjäoikeuteen, jonne Timo Peltomaan vaimo Ulrika auttoi nämä pelaajat. Oikeus tuomitsi sakkoja ja maastakarkotuksen ainakin Colmanille ja samassa päättyi lyhyt, mutta muistorikas tarina Ilveksen Hansonin veljeksistä.
*** Edit1 : Lukuisista John Sullivaneista tämä hyökkääjä on kokonsa mukaan todennäköisesti oikea. Jos jollain on eriävää tietoa, niin laittakaa mailia vesa.suonsyrja@gmail.com
Edit2 : Mike Colman ei ollut Minnesota North Starsin organisaatiosta toisin kuin Sullivan ja Odgers, sekä peliin pukemattomat Andy Akervik ja Ryan Fox.
Edit3 : Jeff Odgersin käyttämä pelipaita, jonka peri Odgersin lähtöpassien jälkeen Jarkko Varvio
Edit4 :Marko Rintasen kokoelmissa on aito Mike Colmanin pelipaita San Jose Sharksista,
jossa Colman pelasi 15 NHL-ottelua.
Edit5 : Jeff Odgers käytti Ilveksessä pelinumeroa #33 ja John Sullivan pelinumeroa #22. Mike Colmanin numero kiinnostaa, sen voi laittaa osoitteella vesa.suonsyrja@gmail.com jos se jollain on tiedossa!
Edit6 : Thomas Javebladista vielä... Jäveblad on kuuluisa Ruotsissa.. tosin siitä syystä, että hän kävi tuomarin päälle
suuttuessaan maalituomiosta ja sai tästä 17 matsin pelikiellon tammikuussa
90 (toiseksi pisin SHL historiassa, pisin on Modon Jan-Axel Alavaaran 22
matsia, joka tuli hänen lyötyä tuomaria 1998 välierissä ).
Lopettamaan Javeblad
joutui useiden aivotärähdysten (12 kpl) seurauksena alle
kolmekymppisenä.
Kaudella 1991 Modon Ecke Holmberg ampui lujan
laukauksen Jävebladista maskiin ja tämä menetti tajuntansa. Tämän jälkeen
mies sai jatkuvan päänsäryn aina kun ponnisteli ja joukkueen lääkäri
suositteli lopettamaan pelaamisen…
Edit 7 : Mats Sundin ei tehnyt neljää maalia, vaan neljä tehopistettä (1+3), korjattu tekstiin.
