Maalla,Merellä ja Ilmassa - Vesan ja Meritan häämatka 17.6-1.7.2016 - Malesia,Thaimaa,Saksa

Kuva : Mikko Jokela

Kun 16.6.2016 sanoimme toisillemme tahdon Aleksanterin Kirkossa oli lentokoneen nousuun Helsingistä aikaa alle vuorokausi. Lopulta ilta ja yö meni jutellessa meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle heittämään luvanneen Riinan kanssa.

17.6 Kauas on pitkä matka ja matka alkoi Helsinki-Vantaalla konetta odotellessa nautittujen juomien siivittämänä. Lentokenttien hintatasohan on maasta riippumatta korkea, mutta täällä Suomessa se on ihan omalla tasollaan. Samoin on kyllä positiivisessa mielessä kaikki toiminta jouhevaa.

Finnairin operoima ensimmäinen lento kesti 3h25min ja meni nukkuessa hyvinkin nopeasti. Rooman kansainvälisellä kentällä henkilökunta oli tympeää ja käytimmekin aikamme etsimällä aamupalaa ennen siirtymistä kohti seuraavaa lentoa, joka oli Cathay Pacificin lento Roomasta Hong Kongiin.
Koneeseen siirryttäessä Italialaisilla oli jotain ongelmaa matkalippujemme kanssa ja meidät pysäytettiin ja tietokonetta näpytettiin tiukin ilmein. Mitään selitystä ei tullut vaan lopulta meidät ohjattiin koneeseen.

Cathay pacifin lento CX 1450 Menu

Seuraavat 11h 45min menivätkin sitten Hong Kongilais-yhtiön siivillä. Ruokaa, juomaa ja torkkupeitot kuuluivat lennon hintaan eikä tarjoiluissa todellakaan pihtailtu. Kaikissa penkeissä oli kosketusnäyttöinen laite, jolla pystyi katsomaan koneen laskutelineen taakse kiinnitetystä kamerasta nousua ja myöhemmin pelaamaan yksinkertaisia pelejä ja katsomaan elokuvia.

Pitkä lento kului niin, että Merita nukkui pääasiassa ja itse kulutin aikaa katsomalla elokuvia.

Immigraatio lippuja ja lappuja.

18.6 Koneen laskeuduttua aamusella Hong Kongin valtavalle lentokentälle siirryimme heti kohti maahantulo eli immigraatio tarkastusta. Pitkät jonot ja hapannaamaiset virkailijat odottivat vähemmän innostavina, mutta kärsivällisesti odotellen tuli oma vuoro vastaan ja myöhemmin tutuksi tuleva rutiini passintarkistusten, valokuvanoton ja sormenjälkien antamisen kanssa tehtiin ensi kertaa.

Ensimmäistä kertaa Aasiassa olevana kulttuurishokki oli melkoinen, kun avasimme hyvin ilmastoidun lentokentän oven ja astuimme keskelle useiden kymmenien taksien parkkialuetta. Ilma oli kuin kostea rukkanen ja hiki alkoi valumaan välittömästi päästyämme ulos. Lämpöä oli liki 40 astetta ja kosteus oli 80-90% luokkaa.

Vuoria ja korkeita taloja. ja erittäin kuuma ja kostea. Hong Kong.

Hong Kongin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Lantaun saarella ja sieltä pääsee pikkurahalla Tung Chungiin joka on noin 22000 asukkaan pikkukaupunki vuorten juurella. Vuorimaisemat olivat upeita, mutta mädäntyneen haju ja todella raskas keli vei suurimman halun kulkea ympäriinsä. Paikallisessa ostoskeskuksessa oli hurjannäköisiä ja hajuisia liikkeitä, joista kuva alla.

Kulkiessamme keskustassa, liikennettä vahtinut nainen vihelsi pilliinsä ja viittilöi kiihtyneenä kun yritimme ylittää tien. Seurasimme hetken ja huomasimme, että olimme ainoat joita ei siitä kohtaa päästetty tietä ylittämään. Kun mielenkiintoisen näköinen kaapelikärryrata, joka kulkee vuorten välillä ei ollut auki päätimme palata lentoasemalle.

Palmun alla ensi kertaa.

Valitettavasti haju ei mahtunut kuvaan.

Hong Kongin lentokenttä on valtava kompleksi, jossa on samannäköisiä laajoja käytäviä joka suuntaan. Aika kulki hitaasti kun odotimme menomatkan viimeiselle lennolle siirtymistä.

Hong Kong jäi saman vuorokauden aikana kolmannen nousun kautta taakse ja menomatkan maali Kuala Lumpur odotti 3h45min lentomatkan päässä. Puutuminen oli jo todellista ja viimeinen siirtymä alkoi olemaan jo väsyneiden matkaajien tuskailua puutuneiden paikkojen kanssa. Tai ainakin toisen, sillä Merita nukkui tyytyväisenä suurimman osan tästäkin lennosta.

Yksi väsynyt matkustaja

Kuala Lumpurin kansainvälinen lentokenttä (KLIA) on valtava kompleksi, jonka läpi kulki vuonna 2015 48,938,424 ihmistä. Futuristinen lasista ja teräksestä rakennettu terminaali kätkee sisäänsä enemmän mitä kukaan osaa vaatia. Me emme ehtineet juuri terminaalia ihailla vaan aioimme ensin mennä junalla keskustaan, mutta kun kohdalle pysähtynyt juna täyttyi hetkessä hoputtivat uniformuihin pukeutuneet virkailijat meitä valitsemaan bussikuljetuksen.

Bussit lähtevät terminaalin alakerroksesta ja sinne saavuttuamme iso mies otti käytännössä katsoen kädestä kiinni ja ohjasi ostamaan muutaman euron arvoiset liput ja sitten omaan bussiinsa. Tunnin ajomatkan jälkeen otimme taksin hotellillemme.

Aasiassa pimeys tulee kesällä kuin Suomessa talvella - pyytämättä ja yllättäen. Kellon lähestyessä seitsemää on kaduilla pelkkää keinovaloa. Netin kautta etukäteen valittu hotelli oli todellisuudessa kuvia huomattavasti nuhjuisempi ja huoneessa ei ollut esimerkiksi ikkunaa ja siellä leijui edellisten vieraiden jäljiltä vielä tupakansavu.

Pimeys oli jo laskeutunut saapuessamme

Hotellilla siirsimme passit ja rahat sekä muun elintärkeän minun reisitaskushortsieni taskuihin, josta niiden varastaminen olisi vaikeaa. Käyttöön arvioidun määrän rahaa laitoin aina erikseen taskuun, jotta en joutuisi esittelemään paikallisesti suuria summia rahaa.

Rohkeasti päätimme lähteä hotellilta ilman karttaa katsomaan lähialueita. Hotellin viereiseltä aukiolta aukeavan ostosbasaarin kohdalla alkoi saamaan jo käsitystä siitä mitä oli edessä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, todella paljon ja eurooppalaisia todella vähän. Itseasiassa kuulimme myöhemmin, että olimme aivan muslimialueen rajalla olevassa hotellissa ja lähdimme tietenkin ramadania juhlivien muslimien suuntaan. Laulu raikui ja ruokaa oli tarjolla lukuisissa katukojuissa. Kokemuksena alueella liikkuminen oli hieno ja täysin ennenkokematon, mutta samalla myös hivenen pelottava ja ennen kaikkea vaivaannuttava, sillä muslimimiehet tuijottivat Meritaa täysin häpeilemättä.

Ruokakojut näyttävät etenkin televisiokuvassa äärettömän houkuttelevilta ja etukäteen meillä oli tarkoitus syödä pääosin niistä. Elävässä elämässä ruokahalun vei hyvin pitkälle alueella leijunut mädäntyneen haju. Kierrettyämme aikamme otimme taksin ja kysyimme löytyykö lähialueelta pubeja. Muslimialueelta niitä oli luonnollisesti turha edes etsiä, mutta noin 10 minuutin ajomatkan päästä löytyi turistikatu jossa oli molemmilla puolin lukuisia ravintoloita ja pubeja. Samoin siellä oli enemmän turisteja mitä muuten näin koko maassa. Tällä "pubikadulla" oli hyvinkin eurooppalaista, ilmastoa lukuunottamatta ja viihdyimme siellä seuraavan vuorokauden puolelle. Ostin puhelimen varavirtalaitteen kaupustelijalta, baarityöntekijöiden varoituksista huolimatta. Lopulta bangladeshista kotoisin oleva tarjoilija joutui myöntymään minun tehneen hyvät kaupat.

Aamulla paikka näytti jo paljon valoisammalle

19.6 Aamun koittaessa heitimme reput selkään ja lähdimme tutkimaan Kuala Lumpuria. Kuumuus ja kosteus seuranamme marssimme ensimmäiseksi turistikeskukseen hankkimaan kartan.

Kartasta etsimme Little Indian, joka osattautui lyhyeksi kadunpätkäksi, jossa oli molemmin puolin intialaisravintoloita. Valitsimme ravintolan, jossa sai kanaa kasvisruoan lisäksi. Tarjoilija selaili whatsappia samalla kun otti tilausta vastaan ja kielimuuri oli kohtuullisen korkea. Tikka Masala Chicken oli hyvää, mutta yllätyimme siitä, että riisin joutui tilaamaan erikseen.

Kävelimme miljoonakaupungissa kuin kotonamme - tai ainakin jos kotimme olisi vain saunamme. Kartan avulla oli helppo suunnistaa ja päätimme ensin kävellä KL Towerille, joka on 421 metriä korkea torni korkean mäen päällä. Valmistuessaan vuonna 1995 se oli maailman seitsemänneksi korkein rakennus.

Katutaidetta

Merita matkalla kohti KL Toweria

Paikoitellen kasvisto on hyvinkin rehevää

KL Towerin parkkialueella

KL Tower on todella korkean mäen päällä ja jo sen puolivälissä hiki virtasi. Samoilta paikkeilta lähtee myös ilmainen kuljetus tornin juurelle. Kuumaksi muuttunut vesi maistui pullosta ja kävimme tutustumassa tornin tarjontaan. Hissillä olisi päässyt todella korkealle katsomaan kaupunkia, mutta ihmisiä oli liikaa minun makuuni ja kiertelimme kaupat, joita tornissa oli jonkin verran. Tornin ulkopuolella on myös minieläintarha, jossa kävimme katsomassa veikeitä papukaijoja. Pakollista selfietä ottaessa papukaija melkein onnistui nappaamaan nestikan nenästäni.

KL Towerilta päätimme kävellä melko lähellä olevalle yhdelle maailman tunnetuimmista rakennuksista eli Petronas Twin Towereille, joka oli maailman korkein rakennus vuodet 1998-2004. Erittäin vaikuttavannäköisten tornien ympäristössä oli yllättävän vähän ihmisiä.

Pakollinen Selfie

Kaksoistornien ympäristöä

Kävelymatkalla kaksoistorneille bongasin viihtyisännäköisen ravintolan, johon palasimme otettuamme kuvia torneilta. Kyseinen ravintola - Healy Mac´s Irish Pub on äänestetty Malesian parhaaksi. Hintatasoltaan se vastasi tamperelaista keskiolutbaaria.

Muutimme alkuperäisiä matkasuunnitelmiamme aika pitkälle fiiliksen mukaan ja päätimme lähteä kohti Tiomanin saarta suunniteltua aiemmin. Nettiselailu oli jo aiemmin paljastanut Kuala Lumpurin linja-autoaseman olevan noin puolen tunnin ajomatkan päässä itse keskustasta. Nappasimme taksin tai itseasiassa taksi nappasi meidät tekemällä lukkojarrutuksen suojatielle meidän eteemme.

Ystävällinen ja puhelias taksikuski vei meidät Terminal Bersepadu Selatanille eli TBS:lle. Useaan kertaan Suomea kehunut kuski antoi meille vinkkejä paluuta ajatellen ja sompaili meidät aivan bussiterminaalin oville. Terminaalista ostimme bussiliput Mersingiin ja siirryimme odotusaulaan odottamaan bussimme lähtöä. Terminaalissa istuamme ulkona puhkesi trooppinen myrsky, jota oli kiehtovaa seurata sisätiloista.

Rain comes falling down

Yksi lukuisista tietulleista

Kuusituntinen bussimatka trooppisen myrskyn keskellä viidakkoa halkovalla kapeahkolla tiellä oli melkoinen elämys, jonka yksi erikoisuus oli puolen tunnin ruokailutauko keskellä rankkasadetta, jossain pienessä ravintolassa keskellä ei mitään.Meritakin heräsi viimeistään siinä kohdassa, kun kävelimme bussista ja vettä tuli kuin aisaa.

Lopulta saavuimme Mersingin linja-autoasemalle kellon ollessa lähellä puolta yötä. Samalla bussilla Mersingiin saapui myös amerikkalainen Rebecca, joka osui mystisesti matkallemme aina uudelleen. Kyselimme neuvoja löytääksemme etukäteen varaamani hotellin ja argentiinalainen naiskaksikko, joka etsi myös hotellia tunnisti meidät suomalaisiksi.

Pimeässä pikkukaupungissa (n.30000 ihmistä) olimme lähinnä paikallisten viittoilujen varassa, sillä englantia ei yöllä liikkuvista monikaan osannut. Lopulta hotelli löytyi ja kävimme kiertämässä nopeasti Mersingin keskustan, jossa suurin osa paikoista oli jo kiinni. 7-Eleven oli luonnollisesti auki ja siellä kuulin hollantilaisilta turisteilta lauttojen aikatauluista. Päätimme lähteä heti 7.15 lautalla aamulla, joten siirryimme hotelliimme. Hotellissa ilmastointi ei toiminut ja sen pihassa muslimit lauloivat ja huusivat läpi yön. Merita ei tainnut nukkua silmäystäkään.

20.6 Aamu koitti todella aikaisin, sillä lauttayhtiö kehottaa matkustajia olemaan paikalla kahta tuntia ennen lautan lähtöä. Kävelimme ensin linja-autoasemalle, jossa olimme nähneet lauttayhtiön myyntikioskin. No luonnollisesti se oli aamuyöllä vielä kiinni, mutta meidät neuvottiin lautan lähtöpaikalle. Siellä meille tuli mieleen, että rahaa tarvitaan ja kun meille väitettiin ettei Tiomanilla ole automaattia (Joka sieltä toki löytyi) niin Merita hankki meille paikallisen miehen kuskiksi, joka käytti meidät autollaan automaatilla vaivaisella 20 ringetillä (4,45€).

Sitten alkoi ennenkokematon sähläys, joka on tarpeen ennen lauttaan pääsyä.....

Lautta ei näytä suurelle, mutta sisään mahtuu satakunta ihmistä

Kansallispuistomaksu, Eläinsuojelumaksu,Maksu

Ylläolevassa kuvassa on näkyvissä kaikki liput, jotka tarvittiin että Tiomanin saarelle päästiin.
Ensin ostettiin matkalippu yhdeltä luukulta, josta siirryttiin luukulle kaksi jossa annettiin passit ja kirjattiin matkustajat. Luukulta kolme maksettiin kansallispuistomaksu, jonka vieressä luukulla neljä maksettiin kolmas maksu. Viidennellä luukulla esiteltiin lippupumaska, mitä neljältä edelliseltä luukulta oltiin hankittu. Selkeää vai mitä? No ei aivan, sillä kukaan ei ohjannut luukuilta toisille vaan moni matkustaja luuli, että riittää kun käy ostamassa matkalipun. Selvisimme kuitenkin taas hienosti, kun osasimme kysyä ja varmistaa että meillä on varmasti kaikki tarvittava.

Lauttayhtiön kartta.

Lauttamatka Mersingistä Tiomanin saarelle kestää noin kaksi tuntia ja huonosti nukutun yön jälkeen uni maistui taas. Seurasin mielenkiinnolla yllä olevasta kartasta, että missä mentiin. Laitureissa oli merkittynä aika heikosti nimet ja ainoa varmuus tuli vasta, kun lautta lähti laiturista ja laivapoika huusi esimerkiksi "TEKEK,TEKEK,TEKEK".

ABC Beach

Kaunista, niin kaunista on Tiomanilla.

Näkymä majoituksesta, mereen matkaa 40 metriä.

Kun saavuimme Tiomanille oli vasta aamu ja ensivaikutelma oli heti mykistävä. Saari on maineensa veroinen paratiisisaari. Kävimme varaamassa majoituksen uneliaasta toimistosta, josta saimme avaimet ja salasanat wifiä varten. Majoitus oli todella siisti ja tasokas.

Tiomanilla kulkee noin auton levyinen betonitie läpi ABC-rannan ja aina saaren pääkeskukseen Tekekiin, jossa tie levenee. Siellä on muutama autokin, mutta pääasiassa liikenne sujuu vesitse tai moottoripyörillä.

Meritan jalat turposivat lennolla ja ne alkoivat kipeytyä ja punottaa saavuttuamme Tiomanille. Päätimmekin mennä Tekekiin näyttämään jalkoja lääkärille ja käymään tax free-kaupassa, jonka olemassaolosta olin lukenut internetistä. Yllätyksellinen lääkärissäkäynti alkoi ilmoittautumisella ja passin näyttämisellä. Lyhyen odotuksen jälkeen meidät pyydettiin tapaamaan ensin hoitajaa. Ja todennäköisyyksien ollessa samaa luokkaa kuin löytää fiksu ihminen Forssasta oli tämä hoitaja amerikansuomalainen. Hoidon arviointi helpotti huomattavasti, kun kielimuuri katosi välistä.

Lääkäri ei oikein osannut arvata muuta kuin lennosta johtuvan turvotuksen. Punotus ei saanut selvitystä, mutta siihen määrättiin lääkesalvaa. Lääkärirakennuksen yhteydessä oli myös apteekki, josta suureksi hämmästykseksemme lääkkeet kuuluivat muutenkin todella alhaiseen 40 ringgetin (8,90€) hintaan. Katsellessaan Meritan jalkoja lääkäri kysyi millä olimme liikkeellä ja paikallisia suorastaan hirvitti, kun kerroimme kävelleemme paikalle. Matkaa kävellen Tekekiin vei noin tunnin suuntaansa...

Puolimatkassa Tekekiin on pieni kiipeäminen

Tekekin rantahietikolla

Lääkärin jälkeen kävelimme Tax-free kaupalle, joka osoittautui lähinnä viinakaupaksi. Ostimme pari paitaa, repun ja repun täytteeksi viiniä ja paikallista olutta. Käveleminen takaisin ei ollut vaihtoehto, joten katselimme kyytiä omalle rannallemme. Yhdestä mökistä sitten löytyikin venekyyti, johon toki kuljettiin ensin sivuvaunullisella moottoripyörällä.

Pressut irti ja urku auki :)

Vauhdikas venekyyti oli miellyttävä kokemus. Kävimme syömässä riisiä ja kanaa majoituksemme lähellä ja menimme pitkille päiväunille univajeen painaessa. Ilta oli jo hämärtynyt noustessamme (aurinko laskee Tiomanilla noin kuuden aikaan) ja kävelimme katselemassa alueen tarjontaa ja päädyimme pitsalle. Palatessamme kohti majoitustamme juutuimme sukellusklubille juomaan. Tiskin takana ollut "I am the only gay in the village" tyylinen hahmo oli hauska.

Yksi hyvin hoidetuista kotikissoista

Varaani

Laki on kova alkoholin käytöstä - Muslimeille

 21.6 Aamusta uni maistui ja heräilimme vähän myöhemmin, kuten lomalla on suorastaan soveliasta tehdä. Siirryimme noin sata metriä seuraavaan majoitukseen, jossa netin kautta etukäteen varaamani huone osoittautui ilmastoimattomaksi. Onneksi sen onnistui vaihtaa ilmastoituun. Tämä majoitus (ABC Chalet) oli vielä rannemmassa kuin edellisyön majoitus, mutta ei aivan yhtä tasokas.

Meritan jalat alkoivat pikku hiljaa toipua, joten päätimme taas kävellä Tekekiin. Siellä kävimme löytämällemme pankkiautomaatilla ja Tax-freekaupassa katsomassa Meritalle mekkoa. Mereneläviä tarjoilevassa ravintolassa katselimme, kun kuolleet kalat heitettiin pois hapetusaltaista samalla kun odotimme ruokiamme valmistuviksi. Paluukyydin puhuimme sivuvaunullisen moottoripyörän omistajalta matkan puolivälissä oleville rappusille asti. Rappusilla näimme ilmielävän apinan.

Matka taittuu moottoripyörän kyydissä

Apina tarttui juuri ja juuri kuvaan

Meri houkutteli ja hiki pinnassa päätin kahlata uimaan. Laskuveden aikaan se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta palasin rantaan kastautuneena ja hikisenä... Internet yhteys takkusi enemmän ja vähemmän, mutta toisaalta jos jossain vaiheessa matkaa niin täällä sillä ei ollut väliä.

Aiemmin naapurissamme majoittunut ruotsalaispariskunta pyysi meitä syömään yhdessä ja kävimmekin porukalla syömässä ja kaljoilla. Aikaa meni ja juttua riitti. Meritalle riitti yhdelle illalle, mutta minä kävin vielä sukeltajien baarilla juttelemassa alati vaihtuvien ihmisten kanssa.

Väärä numero

Näkymä ABC Chaletin rappusilta

22.6 Aamu alkoi räväkästi, kun aamukahvien aikaan paukkuivat laukaukset. Aimmin tapaamamme vanhempi majoitusliikkeen omistaja ilmestyi pian näkyviin ja kertoi säikyttelevänsä apinoita ja oravia takaisin viidakkoon. Kokonaisia apinaperheitä juoksikin sähkölangoilla.

Haimme pesussa olleet pyykkimme ja samalla kuulimme, että huoneemme oli tuplabuukattu seuraavaksi yöksi. Kävelimme suoraan Tioman Housen toimistoon ja saimme saman huoneen vielä alennetulla hinnalla missä vietimme ensimmäisen yömme saarella. Ennen lähtöämme yllä olevassa kuvassa näkyvissä olevat kookokset hakattiin alas ja pääsimme maistamaan tuoretta kookosta.

Kun saimme tavarat taas aseteltua päätimme lähteä viidakkoretkelle kohti Monkey Beachia.

Matka alkoi kuvaavasti raskaalla ylämäellä

 Reilun vartin hikoilun ja kiipeämisen jälkeen saavuimme Panubaan, jonne pääsee ainoastaan lautalla tai viidakkoa pitkin.

Kevyellä jalalla

Panubasta reitti jatkui hetken aikaa rantaa pitkin helpompana, mutta sen jälkeen alkoivat nousut joita seurasivat laskut ja sitä rataa. Hiki oli melkoista ja ajoittain reitillä oli jopa vaarallisia kohtia, joissa putoaminen olisi voinut käydä kohtalokkaaksi. Matkalla näimme taas apinoita. Lopulta reilun tunnin uurastuksen jälkeen keltainen rantaviiva alkoi paljastumaan viidakon takaa.

Vähemmän houkutteleva majoitus

Seuraa sähkölinjaa

Hiki!

Autioranta

Taxiasema

Apinahäkkejä apinarannalla

Seisoimme autiolla rannalla ja liotimme jalkojamme rantavedessä. Paluu läpi viidakon ei innostanut, mutta usko autonrenkaassa lukeneeseen haalistuneeseen "Sea Taxi" tekstiin oli heikkoa. Olimme jo lähtemässä kohti paluumatkaa, kun Merita huomasi veneen joka ajoi kohti rantaa.

Odotimme, että vene oli rannassa ja se oli kuin olikin taksi. Yksihampainen mies väläytti harvaa hymyään ja lupasi viedä meidät 50 ringgetillä takaisin. Lyhyen tinkimisen jälkeen pääsimme takaisin  suoraan oman asumuksemme rantaan 40 ringgetin hintaan (8,82€). Vene kulki kovaa vauhtia ja hyppi pitkin Etelä-Kiinan meren aaltoja.

Kävelimme pitkin tutuksi käynyttä polkua illalla pienten tihkusateiden tahdittamina ja ihailimme kaunista auringonlaskua. Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä syömässä hienossa ravintolassa, joka oli rakennettu isoksi avoimeksi tilaksi palmunlatvojen tasalle.

Vuoden 2008 väestönlaskussa Tiomanin saaren väkuiluku oli 432 pysyvää asukasta 

Kaivuri on tiensä päässä

Vain pallo puuttui

23.6 Herätys oli taas aikaisin, sillä paluulautta Mersingiin lähti 7.30. Lautassa oli tulomatkan tavoin lähinnä kylmä, sillä ilmastointi oli todella kovalla. Onneksi meillä oli mukana lentokoneessa jaetut torkkupeitot. Lautan ollessa lähellä Mersingiä alettiin ensin miesmatkustajia ja hetkeä myöhemmin naismatkustajia kehottamaan seisomaan lautan etukannelle. Mitään erityisen mielenkiintoista nähtävää siellä ei ollut, joten olisiko lautan painojakaumaan tarvittu hetkellistä muutosta. Mene ja tiedä.

Mersing näytti parempaa puoltaan valoisan aikana ja siellä oli ihan viihtyisän näköistä. Kävimme syömässä noutopöydästä kalaa ja kanaa samalla kun odotimme nettikahvilan aukeamista. Kun nettikahvila aukeni varasimme sieltä lennon Kuala Lumpurista Phuketiin vielä samalle illalle.

Kun lentoliput oli onnistuneesti hankittu menimme tutulle linja-autoasemalle hankkimaan bussiliput
linja-autoasema TBS:lle. Uskollisesti samalla aikataululla matkustanut Rebecca tuli taas samalla bussilla ja juttelimme hetken bussia odotellessa.

Omnibus

Bussi juuttui matkalla ruuhkaan ja päässäni kovalevy raksutti jäljellä olevia tunteja siihen, kun meidän pitää astua koneeseen. Tilanne vaikutti tiukalle jo siinä vaiheessa, kun ostimme junaliput KLIA2:lle, josta Air Asian koneet lähtevät. Olimme lentoasemalla yli tuntia ennen koneen lähtöä, mutta automaatti ei hyväksynyt varauksessamme ollutta koodia. Ryntäsimme Air Asian tiskille, jossa saimme varaukseemme käsittämättömän töherryksen, jonka perustella yritimme löytää tiskin jossa tehdä Check-In.

Kun oikea tiski lopulta löytyi alkoi olla jo todella kiire. Matkaa kuitenkin jarrutti todella hitaasti edennyt maastapoistumistarkistus, jota seurasi KAKSI turvatarkastusta. Lopulta ehdimme koneeseen viimeisinä vain kahdeksaa minuuttia ennen nousua. Koneessa tuskanhiki vaihtui näläntunteeksi, mutta onneksi tämä lento ei ollut juuri muuta kuin nousu ja lasku.

Nuolella osoitettu "ohjeistus"

Phuket tervehti meitä pimeänä ja viimeinen bussi lentoasemalta oli jo mennyt. Lentoaseman ovilla seisoi kuitenkin nuori mies, joka tarjosi taksikyytiä. Pienellä neuvottelulla pyysimme ummikkoina ja varautumattomina viemään meidät Old Phuket Towniin. Koska meillä ei ollut hotellia varattuna ajoi kuljettamme meidät jonkinasteiseen matkatoimistoon, josta meille varattiin hotellihuone.

Old Phuket Town ei varsinaisesti pursuile turisteja, vaan turistit ovat rannoilla ja niiden ympäristöissä. Tämä selvisi meille, kun kävimme hotellille saavuttuamme syömässä ja istumassa pubissa. Hotellimme (Sinthavee Hotel) oli varmaan ollut joskus upea, mutta ajan hammas oli ollut sille armoton.

"Thaimaalainen parveke"

24.6 Aamulla kirjauduimme ulos hotellista ja edellisen päivän vihjeen mukaisesti päätimme etsiytyä Patong Beachille. Kävelimme pitkän tovin pitkää pääkatua pitkin, ennen kuin onnistuimme selvittämään missä voisi nousta kyytiin bussiin, joka ajaa vanhan kaupungin ja Batong beachin väliä.

Lopulta saimme sen selvitettyä ja totuus oli, että missä tahansa oli hyvä kohta, kunhan pystyi näyttämään bussille käsimerkkiä. Tunnin vienyt matka maksoi meiltä yhteensä 60 bhatia (1.55€).
Perinteiseen kaavaan kuuluva "missä tänään majoitutaan" peli suoritettiin ruoan yhteydessä. Paikallisen asukkaan varman tiedon mukaisesti kävelimme katsellen kylttejä käytännössä vastakkaiseen päähän Patong beachia, jossa kysyimme uudelleen neuvoa. Mikäs siinä 40 asteen helteessä on marssiessa reppu olkapäillä.

Tällä kertaa vaiva palkittiin ruhtinaallisesti, sillä majoitus oli aivan huippuluokkaa ja kirjaimellisesti kivenheiton päässä merestä omine uima-altaineen. Hotellin erikoisuus oli passin ottaminen pantiksi majoittumisen ajaksi.

Oma allas ja meri

Passipanttikuitti

Erittäin miellyttävä hoteelihuone

Patong Beachin kartta, oikealla alhaalla ympyröitynä kulmabaari.

Päivä meni mukavasti, kun kierreltiin aluetta. Yhdessä paikassa kysyin hintaa Lemmyn tai Dion tatuoimisesta olkapäähäni, ja olisin selvinnyt alle 20€:lla. Lopulta Merita halusi jalkahierontaan ja siellä päädyttiin ottamaan minulle miniletit samalla. Näppäräsorminen nainen teki ne vajaassa kahdessa tunnissa. Hieronnat olivat Meritan mieleen.

Iltaisin lämpö tuntui mukavalle, kun aurinko laski. Kaupustelijat jaksoivat huudella taukoamatta kaikki päivät, mutta ensimmäisenä päivänä se meni vielä uutuudenviehätyksenä. Välillä käytiin hotellilla allasuinnilla ja myöhemmin lähdettiin toiselle kierrokselle, joka päättyi kulmapubiin.

Syötiin heinäsirkkojakin

Pikkuletit in progress

Sellaiset niistä tuli.

25.6 Aamun taas koittaessa oli aika vaihtaa taas asumusta. Komealla nimellä siunattu RAHA GRAND-hotelli oli kauempana rannasta, mutta maksoi ainoastaan 10€. Kuumuudessa suoritetun hotellinvaihdon jälkeen oli mukava mennä hotellin katolle uimaan altaaseen.

Kuumuudesta huolimatta kävelimme taas keskustaan, jossa kävimme Thai-hieronnassa. Vierekkäin patjoille makaamaan, verhot kiinni ja vaatteet pois. Tunnin mittainen hieronta, jossa hierottiin koko vartalot. Mikään "happy ending" paikka ei ollut kyseessä, vaikka hieronta hiiukan vihjailevaa olikin.
Sain kunnian olla ladyboyn hierottavana ja se tuntui huvittavan toista hierojaa.

Kiersimme hieronnan jälkeen ennenkulkematonta reittiä kohti oletettavaa hotellimme suuntaa ja eksyimme. Tai emme varsinaisesti eksyneet, vaan näimme hotellimme kyltinkin mutta törmäsimme jatkuviin umpikujiin. Kysyimme taas yhdestä paikasta apua ja sieltä lähti meitä auttamaan itseriittoinen vahvasti tatuoitu nainen, joka ilmoitti olevansa "the one that always helps the people".

Hiukan siinä oli perässä pysyttelemistä, kun oppaamme meni tiukkaa tahtia läpi talojen pihojen johdattaen meidät lopulta aitaan tehdylle reiälle, josta pääsi kulkemaan hotellimme johtavalle tielle.

Buddhan alttari hotellin lähellä

Maistoimme krokotiiliäkin

Kävimme "uimassakin".

Illalla lähdimme toiselle kierrokselle keskustaan eli rantakadulle ja sen poikkikaduille, joissa kaupat ja ravintolat ovat. Lopulta päädyimme mukavan ruokalistan omaavaan paikkaan, jossa söimme tulista Chili-Valkosipuli-Basilika kastikkeista lihaa, joka oli todella hyvää.

Ostelimme tuliaisia ja tingimme niistä niin uhkatiukalle, että jälkikäteen nauratti kun kiistat olivat korkeintaan muutamasta eurosta. Kävelimme myös ensimmäistä kertaa pahamaineisen bilekadun Bangla Roadin halki. Jos jättää  kymmenet Ping Pong-show kutsut ja vähävaatteiset baaritytöt pois laskuista ei katu ainakaan kadunpuolelta niin ihmeelliselle vaikuttanut.

Paluumatkalla hotellille jäimme todellisen rankkasateen alle. Olimme ainoat, jotka liikkuivat siinä kelissä jalkaisin. Matkalla poikkesimme kauppaan ostamaan viiniä, ja siellä piti puhua hiljaa kun omistaja nukutti tiskin vieressä vauvaansa.

Yönäkymä hotellilta

26.6 Hotellin sijainti ei miellyttänyt meitä, vaan halusimme taas lähemmäs rantakatua. Aamupalalla istuessamme varasimme seuraavan hotellin. Todellisuudessa uusi hotelli oli korkeintaan 50 metriä sijainnistamme, mutta sen kyltti oli piilossa sivukadulla. Tästä johtuen kävelimme reilut 2km siitä ohitse aina Nicky´s Handlebarille asti. HD-henkisessä baarissa rugby pyöri ja olut virtasi. Selvitimme kadunnumerointia ja lähdimme takaisin päin.

Reilun viiden kilometrin lenkki reilussa 40 asteen lämpötilassa vei voimat ja uudella hotellilla menimme suoraan päiväunille. Illemmalla lähdimme taas kiertämään rantakatua ja kävelimme Bangla Roadille, jossa päätimme käydä katsomassa Ping Pong-shown.

Sisäänheittäjä saattoi meidät pitkää käytävää pitkin turvamiesten välistä huoneeseen, jossa lavalla oli ja tangoissa oli puolialastomia naisia. Säännöt olivat, että yhden shown sai nähdä juomalla yhden tuopin. Pyysimme juomalistan ja huomasimme siitä hinnan olevan 900 bhatia/henkilö (n. 23€/hlö) ja siinä kohdassa päätimme poistua. Show jäi näkemättä, mutta paikka tuli nähtyä.

Jollain sivukadulla oli tanskalaisbaari, jossa juttelimme omistajan kanssa. Sieltä siirryimme tuttuun kulmabaariin, jossa australialaiset halusivat ottaa minun kanssani yhteiskuvia ja kutsuivat Braveheartiksi.

Hotellin läheltä ostimme kanaa katugrillistä ja kaksi paikallista naista halusi ottaa meidän kanssamme yhteiskuvia. Jotenkin se huvitti siihen asti kunnes alkoi vihjaileva takapuolen puristelu.

Kulmabaarissa taas

"Grilli"

"Ota kuva"

27.6 Taas aurinkoinen aamu. Ja mikä ihmeellisintä päätimme jäädä samaan hotelliin toiseksi yöksi!
Päätimme mennä syömään Patong Sea Foodiin, jonka ohi olimme kävelleet aiemmin useasti.

Ruoka oli hyvää, joskin paikalliseen tapaan annokset eivät olleet isoja. Siihen tosin oli jo tottunut aiemmin matkalla. Järkyttävässä keskipäivän helteessä kävelimme Jungceylonin kauppakeskukseen, jossa kiersimme muutaman kerroksen kauppoja ja nautimme ilmastoinnista.

Palaillessamme hotellille päin Merita jäi thaimassageen ja minä lähdin sillä välin hotellille rasvaamaan palaneita olkapäitäni. Ensimmäiset 200 metriä yksin liikkeellä Thaimaassa ja ensimmäinen tarjous seksistä. "Hey sir, my sister for you whole day only 600 bhatis".

Merita nautti hieronnoista, jotka olivat todella edullisia sillä tunnin hieronta maksoi ainoastaan 6-9€.
Väsymyksen painaessa otimme kunnon päikkärit ennen kuin menimme illalla ensin etsimään kassia Meritalle ja siitä istumaan taas kulmabaariin.

TUK TUK

28.6 Oli tullut aika hyvästellä Thaimaa ja Aasia. Heräsimme aikaisin, koska lento kohti Kölniä
lähti aikaisin aamulla. Reppu selkään ja kyselemään eri kuskeilta tarjouksia hinnasta. Emme olleet tajunneet valtavien aamuruuhkien vaikutusta matka-aikaan ja hintakin oli korkeampi kuin tullessa.

Pitkän tinkimisen jälkeen hyppäsimme taksin kyytiin ja alkoi tunnin ajomatka läpi pikkuteiden, kun kuljettaja väisteli ruuhkia. On pakko ihailla kuljettajan paikallistuntemusta, sillä ajoittain tie oli hädin tuskin henkilöauton levyinen... Aika tarkalleen tunnissa olimme kuitenkin lentoasemalla ja pääsimme maastapoistumistarkastukseen, jossa tutunomaiset lautanaamat jo odottivat tuttuine rutiineineen. Passi, katse kameraan, räpsistä ja vielä sormenjäljet. Jono kulki taas tuskaisen hitaasti, mutta kerrankin lennolle kirjautuminen onnistui jouhevasti.

Koko matkan ainoa tuskainen kokemus oli edessä, kun Eurowingsin 11,5 tunnin ja 9800 kilometrin lento lähti kohti Kölniä. Kaukomatkojen halpalentoyhtiön lennolla ei perusmatkustajaa hemmoteltu, vaan torkkupeitot,tyynyt ja viihdekeskukset kuuluivat vain businessmatkustajille. Myöskään ruokaa ei pitkällä lennolla tarjoiltu, vaan jokainen suupala piti tilata ja maksaa erikseen.

Väsyttävä, uuvuttava lento saapui aikanaan Kölnin-Bonnin lentoasemalle, joka oli hyvin rauhallinen. Kun astuimme ulos lentoasemalta oli lämpötila tippunut reilut 20 astetta siitä mitä se oli ollut Aasiassa. Kävimme ostamassa automaatista junaliput ja pääsimme kivuttomasti Kölnin keskustaan aivan kuuluisan Kölnin tuomiokirkon vieressä sijaitsevalle päärautatieasemalle.

Olin etukäteen varannut meille hostellimajoituksen Kölniin saapumisen yhteyteen. Tämä majoitus löytyi lukuisien kyselyiden jälkeen meidän makuumme liian kaukana kaikesta ja kaiken lisäksi olin varannut sen väärälle päivälle ja vain yhdelle ihmiselle. Ruosteisella saksankielellä nopea selvitys force majeure tyylisestä esteestä ja saimme peruttua tuon huoneen.

Saksassa hotellien taso ei nopealla otannalla kummoinen ole ainakaan hintaan nähden. Noin kilometrin päästä tuomiokirkosta saimme kuitenkin lopulta kohtuuhintaisen huoneen aamupaloineen varattua. Matkaväsymyksen painaessa silmäluomia kävelimme vain pienen kierroksen ja haimme ruokaa.

Kölnin kartta, joen vasemmalla puolen DOM on tuimiokirkko.

29.6 Aamulla hotellilla aamupala, joka oli hyvin tyypillinen hotelliaaimiainen. Jäin kaipaamaan vain pekonia ja nakkeja. Reppu taas selkään ja kiertämään maailmankuulua Kölnin Tuomiokirkkoa. Kiistatta kolossaalisen upea rakennus ja turisteja runsain mitoin. Sisällä oli viittausta myös nykyaikaan, sillä siellä oli pakolaisten vene, jolla oli yritetty tulla Syyriasta eurooppaan hirvittävässä ylikuormassa. Kuva alla.

Seuraavaksi aloimme selvittämään kuinka pääsisimme vaihtamaan Bremeniin jo tässä vaiheessa kun syystä tai toisesta Köln ei kiinnostanut missään vaiheessa. Jonotettuamme vuoroamme pääsimme pienen linja-autoaseman myyntitiskille, josta ostimme bussiliput Bremeniin. Yllätyimme kun kuulimme, että meidän pitää mennä ensin junalla Leverkuseniin, josta bussi lähtee kohti Bremeniä.

Kysyimme neuvoa junalipun ostamisesta ja hyppäsimme hieman epävarmoina junaan, joka kulki kohti Esseniä. No lukihan lipussa selvästi, että Leverkusen Mitte olisi oikea paikka jäädä junasta, joten silmä kovana seurasimme vaihtuvaa seuraavan aseman nimeä ja huokaisimme, kun Leverkusen tuli vuoroon.

Leverkusen näyttää vielä asukaslukuaan (161.000) pienemmälle paikkakunnalle ja siihen nähden paikallisen jalkapallojoukkueen Bayern Leverkusenin hulppea 30000 paikkainen stadion näyttää olevan ikään kuin väärässä paikassa.

Meille jäi neljä tuntia aikaa viettää Leverkusenissa, joten kiertelimme sen keskustassa ja kävimme istumassa terassilla. Saksalainen olut on maailman parasta ja hyvälle se maistui täälläkin.

Fanikauppa

Guntherin sauna

Kävimme vielä Kebapille ennen kuin nousimme FlixBus-yhtiön bussin kyytiin. Matkalipussa nimellä Merita Nonito tällä kertaa seikkailleelta Meritalta alkoi vuotamaan verta nenästä, mutta aikansa vuodettuaan se tyrehtyi. Tämäkin matka vei useita tunteja jaloittelutaukojen ollessa ensin Dortmundissa ja sen jälkeen jossain syrjäisellä huoltoasemalla, jossa matkaan tuli ylimääräinen puoli tuntia kun vaihdettiin kuljettajaa.

Bremenin rautatieasemaa vastapäätä löytyi internetkahvila, josta varasimme hotellin aivan läheltä. Samalla tulostimme viimeisen lennon liput ja tein valmiiksi check-innin. Jatkuva matkustaminen väsytti, joten käytyämme syömässä oli aika siirtyä hotellille ja unille.

Bremenin kartta

Hauptbahnhof - päärautatieasema

30.6 Hotellimme oli melkoinen savustuspönttö edellisten asukkaitten jäljeltä ja päätimmekin katsoa jos löytäisimme viihtyisämmän. Näköetäisyydellä päärautatieasemasta oleva Hotelli Hanseat vaikutti mukavalle ja vaihdoimmekin sinne.

Matkaväsymyksen jo rakoillessa jaksoimme taas kiertää Bremenin kaunista kaupunkia. Kävimme kaupungin vanhassa kaupungissa olevassa vielä vanhemmassa kaupungissa Schnoorissa, joka oli miellyttävä paikka.

Pieni sade ei haitannut ja kävelimme torille syömään kesän ensimmäiset mansikat. Hintataso torilla oli kohdillaan ja tuotteet olivat suunnilleen puolessa hinnassa Tampereeseen nähden. Hotellin edustalla ollut hyvin viihtyisä Edelweiss-kievari toimi hyvänä sateensuojana ja kun ruoka vaikutti hyvälle niin myös söimme siellä.

Bremenissä asuu 545.000 ihmistä, mutta lyhyellä katsannolla se vaikuttaa ennemmikin viikonloppukohteelle kuin pidemmän tutustumisen arvoiselle. Hienoja paikkoja kyllä nähtiin koko päivän kiertelyllä.

1.7 Aikaisin aamulla taas ulos ja raitsikalla nopea siirtymä Bremenin lentokentälle. RyanAir omaa siellä oman terminaalinsa, joka löytyi helpolla ja sujuvan turvatarkastuksen jälkeen oli aika siirtyä kohti seitsemättä ja viimeistä lentoa.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja näin meidän yhteinen häämatkamme saavutti päätepisteensä. Matkasta jäi erittäin hyvät muistot ja roppakaupalla kokemuksia. Tulevaa matkustelua varten jäi paljon sellaista yleispätevää mieleen, josta on jatkossa apua.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Bussi ja Junalippuja

Majoituskuitteja

Kassakuitteja

Lentolippuja