Elettiin mararskuun alkua ja meillä oli käynnissä suora #Ilveslive. Ajatus lähti suurin piirtein näillä main, kun Kirsi Teiskonlahti lupasi Movember-keräykseen 10€ jokaisesta Ilveksen kolmen pisteen voitosta marraskuun aikana. Suoran lähetyksen ensikertalaisena sorruin hätäilyyn ja halusin myös luvata jotain ja kun ei muuta mieleen tullut, niin lupasin että jos Ilves on kampanjassa ykkönen liigaseurojen välillä tulen juoksemaan tulevana kesänä Maratonin.
Kiitos hyvästä työstä. Movember-kapteenit Vesa Suonsyrjä ja Kai Kantola kättelevät ja Suomen Syöpäsäätiön puheenjohtaja Sakari Karjalainen antaa taustalla aplodit. Kuva:Pekka Suojanen
Niin siinä kuitenkin kävi, että onnistunut kampanjointi ja hienot ihmiset Ilves-perheessä,jotka halusivat lahjoittaa hyvän asian puolesta saivat aikaan sen, että voitto oli lopulta täysin selkeä.
Ilves.comin uutinen on sinällänsä virheellinen, että lopullinen summa nousi vielä ja se oli lopulta 3132€
Sami Raiskion hienot kuvat jutusssa muistuttavat, että miksi ensi vuonna kannattaa lähteä viiksienkasvatukseen mukaan niidenkin, jotka eivät olleet tänä vuonna mukana.
Niin kuin Tommi Välimaa sen sanoi : "Viiksekäs mies on komea".
Marraskuuta seurasi joulukuu ja sen verran olen urheillut elämässäni, että omissa ajatuksissani Maraton on kuntourheilijan kuningasmatka. Se tarkoittaa sitä, että raaka työ kohti Maratonia on alkanut.
Lukonmäki-ultimaattinen haaste. Busseille talvella haastava, juoksijalle hapottava.
Kun päätös oli tehty sain puhelun vanhalta pelikaveriltani Jani "Oide" Ojalalta. Yksin ei tarvitsisi matkaan lähteä, mutta se edellyttäisi sitä että arvontaa ei harrastettaisi vaan homma tehtäisiin täysillä ja ilmoittautuminen tehtäisiin jo vuoden 2013 puolella.
Lenkkikaveri on erittäin arvokas lisä ja kun ensimmäistä kertaa Fc Melodyn paitaa samaan aikaan kantaneet juoksijat tapasivat lenkin merkeissä oli haaste alueen suurin - Lukonmäki. Yllä olevasta kuvasta saa kalpean aavistuksen siitä millainen mäki on kyseessä. Vieressä on kuitenkin Hervannan laskettelurinne, joka antaa kuvaa mäen vaativuudesta.
15 minuuttia lämmittelyjuoksua Lukonmäen luokse ja kolme kertaa mäki ylös ja alas. Kolmannella kerralla tunne jaloissa on jo aika kireä, lähden mukaan jos joku haluaa seuraa!
Tuota ensimmäistä lenkkiä on seurannut useampi lenkki jokaisella viikolla ja joulukuun ensimmäisellä viikolla löimme lukkoon tavoitteen:
Paavo Nurmi Marathon juostaan 28.6.2014!
Kiitos jokaiselle Movember-lahjoittajalle, joka muisti jo kannustusviesteillä. Kiitos Kai-Pekka Heinoselle, joka mainitsi asian jäähallissa Ilves-Saipa ottelun kuulutuksessaan ja kiitos Jani Ojalalle lenkkiseurasta.
Blogini tulee seuraamaan edistystä ja viimeistään juoksun jälkeen selviää onnistuinko kovimmassa haasteessa, johon olen itseni laittanut.
Kaikki sai alkunsa hyvin pienestä. Ilveksen omistaja Marko Sjöblom laittoi sähköpostiini linkin Rauman Lukon kausikorttimainokseen ja kysyi onnistuisiko Ilveksen mediaryhmältä vastaavantasoisen videon tekeminen.
Soitin välittömästi Sami Raiskiolle, jonka kanssa olemme tehneet jo lukuisia videoita Ilveksen YouTube-kanavalle yhdessä muun mediaryhmän kanssa. Puhuimme hetken aikaa ja päätimme laittaa nöyrän vastauksen. "Emme vastaavantasoisia vaan selvästi parempia".
Sähköpostia lensi edestakaisin ja saimme kutsun pääkallonpaikaksikin kutsutulle Takojalle eli Ilveksen toimistolle, joka sijaitsee Takojankadulla. Yhdessä Samin kanssa sitten kävimme ensimmäisen kerran tapaamassa videointien osalta Marko Sjöblomia, joka sitten pudotti ison pommin ja kysyi olisimmeko muun mediaryhmän kanssa valmiita tekemään Ilveksen pelaajaesittelyvideon edessä olevalle kaudelle.
Haaste oli valtava, mutta luotto joka meitä kohtaan oli annettu nosti pientä hyvänolontunnetta. Ideointi eli englanniksi brainstorming alkoi välittömästi ja muutamaa päivää myöhemmin tapasimme Sjöblomin kanssa uudelleen ja tällä kertaa meillä oli mukana myös Marko Herckman. Päätimme silloin ottaa haasteen vastaan ja kirjasin paperille ensimmäisiä suuntaviivoja siitä mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Oli viides päivä elokuuta ja liigakauden alkuun oli aikaa reilut viisi viikkoa.
Onnekas sattuma oli, että kun poistuimme toimistolta oli pihassa vielä Lasse Fihl, joka on Ilveksen toimistolla työskennellessään päässyt osaksi aiempien kuvausten järjestelyitä. Saimme Lasselta paljon tärkeitä käytännön tietoja, jotka ovat olleet suureksi avuksi videota tehdessä.
Sanoista tekoihin
Laajensimme tekijäryhmää Ilkka Uitilla,Mikko Helinillä ja Kirsi Teiskonlahdella ja jatkoimme ideointia omassa sisäisessä viestiketjussamme. Ideoita, niin hyviä kuin myöhemmin huonoksi tajuttuja lenteli muutaman päivän ajan.
Ensimmäinen käytännön työ oli kun 14.8 kävin yhdessä Marko Herckmanin ja Samin kanssa tapaamassa Toijalassa asuvaa suurta Ilveksen kannattajaa ja keräilijää Jari Vainiota, jonka kanssa jo aiemmin olin puhunut hänen laajojen kokoelmiensa hyödyntämisestä tulevissa videoissamme.
Kun neljä samankaltaisen intohimon omaavaa ihmistä tapaa juoksee aika kuin siivillä ja niin tapahtui nytkin. Olin lähettänyt Jarille aiemmin viestiä minkälaisia videopätkiä kaipasimme ja olo oli jopa hieman taianomainen, kun ruudulta tuli täysin ennennäkemättömiä upeita pätkiä yksi toisensa jälkeen. Olo oli kuin lapsella, jolla on liikaa rahaa karkkikaupassa. Useamman tunnin keskusteluiden ja videoiden tutkinnan jälkeen poistuimme tyytyväisin mielin arvokasta lisämateriaalia mukanamme takaisin kohti Tamperetta.
Videon selkärangan luominen
Saman viikon lauantaina 17.8 kaupunki nukkui vielä aamu-uniaan kun kello 9 tapasimme perinteitä uhkuvassa ympäristössä. Aiemmin puhuttu ja osin ylöskirjattu hahmotelma juonesta oli tarkoitus saattaa siihen muotoon, että sen voisi esitellä johdolle ja samalla hakea lupaa kuvauksien aloittamiseen.
Kauppahallissa sijaitsevassa kahvilassa Minä,Mikko Helin,Marko Herckman ja Ilkka Uitti aloimme tarkan mietinnän videon juonellisesta rakenteesta. Reilut kolme tuntia myöhemmin meillä oli käsissämme versio 1.0.
Jotain käsikirjoituksen vahvuudesta kertoo se, että kun halusimme sen luetuttaa joukkueen kapteenilla Masi Marjamäellä sekä valmennuksella ennen sen esittelemistä omistajalle oli saamamme palaute yksiselitteistä - kaikki kehuivat käsikirjoituksen johdonmukaisuutta.
Samassa yhteydessä teimme yhdessä valmennuksen kanssa ratkaisun siitä keitä videolla oli tarkoitus esiintyä. Valmennus oli koko kuvausten ajan erittäin hyvin mukana ja he auttoivat esimerkiksi joustamalla aikatauluja meidän eduksemme.
20.8 esittelimme käsikirjoituksen Marko Sjöblomille, joka piti kuulemastaan ja antoi meille luvan aloittaa kuvaamiset ja lisäksi antoi meille oikeuden käyttää koko pelaajistoa,valmennusta ja Ilveksen jäävuoroja tarpeemme mukaan. Selkäranka oli luotu -oli aika aloittaa käytännön järjestelyt.
Heti toimistolta poistuttuamme menimme jäähallille, jossa teimme suunnittelua käsikirjoituksen rinnalle tehtyyn kuvauskäsikirjoitukseen eli suunnittelimme kuinka käytännössä kuvaaminen toimisi ja missä tilanteessa tekisimme mitäkin. Lisäksi kävimme pukukopissa jo kuvaamassa muutamia täytekohtauksia.
Ilkka tutkii käsikirjoitusta ja Marko näyttää miten voitaisiin kuvata.
Ongelmia,sopimuksia ja lukuisia puheluita
Videota tehdessä on huomannut kuinka monta yksityiskohtaa on mitä pitää hoitaa. Otin itselleni roolin, jossa toimin ryhmän ja Marko Sjöblomin välissä puhemiehenä ja lisäksi olen koittanut hoitaa mahdollisimman suuren osan kolmansille tahoille tehtävistä tiedusteluista.
Videoon pyydetyt legendapelaajat Jukka Tammi,Risto Jalo,Timo Peltomaa ja Jyrki Lumme saatiin kaikki kiinni nopeasti. Itse soitin Jukka Tammelle, jonka kanssa ehdin tuskin avaamaan suuni ennen kuin "Taisto" pamautti "On kunnia-asia lähteä mukaan, kun Ilves pyytää!". Ongelmia ei ollut myöskään muiden houkuttelemisessa ja tämä tärkeä palanen saatiin alustavasti nopeasti hoidettua.
Yksi lukuisista pienistä asioista, joka vei tuhottomasti aikaa oli tekijänoikeusasioiden selvittäminen. Jari Vainiolta saadun materiaalin käyttöön piti saada lupa Yleisradiolta. Otin yhteyttä Risto Finnemaniin ja kun en suostunut uskomaan, ettei lupaa olisi mahdollista saada sain häneltä puhelinnumeron Markku Jylhäsalolle, jonka vastuulla urheilun tekijänoikeusasiat ovat olleet Yleisradiossa.
Soitin Jylhäsalolle ja kerroin laajasti perustellen kuinka Ylelle koituvat kustanukset olisivat olemattomat ja meidän saamamme hyöty suurta. Vastuu näistä päätöksistä oli kuitenkin siirtynyt tapahtumaurheilun ja urheiluoikeuksien päälliköksi nimitetylle Robert Portmanille. Uusi puhelu, samat mantrat ja onnistumisen ilo. Sain nimittäin luvan materiaalin käyttöön ja siihen kirjallisen vahvistuksen myöhemmin sähköpostilla. Kuvauspäivä yksi - 26.8
Viimein koitti suuri hetki ja pääsimme kuvaamisen kanssa alkuun. Minä,Sami,Marko H,Ilkka ja Mikko olimme hyvissä ajoissa hallilla valmiina ja odottelimme legendapelaajien saapumista paikalle.
Tai jos totta puhutaan juoksin pitkin pukukoppeja ja nappasin tarvitsemiamme pelaajia kiinni Markon kanssa, sillä legendoja odotellessa oli yksi jos toinenkin kuvaussuunnitelmassa ollut ehtinyt livahtaa kohti koppeja. Yksi iso kiireen tekijä oli kuvauksessa tarvittu auto, johon halusimme ehdottomasti yhden joukkueen leasing-autoista. Olin saanut Lasse Laukkaselta listan pelaajista, joilla auto on ja lopulta sain kiinni Greg Coburnin, jonka olin nähnyt vain ohimennen aiemmin. Terävästi siirryin miehen viereen ja päättäväisesti pyysin "I need your car, get me the keys and tell me the licenseplate letters and numbers".
Ensimmäisissä kuvauksissa yksi iso haaste oli myös eri ihmisten aikataulut ja niiden yhteensovittaminen sekä laaja tila, jossa ylimääräisiä kulkijoita piti koko ajan koittaa estää joutumasta kuvauksiin. Hauskana yksityiskohtana Ilkka joutui muutamaan kertaan ohjaamaan mopoautoilevaa nuorukaista, jolle oli ylitsepääsemätön paikka joko odottaa hetki tai kiertää autollaan kuvauspaikka.
Pieniä ongelmia lukuunottamatta saimme kuvaukset läpikäytyä lähes suunnitellusti, mutta pientä aikataulun venymistä ja suunnitelmien rukkaamista se vaati. Antti Höllin haimme kuvauksiin suoraan kesken hieronnan ja A-nuorten vuorolla luistelemaan menossa ollut Aleksi Mäkelä puki edestakaisin jalkaansa luistimia ja kenkiä kun kuvauksen aikataulutus venyi.
Kuvausten päätteeksi palautin autonavaimet Greg Coburnille ja teeskentelin ajaneeni auton betoniporsaaseen. Taitaa löytyä näyttelijän vikaa, kun niin hyvin tarina upposi.
Sami editoi nopeasti reilun minuutin pätkän, jonka kautta pystyimme itse näkemään miltä video tulisi näyttämään. Kylmät väreet kulkivat niin tekijöillä kuin videon nähneellä Marko Sjöblomilla. Ja se oli hyvä merkki.
Kuvauspäivä kaksi - 29.8
Toisen kuvauspäivän alkuun meille tarjoutui mahdollisuus sammuttaa hallista valot ja saimme Aarno Vuorisen avuksi. Hän kuvasi hitaasti syttyviä valoja sillä välin kun me muut paikalla olleet eli Minä,Marko H,Mikko ja Sami valmistelimme kuvauksien jatkoa.
Tällä kertaa suunnitelmat olivat paljon selkeämmät ja tila, jossa toimittiin huomattavasti rajallisempi joka helpottaa työtä huomattavasti. Kuvausten aloittamiselle tuli kiire, kun Eero Savilahdelle tuli kiire Lempäälän Kisan harjoituksiin ja Sami Hirvosella oli kiire vanhempainiltaan.
Kamera lähestyy Konsta Mäkistä.
Kuvaukset sujuivat jouheasti ja ongelmia tuli esiin paljon vähemmän kuin ensimmäisessä kuvaussessiossa.
Osansa siitä teki tietenkin osan kohtauksista sirtyminen kolmannelle kuvauspäivälle osan kuvattavista estyessä pääsemästä kuvauspaikalle.
Jiri Veistola tekee mailaan tuppea äärinmäisen keskittyneesti.
Kuvausten tunnelma oli mukavan leppoinen ja pelaajat olivat hyvällä asenteella mukana. Varsinkin parivaljakko Antti Kangasniemi ja Ville Korhonen osoitti lähes Kummeli-tasoista sketsiviihdettä venyttäen ennalta nopeimman kohtauksen kuvauksesta päivän pisimmän.
Jotain mystistä tapahtuu. Vasemmalta : Marko Herckman,Mikko Helin ja Vesa Suonsyrjä.
Lopulta kaikki toisen kuvauspäivän kuvaukset saatiin pakettiin ja Sami pääsi ahkeroimaan editointipydän ääreen. Kellon taittuessa uudelle päivälle tuli sisäiseen jakeluun esittelyvideon raakaversio 003.
Kun sen näin olin vakuuttunut, että uhomme ei ollut turhaa. Tästä tulisi onnistunut video.
Kahden kuvauskerran jälkeen oli taas useampi päivä ennen seuraavaa kuvausta. Kymmeniä puheluja ja Samin raakaa duunia ja taas oltiin askelta lähempänä maalia ja ennen kaikkea valmiita seuraaviin kuvauksiin.
Kuvaamisesta yleisesti
Olen saanut läheltä seurata kun ammattilainen toimii ja se vähä mitä ymmärrän kuvaamisesta on muuttunut
paljon. Kun maallikko kuvaa on jälki usein kohtuullista, mutta kun Sami kuvaa on jo ennen kameran laittamista käyntiin tapahtunut paljon. Väritasapainojen säädöt,kuvauskulmat ja kameran kuljetuksen hahmottaminen ovat asioita, jotka ammattimieheltä näyttävät sujuvan vaivattomasti mutta uskon, että siihen ammattitaitoon on uhrattu satoja tunteja toistaoa ja harjoitusta.
Itse kuvaustilanteissa Sami on ollut vastuussa ja meidän muiden tehtävänä on ollut tukea eli järjestellä, ohjata esiintyjiä ja toimia valomiehinä noin lyhyesti sanottuna. Tämä siksi, että Sami saisi keskittyä mahdollisimman paljon itse kuvaamiseen, joka on joka kohtauksessa aina haaste. Meidän onnemme on ammattimies kameran takana, joka mahdollisti huippulaadun.
Kuvauspäivä kolme - 3.9
Pakko painaa pitkää päivää.
Kolmas kuvauspäivä käynnistyi siinä mielessä hyvin, että kenttämiesten mielestä olemattomat valot olivat kuitenkin olemassa. Yllä olevassa kuvassa näkyvä tuubi venytettiin paikoilleen ja pelaajia kerättiin oikeaan muodostelmaan.
Tällä kertaa paikalla oli Sami,Minä,Mikko,Marko H ja Kirsi, joka toi omalla panoksellaan naisenergiaa kuvauksiin. Valmennuksen hieno panos kuvauksia kohtaan jatkui ja saimme nipistettyä aikaa tähänkin kuvausrupeamaan riittävästi.
Samin kuntosalilla kipeytynyt käsi huoletti hieman valmistautumisessa, mutta onneksi kaikki meni tällä kertaa suhteellisen kivuttomasti. Aiempiin kuvauksiin estyneille toimijoille löydettiin hyvät roolit ja kuvatessa läppä lensi hyvään tyyliin.
Ohessa pieni tyylinäyte:
Vesa Suonsyrjä:
- "Hey Guys, when you walk at the tunnel, don´t look straight to the light. Look above it"
Daniel Corso:
- "What did he say"
Masi Marjamäki:
- "Look straight at the light"
Kuvausten yhteydessä saimme valmennukselta tiedon siitä, että Greg Coburn ei jatkaisi joukkueessa ja siinä olisi Samilla jälleen lisätyötä nyt alkavassa kovatöisessä jälkieditoinnissa, jolla videon lopullinen laatu määritellään.
Jälkikäsittelystä
Vaikka tekstillisesti suurin osuus löytyy edeltävistä osista kului kuitenkin ajallisesti eniten Samin työpöydän ääressä, jossa niin äänet,värit kuin rytmitys löysivät paikkansa videosta. Kuulostaa helpolle, mutta ei ole.
Jo raakaleikkaus, jota olen muutaman kerran ollut seuraamassa vie aikaa kun pitää katsoa kaikki kuvatut pätkät läpi ja poistaa epäonnistuneet, editoida onnistuneet ja hakea tähän kaikkeen eteenpäin vievä rytmi, jotta kohtaukset eivät jäisi yksittäisiksi vaan ne olisivat selvä jatkumo.
Lisäksi juonenkulun väliin tuodaan elävöittävää täytemateriaalia, josta hieno esimerkki on "timelapse", jossa
aurinko nousee hakametsän ylle. Videossa kestää reilun sekunnin, mutta kuvatessa ja editoidessa tunteja.
Kaikkien meidän onnemme on, että Samilla riittää tähän hermot,kokemus ja ammattitaito.
Musiikista
Yksi iso asia videon tekemisessä oli sopivan kappaleen löytäminen. Siihen kului useita palavereja ja kappaletta jouduttiin vaihtamaan kesken editoinnin, kun alunperin videoon kaavailtu Carl Orffin "Carmina Burana"todettiin liian lyhyeksi videota varten ja siihen ei löydetty sopivaa kappaletta, joka olisi sen täydentänyt.
Ideoita käytiin läpi lukuisia, joista pitää mainita Jean Sibeliuksen "Finlandia opus 26", joka kuitenkin katsottiin liian paljon käytetyksi ja mielleyhtymältään vääränlaiseksi. Orastavaa paniikkia alkoi esiintyä, mutta Samin sinnikäs työ palkittiin kun hän kuunteli yöllisen editointinsa aikana kahdeksan tuntia niin elokuva- kuin klassista musiikkiakin. Löytyi Jo Blankenburgin "Garador´s flight", josta Sami muokkasi videoon sopivan.
Keskiviikko 11.9
Kolme päivää ennen kauden kotiavausta koitti hetki, jota oltiin odotettu. Pääsimme näkemään ensimmäistä kertaa valmiin videon Hakametsän videotaululta. Kylmät väreet menivät ja sen oli pakko olla hyvä merkki.
Lauantai 14.9
Videon julkinen ensi-ilta. Lisäsi jännitystä ottelua kohtaan huomattavasti. Saapuessani hallille vaihdoin muutaman sanan peliä seuraamaan saapuneiden pelistä sivussa olleiden Ilves-pelaajien kanssa. Video oli heille näytetty ennakkoon perjantain ottelupalaverissa ja viesti oli selvä "Turha jännittää-toimii!".
Kun video sitten lähti pyörimään keskityin siihen niin intensiivisesti, että en ehtinyt rekisteröidä katsojien reaktioita. Tekstit näkyivät hiukan heikosti ja siihen oli saatava muutos.
Sami oli taas valmis raatamaan ja pelipäivän jälkeen hän hieroi aamulla seitsemään asti videota ja asetti tekstit kuntoon ja samalla teki muutamia hienosäätöjä. Liite 1 - esimerkki ohjeistuksesta
Kuvauspäivä kolme , Tiistai 3.9 klo 12 --> Paikalla : - Michael Keränen - Roberts Jekimovs - Kai Kantola - Niko Peltola - Martti Järventie - Masi Marjamäki - Daniel Corso - Ville Kolppanen - Juha Järvenpää Tuomas Tuokkola Janne Jansson Teppo Lahtinen Mikko Ruokkeinen Petteri Piironen Kuvaus alkaa heti jääharjoituksen jälkeen, jolloin edellä mainitut jäävät odottamaan varusteet päällä lisäohjeita. Kaikki muut mahdollisimman nopeasti pois varsinaisesta kopista. Lasse sanoi, että reilu viisi minuuttia riittää. Reiluna miehenä annan 10 minuuttia. Muualla tiloissa ei nyt kuvata! Ilmoitukset mahdollisista poissaoloista välittömästi : 050-xxxxxxx Vesa Suonsyrjä Liite 2 - historiapätkissä esiintyvät pelaajat (jälleen kiitos Jari Vainio)
Hartiasuojat: Seppo Suoraniemi
Nro 10, joka pitelee kypärää: Sakari Ahlberg
Pelipaitaa laittaa päälle: Markus Mattsson
Pukukopissa
istumassa: vaalea-asuinen on ilmeisimmin Veikko Suominen (tai Jorma
Aro). Näkyy hiukan huonosti. Keltapaitainen vieressä on Tuomo Sillman.
Union-paidoissa tuulettelevat Lasse Oksanen, Jari Järvinen, Antti Heikkilä ja Risto Jalo. Muista ei saa selvää.
Rähinässä #5 on Jorma Aro, leukasuojusmies vasemmalla on Risto Siltanen, #14 on Lasse Oksanen
Muiden kiireiden vuoksi blogini on jäänyt ilman päivityksiä, mutta siihen tulee muutos kun jääkiekon Sm-liiga taas jatkuu muutaman viikon päästä. Klassisesti sanottuna-Stay tuned.
Olen ehtinyt juosta pallon perässä, rinnalla ja joskus sen edelläkin jo lukuisien kausien ajan. Suomen palloliiton Tampereen Piirin virallisissa sarjoissa ensimmäisen kerran pelasin 2.5.1998 F-Liigan joukkueessa VI-divisioonan ottelussa, jossa vastaan tuli sittemmin toimintansa lopettanut Viljakkalan Teräs (VilTe). Alku oli hieno, sillä voitimme 5-1 ja tein kauden avausmaalin taidokkaalla keskipääpuskulla kulmapotkusta.
Sittemmin olen pelannut myös Tampereen Jalkapalloklubissa (TJK) ja Tahmelan Vesassa (TahVe) yhdet kaudet ja kuusi kautta niin Fc Norsulaumassa (myöh. Tampere City) ja Fc Melodyssa.
Viime syksynä pohdin jälleen kerran jatkamista jalkapallon parissa, sillä mittariin kertyneet ikävuodet (Tammikuussa 36) ja 15 täyttä pelattua kautta näissä sarjoissa alkoivat tuoda tunnetta siitä, että se mitä näissä sarjoissa on nähtävissä ja koettavissa alkaa olemaan nähty ja koettu.
Lokakuussa 2012 mieli kuitenkin muuttui.
Sain puhelun veljeltäni Mika Suonsyrjältä, joka houkutteli minua mukaan vielä ainakin yhdeksi kaudeksi tuomaan kokemusta ja työnteon mallia joukkueeseen. Lupasin lähteä mukaan harjoituksiin ja nimeni löytyikin TamU-K:n talven pelaajaringistä.
Marraskuun alussa ilmat vielä suosivat ja pääsimme harjoittelemaan Pyynikin pallokentällä. Pidin heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien seuran ilmapiiristä ja tekemisen meiningistä, joka on vain vahvistunut sinä aikana jonka olen seurassa mukana ollut.
Marraskuussa kävimme myös Tampereen Työväen Teatterilla, jossa Ossi Halme kuvasi kalenterin, jotka ovat valitettavasti jo loppuunmyytyjä, mutta blogin kirjoittajan kautta voidaan muutamia kappaleita tehdä lisää hätätauksessa.
Heinäkuun kalenteripoikana.
Kuva:Ossi Halme
Loppujen lopuksi oli helppo päätös hypätä mukaan seuraan ja kun marraskuun 28 päivä julkaistiin viisi uutta sopimuspelaajaa löytyi minunkin nimeni uutisesta, jossa minua kuvaillaan mm. seuraavalla hauskalla lauseella Vesa on kliseisesti sanottuna valmentajan näköinen pelaaja.
Minusta tuli siis TamU-K:n pelaaja. Seuran ideologiasta saa hyvän käsityksen Wikipediasta
Käytännön tasolla herätys tuli tammikuun 26 päivä, kun lähdimme pelaamaan harjoitusottelua Helsinkiin. Normaalitasollahan kausi käynnistyy alasarjajoukkueiden osalta osin Suomen Cupin myötä ja joillain ensimmäiset tapaamiset ovat vain viikkoja ennen kauden alkua.
Meillä oli tapaaminen Sampolan koulun edessä, johon saapui meidän pelaajien lisäksi kymmeniä kannattajia ja joukkuetta varten varattu bussi. Vieraspeleihin ei siis täällä kuljettukaan enään kimppakyydeillä. Talin hallissa meistä uusista pelaajista moni koki varmasti jotain täysin uutta kun katsomossa oli vaihtopelaajien sijaan toistasataa katsojaa, jotka huusivat ja lauloivat läpi koko ottelun. Tammikuussa.
Kuva:Seuran nettisivut
Talven mittaan kävimmekin sitten pelaamassa yhteensä yhdeksän harjoitusottelua, joista pisimmät matkat olivat Raumalle ja Poriin, joissa meillä oli mukana kannattajia, jotka käyvät uskollisesti katsomassa kaikkia seuran tapahtumia jo harjoituskaudelta lähtien.
Enimmäinen kilpailullinen ottelu uuden seuran väreissä oli Suomen Cupin ottelu Ikurin Virettä (IkVi) vastaan, joka pelattiin pirkkahallissa. Ottelu lähetettiin suorana nettistriiminä ja siitä löytyy Petteri Tynin tekemä kooste.
Paikan päälle oli saapunut jälleen erittäin runsaslukuinen yleisö, jonka kannustamana pelaaminen oli mahtavaa. Yleisön mukaantulo omiin peleihin on ehkä juuri se syy miksi jalkapallo tuntuu taas niin hienolle pelata.
Sinikaartia ottelussa. Kuva:Seuran nettisivut
Toinen asia, joka sitoo joukkuetta yhteen on poikkeuksellisen laadukas harjoitteleminen. Pelien lisäksi harjoittelemme kaksi kertaa viikossa laadukkaasti ja hikeä säästämämättä. Joukkueeseen tulleet entiset kolmosdivisioonapelaajatkin ovat kiitelleet harjoitusten laatua ja tempoa.
Kuva:Seuran nettisivut
Kauteen lähdettäessä jaoimmekin joukkuen sisällä saman tunteen, jonka Sinikaarti oli tehnyt hienon katsomokoreografian muotoon kauden avausotteluun Lammin Vetoa (LaVe) vastaan.
Kuva:Mikko Jokela
Ja nyt kun eletään kesäkuuta on joukkueen nousukiito jatkunut. Suomen Cupista putosimme toisella kierroksella, mutta Regions Cupissa olemme mukana jo 32 parhaan joukossa.Edellisellä kierroksella kaatui Lempäälän Kisa (LeKi) lukemin 1-0. Ensi tiistaina 11.6 kello 19:30 Lamminpään urheilukentällä vastaan saapuu Jyväskylästä kotoisin oleva LPK (Lohikosken pallokerho) ja silloin pelataan jo 16 parhaan joukkoon pääsemisestä.
Kirjoittaja (vas) ja maalivahti Kalle Heltonen LeKi-ottelun puoliajalla.
Kuva:Sami Raiskio
Sarjakausi Tampereen Vitosen 1.lohkossa on alkanut tyrmäävästi, sillä kaikki neljä pelattua ottelua ovat päättyneet voittoihin maalisuhteella 13-1.
Sinipaitojen kuulumisia kannattaa seurata seuran omilta verkkosivuilta, joiden päivitystahti vetää vertoja ja ylittää kaikki veikkausliigaseuratkin. Lisäksi kannattaa lukea seuran sisäpiiristä ylläpidettyä From the Terraces-blogia.
Paras tapa on tietenkin saapua paikan päälle seuraamaan otteluita, sillä näissä otteluissa on tunnelmaa kuten alla olevasta videosta, joka on kuvattu edellisessä vierasottelussamme Pirkkalan Jalkapalloklubin kakkosjoukkuetta (PJK/2) vastaan.
Seuraavan kerran joukkueen otteita voi lähteä katsomaan jo nyt lauantaina kun Kaukajärvellä vastaan asettuu Sääksmäen Sopu alkaen kello 17:30. Kotiotteluissa tarjolla on sopuhintaan niin kahvia kuin pientä purtavaakin.Otteluohjelmasta löytyvät sitten kaikki muutkin ottelut.
Lähde mukaan seuraamaan mielenkiintoista alasarjapalloilua ja viihdy TamU-K:n matkassa.
Aiemmin ilmestyneet osat tästä kokonaisuudesta. Osa 1, Osa 2, Osa 3
Edellisessä osassa pääsimme kauden 2012-2013 kynnykselle asti ja tässä kirjoituksessa käyn lävitse juuri päättyneen kauden, joka oli henkisesti todella raskas varmasti meille jokaiselle Ilveksen kannattajalle.
Kausi lähti liikkelle Lempäälän kylmässä ja pimeässä jäähallissa, jonne suuntasimme videokuvaaja Sami Raiskion kanssa toukokuun 29 päivä vuonna 2012. Hallissa oli kova työ saada valo riittämään ja jo sähkön saamisessa riitti haastetta. Tottumattomuus haastattelijan rooliin näkyy monin paikoin ja muistan hyvin kuinka vaikeaa hallissa oli nähdä oman muistilapun tekstit.
Kontrasti hallin ulkopuolelle oli melkoinen, sillä ulkona oli aurinkoista ja Ville Koistinen polki kuntopyörää shortseissa, kun kuuntelin taustalla veljeni Mika Suonsyrjän haastatellessa silloin testissä olleita Brett Parnhamia ja Dale Mitchelliä, jotka lopulta jäivät ilman sopimusta.
Kesä kului jälleen nopeasti ja kun Ilveksen offseason jäi hankintojen osalta todella hiljaiseksi (Miro Hovinen ja Lassi Kokkala) olin jo kovasti odotellut, että pääsisin haastattelemaan jonkun uuden pelaajan, kun Seppo Hiitelä soitti että jääleirillä mukana ollut Aivaras Bendzius on tehnyt Ilveksen kanssa 1+2 mallisen sopimuksen.
Bendzius ei puhu edes auttavasti englantia, joten pyysin aiemmin haastatelleeni Daniel Bogdziulin tulkiksi.
Haastattelun anti jäi lopulta kielimuurin vuoksi kovin laihaksi. Aivaras Bendziuksen haastattelu@Ilves.com
Ilves vieraili perinteisessä kaudenavausturnauksessa, Pitsiturnauksessa Raumalla ja tapasin sen jälkeen Seppo Hiitelän ja Vesa Viitakosken Ilveksen harjoitusten yhteydessä. Seppo vastaili joukkueen rakentumista koskeviin kysymyksiin ja Vesku kertoi pitsiturnauksen annista. Seppo Hiitelän&Vesa Viitakosken haastattelut@Ilves.com
Perinteinen epäonnistuminen olikin sitten vuorossa seuraavan haastattelun yhteydessä. Sain Samin kiinni kesken kovan kiireen ja ajoimme hurjaa kyytiä jäähallille, jossa haastattelimme Tommi Välimaan ja lähdimme tyytyväisenä pois. Kunnes.... Sami soitti muutamaa tuntia myöhemmin, että olin unohtanut laittaa mikrofonin nauhoittamaan ja koko haastattelu oli pilalla. Samin stereomikrofoni toimii kaksivaiheisesti eli ensimmäisellä rec-painalluksella se alkaa näyttämään äänentasoa ja vasta toisella lähtee nauhoittamaan.
Sen verran minussa löytyy miestä, että kannan vastuun omista virheistäni ja näin soitin hieman nolona Vällylle ja kysyin onnistuisiko haastattelun uusiminen seuravana päivänä. Vaikeuksien jälkeen saatiin aikaan oheinen haastattelu, jossa Välly näkee jo ennalta Matias Soinnun hyvän vireen.
Syyskuun alussa olin puhelinyhteydessä A-nuorten joukkueenjohtajana toimineen Markku "Buffalo" Valmialan kanssa ja muutaman sopivan sattuman kautta se johti siihen, että Ilveksen A-nuorten jokaisesta ottelusta kirjoitettiin raportit, joihin sain myöhemmin upeaa apua Marko Herckmanilta. Kauden mittaan kävin katsomassa toistakymmentä A-nuorten ottelua paikanpäällä ja kaikkia seurasin internetin avustuksella ja monet raporteista tein sen pohjalta mitä kuulin haastatellelleiltani pelaajilta ja kauden mittaan todella tutuksi tulleelta kolmikolta Sami Karppinen,Jarkko Glad ja Janne Lakanen.
A-nuorten kauden alla haastattelin nuoren rämäpään Mikke Levon ja puheliaan Porilaisen Sami Karppisen.
Levon tapasin Tullintorilla. Levo kertoi usein käyvänsä kuumana peleissä ja kauden avauksessa pieni mylly olikin heti valmiina. Karppisen tapasin A-nuorten valmennuksen kopissa, josta muodostui eräänlainen pelinalus paikka kauden mittaan. Mikke Levon haastattelu@Ilves.com Sami Karppisen haastattelu@Ilves.com
Tässä syyskuun 2012 Ilves-Bulletinissa haastattelin jälleen Ville Kolppasen otsikolla "Ville Kolppanen valmiina vastuuseen". Vaikka haastatteluhetkellä kausi ei ollut edes alkanut minulla oli vahva usko siihen, että Kolppanen tulee lyömään läpi tällä kaudella ja niin Kolppanen todella teki.
Liiga oltiin saatu jo hyvään vauhtiin, kun jo jonkin aikaa kaavailemani tilaisuus osui kohdalleen. Markus Korhonen soitti sopivan jääajan osuessa kohdalle ja pääsin toistamaan 17 kuukautta edellisen kerran jälkeen rangaistuslaukauskilpailua liigavahtia vastaan.
Tällä kerralla aikaa suunnitteluun oli enemmän ja haastoinkin mailavirtuoosi Michael Keräsen viiden rangaistuslaukauksen kilpailuun, jossa maalille luisteli Ville Kolppanen. Itse videolla kutsun Kolppasta kertaalleen Wiikmaniksi, sillä alustavissa puheissa Markus Korhonen sanoi Wiikmanin tulevan maalille.
Itse kilpailussa sain aikaiseksi kaksi hyvää laukausta riman alle ja voitin Michael Keräsen puhtaasti 2-0.
Videolta jokainen voi katsoa itse miltä hidas ja kankea näyttää.
Syyskuun lopulla toteutin yhden pikkupojan unelman. Yhdeksänvuotiaan Arttu Mäkisen kummisetä otti minuun yhteyttä ja kysyi mahdollisuutta saada Artulle jonkun pelaajan nimikirjoituksen. Kysyin Artun suosikkipelaajaa ja kun kuulin valinnan osuneen Masi Marjamäkeen soitin Masille, joka oli heti valmis tapaamaan Artun.
Masi tarkistaa toimittajan muistiinpanot.
Tapasimme Hervannassa kauppakeskus Duossa, jossa Masi antoi ikionnelliselle pikkumiehelle täysin yllätyksenä tuomansa mailan. Uskoisin, että siitä haastattelutilanteesta poistui vain iloisia ihmisiä. Arttu tapasi idolinsa@Ilves.com
Lokakuun alussa haastattelin nopealla aikataululla ensin kuukauden A-junioriksi valitun Valtteri Järviluoman, jonka tapasin Ilveksen ottelun erätauolla tyhjentyneessä katsomossa. Vain kahta päivää myöhemmin sain kiinni koko harjoitusottelukauden itseään kuntouttaneen Jesse Niinimäen, joka oli palaamassa pelikentälle.
Lokakuun 2012 Ilves Bulletiniin haastattelin Jyrki Jokipakan, joka oli kauden alussa pelannut hyvää peliä ykkösparissa yhdessä Ville Koistisen kanssa. Haastattelu tehtiin uudessa vakiopaikassani eli Hakametsän tyhjässä katsomossa Ilveksen harjoitusten jälkeen.
Lokakuun lopulla sai alkunsa paljon kiitosta kerännyt videosarjamme "Yksi Ilves-Monta tehtävää", kun yhdessä Sami Raiskion kanssa matkasimme joukkueen kanssa samaa matkaa Lahteen, jossa seurasimme joukkueen valmistautumista otteluun. Käytännössä koko päivän niellyt reissu oli samalla kertaa raskas ja antoisa.
Ennen ottelua seurasimme joukkueen valmistautumista antaen joukkueelle täyden työrauhan. Matkaan lähtiessä jututin hyväntuulisen linja-autonkuljettajan Markku "Buffalo" Valmialan ja Lahden hallilla todellisen työnsankarin Janne "JP" Janssonin. Kummankin lempinimen historian selvitin, mutta kumpikin jää arkistojen syvyyksiin.
Ennen ottelun starttia bongasin Ilveksen uuden try-out vahvistuksen Danny Driesin, jonka myös haastattelimme Isku-Areenan katsomossa. Itse peliä meidän piti seurata lehdistökatsomosta, mutta Lahden päässä toimittajien ystävillä on ilmeisesti etuoikeus lehdistökatsomoon. Koko akkreditointi oli mennyt ohitse kuittausviestistä huolimatta ja lopulta seurasimme pelin Ilveksen fanikatsomosta, jossa haastattelin vielä Marko Herckmanin. Lopulta Pelicans lähetti virallisen anteeksipyynnön, joten se asia on unohdettu.
Videon lopulla seisomme Hakametsän pihassa kellon lähestyessä puoltayötä odottamassa kaatosateessa joukkueen bussin saapumista. Siihen hetkeen tiivistyy koko kauden kuva.
Vielä kuun lopulla haastattelin Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhosen puhelimitse, kun olin saanut tiedon että Anders Lindbäck oli liittynyt joukkueeseen ensimmäisenä lock-out pelaajana.
Puhelias Korhonen on loistava haastateltava ja hänen luonnehdintansa Lindbäckistä osuivat aika lailla nappiin. Markus Korhosen haastattelu@Ilves.com
Marraskuu on viiksien juhlaa. Koko kuukauden kestänyt kasvatus huipentui yhteiskuvaan.
Marraskuussa sattui ja tapahtui. Todellinen pommi tipahti kun 7.11.2012 sain puhelun, jossa minut ja Sami pyydettiin hallille tekemään videohaastattelua uudesta lock-out vahvistuksesta. Ilveksen kuuluttajana toimiva Kaitsu Heinonen oli hakenut uuden vahvistuksen lentokentältä ja olimme ensimmäisinä ihmisinä Tampereella vastassa kun tuore Stanley Cup-voittaja Max Talbot käveli Hakametsän alakäytävälle.
Max kävi nopeasti kättelemässä valmennuksen ja sitten oli meidän vuoromme. Ikinä en ole jännittänyt haastattelussa niin paljon kuin silloin, vaikka Max oli erittäin helppo ja hymyileväinen haastateltava. Talbotin saapuminen Tampereelle oli pysynyt hyvin salassa ja Samin loistavalla työllä saimme Ilves.comiin kaksi tuntia miehen saapumisesta tuoreen videon.
Ilves-Sanomat Marraskuu 2012
Marraskuun Ilves-Sanomiin kirjoitin kaksi juttua. Toisessa haastattelin Allan Measureksen ja toisessa teatterimiehet Jussi Selon ja Sami Hintasen.
Allan Measureksen haastattelu on eräänlainen ikuisuusprojekti, jota varten olin käyttänyt kaikki luovuuden mittarit ja lähettänyt kymmeniä sähköpostiviestejä ympäri maailman. Lopulta amerikkalaiselta deittisivustolta löytyi nainen, joka keroi tämän isän pelanneen Raumalla ja Tampereella jääkiekkoa. Moninaisten vaiheiden jälkeen sain "Allun" itsensä ääneen ja tunnerikas tarina näki päivävalon. Allanin haastattelu on itselleni ehkä rakkain kaikista tekemistäni haastatteluista, sillä sen aikaansaaminen vaati niin hikeä,verta kuin kyyneleitäkin.
Toisessa haastattelussani istuimme Hakametsän lehtereillä ja niin musiikki- kuin teatterupuolellakin kunnostautuneet Selo ja Hintsanen juttelivat rennossa ilmapiirissä pidemmät pätkät. Hintsasen kanssa keskustelu kävi pitkälti jääkiekosta ja Selon kanssa puhuin enemmän jalkapallosta.
Marraskuun puolivälin jälkeen julkaistiin myös toinen osa sarjasta "Yksi Ilves-Monta Tehtävää". Nopealla tahdilla tehty kierros oli toinen, jonka olen tehnyt pukukopissa. Ensimmäinen tehtiin ilman kameraa huoltajien johdolla vain minuutteja ennen nauhoitusta. Muutama erikoinen sanojen sekoaminen peittyy hyvin huumorilla ja palautteesta päätellen juttu kannatti tehdä.
Marraskuun 15 päivä haastattelin Ilveksen A-nuorissa huikeaa nousua kauden mittaan tehneen Aleksi "Pumba" Mäkelän, josta kehkeytyi Ilves.comin toimituksen suosikki kauden mittaan. Erittäin sanavalmis nuorukainen istui kanssani Tullintorilla lähes tunnin ja sen pohjalta syntyi alla oleva haastattelu. Aleksi Mäkelän haastattelu@Ilves.com
Marraskuun 20 päivä haastattelin todellista maailmantähteä, kun Ilveksen harjoitusten jälkeen kipusin yhdessä Anders Lindbäckin kanssa D1 katsomoon. Mukava jutustelu rennon ja hyväntuulisen maalivahdin kanssa sujui niin hyvin, että vedin todellisen yllätyskortin ja kysyin haastattelun lopulla muutaman kysymyksen Ruotsin kielellä. Lindbäck oli tästä hyvin otettu. Pienenä yksityiskohtana minulle jäi mieleen se, kun pyysin tulostamiini pelitilannekuviin nimikirjoitukset, että ensimmäiseen tuli vanhasta tottumuksesta NHL-pelinumero #39 ja toiseen Ilveksessä käytetty #35.
Marraskuun lopulla kävin tuuraamassa Jari Runsasta ja tein ennakkohaastattelut, joissa haastattelin Ilvekseen siitynyttä Janne Laakkosta ja KalPan ex-Ilvestä Tommi Miettistä.
Laakkonen esitti kauden hauskimman kysymyksen kysyessään etteikö ennakkovideota voisi kuvata vasta pelin jälkeen. Muuten ennakkovideon teosta ei paljon sanottavaa jäänyt. No sanotaan kuitenkin sen verran, että Jari Runsas ja sami Raiskio tekivät niiden kanssa erinomaista työtä koko raskaan kauden ajan.
"Yksi Ilves-Monta Tehtävää" sarja sai jatkoa, kun joukukuun toinen päivä julkaistiin marraskuussa kuvattu kiirastuli, joka myös punttisalina tunnetaan. Videolla juoksen A-nuorten mukana Ilveksen omalle salille ja muu Ilves.comin videoryhmä (Sami Raiskio,Jarmo Syvänen ja Mikko Helin) seuraa harjoitusta.
On sitten omaa kehua tai ei, niin pystyn suosittelemaan videota kaikille Kummeli-huumorin ystäville. Minun ja Mikko Helinin jutut osuivat yksiin kuin vahingossa ja kun olin niin kovilla saliharjoitteluun tottumattomana en itsekään muistanut jännittää. Yksittäisenä herkkupalana mieleeni jäi kohta, jossa A-nuorten kapteeni Eero Savilahti vääntää minua jalkaterästä. Kannattaa katsoa reaktiot.
Hymyilevä toimittaja. Kuva : Jarmo Syvänen.
Vuoden vaihtuessa haastattelin loistavaan vireeseen A-nuorissa päässeen Jesper Kokkosen.
Kokkosesta jäi myös positiivinen kuva, vaikka hänelle on tietynlaisen ongelmapelaajan leimaa tarjottukin. Jesper Kokkosen haastattelu@Ilves.com
Kuun lopulla sain puhelun Sami Karppiselta. Pitkään odotettu hetki oli käsillä ja pääsin Ilveksen A-nuorten joukkueharjoituksiin mukaan. Hallille lähtiessä odotin optimistisesti, että pystyisin jotenkin pyristelemään vauhdissa mukana.
Seisoskelin farkuissani alakäytävällä mukanani olleiden Sami Raiskion,Jarmo Syväsen,Marko Herckmanin ja Mikko Helinin kanssa, kun yht´äkkiä joku A-nuorten pelaajista karjaisi rappusista "Suonsyrjä ylös-Vauhtia!".
Niin siinä sitten kävi, että pelkkä jääharjoitus ei riittänyt vaan pääsin mukaan myös lihaskuntopiiriin. Videolal näkyy hienosti kuinka lähes kaksimetrinen Elias Suoknuuti lähtee takavyöheitostani vahingossa kovalle betonille. Lentävän 20-metrin maailmanennätys nähtiin samalla kun Sami Karppinen ampaisi toiseen suuntaan pyyhkien vettä silmistään. Valitettavasti tämä ei tallentunut videolle.
Karppinen laittoi minulle avustajaksi Aleksi Mäkelän, jonka kanssa puin varusteet ja jota seurasin jäällä kuin hai laivaa. Totuus tuli eteen hyvin nopeasti, sillä A-nuoret suorastaan lentävät jäällä ja toimittaja sai nuhan pelkästä ohiluistelevien ilmavirrasta.
Mutta kun kiertoharjoitteet alkoivat pääsin vähän mukaan, tosin sekottaen muiden harjoitukset. Kun alettiin kamppailupelaamisharjoitukset, jossa pelitilana oli vain siniviivalta maalille rajoittunut alue ei luistelu ollut enään niin ratkasievassa osassa. Pelasin yhdessä Mäkelän ja Joel helteen kanssa ylimääräisenä pelaajana harjoitteessa ja käytin sitä surutta hyväksi. Onnistuin ajamaan Niklas Kummun kaksi kertaa puun takaa ennen kuin sain maksaa omaa lääkettäni.
Harjoitusten lopulla olin niin poikki, että en meinannut päästä kaukalon laidan ylitse. Muutama herkkupala oli kuitenkin jäljellä. Ensin sovimme, että kuljetan kiekon kulmaukseen, johon Niklas Kumpu liukuu ja taklaa minut laitaan. Vaikka tiesin taklauksen olevan tulossa jäin kuin märkä rätti jäänpintaan.
Lopuksi Sami Karppinen luistelutti hiukan viivojenväliä ja laittoi laukomaan kerta toisensa jälkeen poikittaissyötöstä. Ei tarvittu edes teatterikoulutusta, kun jäin lopulta keskipisteeseen kaikkeni antaneena.
Toimittajan lätty ei aina löytänyt kohdettansa. Kuva : Jarmo Syvänen.
Ilves-Sanomien Helmikuun 2013 numeroon haastattelin todellisen jalkapallolegendan Ari "Zico" Hjelmin.
Itsellenikin pienoisena yllätyksenä tuli Zicon vahva kiekkotausta. Haastattelin hänet Amurin puutalokorttelin kahvilassa, jonne mennessä aikatauluksi annettiin 22 minuuttia.
Lopulta pääsimme niin kovaan vauhtiin, että Zico huikkaili tutulle asiakkaalleen että vielä hetki kestää, kun on päästy hyvään vauhtiin. Erittäin antoisa keskustelu piinkovan ammattilaisen kanssa oli suuri hetki, sillä Zico on jalkapallon puolella itselleni ollut aina ikoni.
Raastava kausi päättyi lopulta liigakarsintaotteluihin, joissa vastaan asettui Mikkelin Jukurit.
Ennen karsintasarjaa sain intuition, että Ville Kolppanen nousee näissä peleissä esiin ja hieman yllättäenkin valitsin hänet videohaastatteluun, sillä Jaroslav Hübl oli pelannut runkosarjan lopulla enemmän ja esiintynyt hyvin.
Haastattelu sujui hienosti Sami Raiskion uusien kohdevalojen helliessä Hakametsän hallin käytävällä istunutta kaksikkoa.
Ennen kolmatta karsintaottelua haastattelin Ilveksen päävalmentaja Tuomas Tuokkolan ja tässä videossa Sami Raiskiolla oli apunaan ensimmäistä kertaa Aarno Vuorinen. Kuten syytä onkin on kauden viimeinen videohaastattelu myös kaiken rennoin ja luontevin.
Ehkä rentous löytyi sitä kautta, että oma aikansa meni haastattelun unohtaneen päävalmentajan löytymiseen.
Kolmannen karsintaottelun yhteydessä haastattelin vielä A-nuorten kauden parhaaksi pelaajaksi valitun Eero Savilahden, jota juoksin tapaamaan tyhjentyneeseen A-nuorten pukukoppiin kolmannen karsintaottelun ensimmäisellä erätauolla.
Ainakaan toistaiseksi ei Savilahden nimeä löydy minkään joukkueen pelaajalistalta, joten toivon hänen saavan mahdollisuutensa Ilves-paidassa. Eero Savilahden haastattelu@Ilves.com
Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet kahlata kaikki osat lävitse. Toivon näiden avanneen meidän Ilves.comilaisten arkea. Erityiskiitos menee Ilves.comin porukalle (Tarkki,Matti,Mikko R,Mikko H,Ilkka,Toni,Juha,Kirsi,Marko,Jura,Sami,Timo ja Jarmo), Ilveksen A-nuorten pelaajille,valmennukselle ja taustahenkilöille sekä tietenkin Ilveksen liigajoukkueen pelaajille,valmentajille ja taustahenkilöille.
Uusi kausi käynnistyy yllättävänkin pian, ainakin näin toimitustyön puolesta.
Kiittäen.
Vesa Suonsyrjä
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Lätkäjätkä Anssi Salonen pitää
kuria kaukalossa!
Teksti : Vesa Suonsyrjä, Kuvat : Sami Raiskio
Todellinen
jääkiekon suurkuluttaja Anssi Salonen on lätkässä kiekkoon. Kun
pelaajaura ei auennut tuli hänestä kiekkotuomari ja nyt
26-vuotiaana hän tuomitsee jo neljättä kauttaan SM-liigassa.
Innokkaasta kiekkomiehestä Anssi
Salosesta ei tullut ammattikiekkoilijaa, mutta lajin huipulle
hän pääsi siitäkin huolimatta:
Pienestä pitäen olen seurannut
paljon kiekkoa ja se on ollut minulle aina ykköslaji. Itse aloitin
pelaamisen vasta vanhemmalla iällä, enkä ole kilpatasolla
pelannut koskaan. Muutaman kerran viikkoon käyn nykyisin
höntsäilemässä ja sitä jatkan varmastikin eläkeikään asti.
Olisihan se ollut kaikkein isoin juttu, jos olisin päässyt
pelaamaan liigaa, mutta hyvä näinkin, parhaimmillaan 135 ottelua
kauden aikana tuominnut Salonen kertoo.
Mikä sitten veti nuorukaisen
tuomariksi :
Kun olin 15-vuotias niin
ex-valmentajani Nokialta (Jarno Parviainen) ilmeisesti huomasi
etteivät pelikyvyt riitä, ja usutti koittamaan tuomarinhommia kun
olen aina ollut äänessä ja luonteeltani olen sellainen
kovapäinen, muistelee uransa alkutaipaletta Anssi Salonen.
Nykyinen Mestiksen kurinpitäjä
Jouko Palmula nosti minut 18-vuotiaana linjatuomarista päätuomariksi
ja sillä tiellä olen yhä.
Tie raitapaitaan sisältää
kouluttautumista, mutta ennen kaikkea kokemus haetaan tuomitsemalla:
Käymme eri leirejä lävitse ja
vuosittain kuntoa testataan. Kokeneemmat erotuomarit ja
otteluvalvojat seuraavat otteluitamme ja askel kerrallaan sitten
noustaan kohti liigaa.
Kokeneilla liigapelaajilla on
tietenkin kaikki perusvalmiudet kuten luistelu ja pelinluku hyvin
hallussa, mutta sääntöjen opiskelu vie tietenkin aikansa.
Tuomarin täytyy olla
urheilullinen,osata luistella ja käyttää pelisilmää. Tärkeintä
on kuitenkin osata oikealla tavalla äijämäinen, sellainen
lätkäjätkä, paaluttaa Salonen hyvän tuomarin ominaisuuksia.
Tuomaristo valmistautuu huollisesti
otteluihin ja työ alkaa jo peliä edeltävänä päivänä :
Otteluun valmistautuminen alkaa jo
otteluparin edellisten otteluiden analysoimisesta. Soitamme ne
ottelut tuominneille tuomareille ja käymme läpi pelissä olleita
tapahtumia. Illalla tietenkin hyvissä ajoissa nukkumaan. Aamulla
pieni kävelylenkki ja hyvä ruokailu, joiden jälkeen varusteet
kassiin ja autolla pelipaikalle, jossa tietenkin kunnon lämmittelyt
ennen ottelua, kertaa Salonen ottelurutiiniaan.
Anssi Salosen katse seuraa tarkasti jään tapahtumia. Tyhjässäkin hallissa.
Väitteiden mukaan tuomaristot
tekisivät jo ennen peliä olettamuksia, kuten että joukkue A rikkoo
oletettavasti enemmän tai että joukkue B käyttää mailaa rajusti.
Salonen tyrmää kuitenkin väitteet.
Jokainen ottelu lähtee puhtaalta
pöydältä. Joukkueet pelaavat osin eri lailla eri joukkueita
vastaan, joten koko ajatus on ristiriitainen. Se on kuitenkin totta,
että katsomme mahdollisia jännitteitä, joita voi olla syntynyt
edellisissä kohtaamisissa ja muutenkin meidän pitää olla ajan
tasalla siitä missä joukkueet menevät.
Erätauoilla tuomaristolla on omat
rutiininsa:
Käymme läpi pelissä olleita
tilanteita ja ennakoimme tulevien erien mahdollisia tapahtumia. Jos
on mahdollisuus niin tietenkin tankataan. Nykyisin käytännössä
kaikilla paikkakunnilla saamme kunnon eväät, kiittää Salonen
ottelujärjestäjiä.
Minkälaista pelaajien ja valmentajien
suhtautuminen on teihin oikeudenjakajiin?
Osa lajin viehätystä on
sellaiset vastakkaiset kemiat, jotka tuolla törmäävät. Erittäin
suuri osa on sellaisia, joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Kaikkien
kanssa pitää pystyä toimimaan ja osan kanssa se tietenkin on
helpompaa. Kaikki erimielisyydet jäävät kuitenkin kaukaloon ja
jäähallille, painottaa Salonen.
Pelien aikana saattaa tulla
kovaakin palautetta, mutta kyllä pelaajat itsekin tietävät kun
ovat väärässä ja joskus niitä huuteluita käydään pelin
jälkeen pahoittelemassakin. Tietenkin sitä välillä itsekin tulee
oltua liiankin kovapäinen, mutta se pitää vaan käsitellä ja
jatkaa eteenpäin.
Kun kansa lähtee kotiin jäähallista
on tuomaristolla vielä edessä kohtaaminen otteluvalvojan kanssa:
Yleensä otteluvalvoja käy ensin
lehdistötilaisuudessa, josta hän tulee tuomariston kopille
antamaan palautteen. Peli käydään läpi erä erältä ja siinä
käsitellään tuomariston sijoittumista, tuomariston olemusta
ottelun aikana sekä tietenkin maali- ja jäähytilanteet ja tämä
siis toistuu jokaisen ottelun jälkeen.
Joskus siistissä ja
tapahtumaköyhässä ottelussa tämä on nopeasti ohi, mutta
toisinaan siellä istutaan pitkäänkin jos on tullut kiistanalaisia
tilanteita ja ulosajoja, joista kirjoitetaan aina raportit. Olen
kuullut huhuja, että sen jälkeen jotkut vanhemmat ja kankeammat
tuomarit käyvät vielä loppulenkilläkin, naurahtaa Salonen.
Usein suurta yleisöä puhuttava asia
on tuomaroinnin linja tai sitten sen puute.
Ennen kautta meillä tuomareilla
on yhteinen leiri, jossa käydään lävitse niin edellistä kuin
tulevaakin kautta. Siellä kerrataan myös säännöt ja näiden
keskusteluiden pohjalta tehdään kooste linjan selventämiseksi ja
yhtenäistämiseksi. Tämän jälkeen jokaisessa seurassa käy yksi
päätuomari ja linjatuomari, jotka käyvät valmentajien ja
pelaajien kanssa läpi näitä asioita. Omasta mielestäni tämä on
ollut erittäin hyvä systeemi ja uskonkin, että tätä jatketaan
myös tulevaisuudessa.
Kauden aikana eri ihmiset käyvät
katsomassa tuomitsemiamme pelejä ja katsomme myös toistemme
tuomitsemia pelejä. Meitä on 27 yksilöä viheltämässä ja
tietenkin hieman erilaiset käsitykset kiekko-otteluista, mutta
yritämme saada linjan aina mahdollisimman yhtenäiseksi.
Yksi 27 yksilöstä. Kiekkotuomari Anssi Salonen.
Yksi asia, jota usein mietitään on
vihellyslinjan muuttuminen ottelun aikana. Mistä tämä johtuu vai
onko se tiedostamatonta?
Tietenkin linjan pitäisi kestää
aloituskiekosta päätösvihellykseen asti yhtenäisenä, mutta aina
se ei valitettavasti onnistu. Tarkoituksellisesti linjaa ei
kuitenkaan muuteta.
Monilla on sellainenkin käsitys,
että jäähyjä pitäisi tulla molemmille joukkueille yhtä paljon,
mutta eihän se niin voi mennä sillä parempaa joukkuetta rikotaan
toki enemmän.
Meille tuomareille saa tietenkin
buuata ja huutaa kun on ottelulippunsa lunastanut, mutta
kiekonseuraajien olisi hyvä muistaa, että me haluamme kaukalossa
kaikkien turvallisuutta ja teemme aina parhaamme, muistuttaa
Salonen.
Samankaltaiset tilanteet tuomitaan
otteluiden välillä eri tavalla. Mistä tämä johtuu.
Meillä on käytössä
satasivuinen casebook, jossa on tulkittu lähes kaikki mitä
kaukalossa voi tapahtua ja yhdessä sääntöjen kanssa yritämme
saada tilanteisiin yhtenäiset tulkinnat.
Tulkinnanvaraa tietyissä
tilanteissa on paljon ja kuten joukkueilla ei tuomareidenkaan peli
ole täysin valmista kauden alussa vaan linja tarkentuu kauden
mittaan.
Lisäksi on tämä inhimillinen
puoli, jonka vuoksi joskus käsi nousee herkemmin. Joskus kun on
käden nostanut ehtii ennen vihellystä itsekin harmittelemaan
tehtyä päätöstä, mutta kun käsi on ylhäällä ei paluuta ole,
selventää Salonen.
Kahden tuomarin yhteistoiminta on
tärkeää. Katsojia ihmetyttävät kauempana tilanteesta olleen
tuomarin vihellykset ovat kuitenkin perusteltuja.
Meillä on jaettuna otteluissa
ihan selvät sektorit. Molemmilla on mahdollisuus kuitenkin viheltää
koko kentän alueen tapahtumat. Kiekkoa lähempänä oleva saattaa
olla vaikka juuri kääntynyt tai joutua väistämään pelaajia ja
silloin kauempana olevalla on parempi näköyhteys, vaikka toinen on
fyysisesti selvästi lähempänä.
Media ja valmentajat luovat painetta
tuomaristojen niskaan, miten julkinen paine vaikuttaa.
Henkilökohtaisesti ei voisi
vähempää kiinnostaa mitä kirjoitetaan tai mitä puhutaan.
Mielestäni pitää itse tietää kuinka oma kausi on edennyt ja
miten tuomitut pelit ovat menneet.
Hyvin sujunut kausi palkittiin kutsulla finaaliotteluihin.
Osassa 1 Alkoi matkani lätkätoimittajana ja Osassa 2 pääsimme printtimediaan asti ja tammikuulle 2012.
14.1.2012 Koulukatu, Tampere.
Pakkanen puri poskia ensisekunneista, katsomossa oli lunta noin neljäkymmentä senttiä. Pieni tuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Seisoin koulukadun legendaarisen ulkojään kulmauksessa kirkkaan valon loistaessa kohti kohmeista olemustani. Mikrofoni osoitti kohti Tomi Wileniusta ja Sami Raiskio seisoi kameransa takana ja kuvasi tilannetta.
Tomi Wilenius kertoi käyvänsä mielellään kavereittensa kanssa ulkojäillä ja minä pusersin lisäkysymyksiä käsittämättömän rennolla otteella. Pakkasen hyvä puoli oli siinä, ettei ollut mahdollista jännittää kun oli jo niin jäässä. Mikael Kuronen heitteli pieniä lättyjä Wileniusta kohden ja tunnelma oli loistava ottaen olosuhteet huomioon.
MUTTA, ensimmäinen videomme jäi lopulta ikuisesti julkistamatta sillä pakkasta oli niin paljon, että mikrofoni ja videokamera jäätyivät kesken tallennuksen...
Helmikuu 2012 oli kiireistä aikaa ja ensimmäisenä valmistui Ilves-Bulletin Helmikuu/2012
Sami Aittokallio oli juuri palannut Nuorten MM-kisoista, joissa hän oli ollut Suomen joukkueen ehdottomia hahmoja. Tullintorin kahvilassa ihailin Samin puhelimen kuoria, joissa oli mallinnettuna C-kasetti. Samalla reissulla tapasin ensi kertaa Sami Raiskion, josta on sittemmin kasvanut hyvä ystäväni ja varsinkin videoiden teossa korvaamaton tuki ja apu loistavaan kuvaustaitoon yhdistettynä.
Samassa kuussa ilmestyi Ilves-Sanomat Helmikuu 2012
Tässä lehdessä minun osuuteni oli haastatella Konsta Mäkistä, Samuli Kivimäkeä ja Petri Nygårdia.
Konsta Mäkisen kanssa olimme sopineet tapaamisen Pyynikin näkötornille, josta Konsta myöhästyi akateemisesti sen verran sponsoritilaisuuden vuoksi, että Samin kanssa ehdimme rapsakassa pakkasessa kiertää Tahmelan muutamaan kertaan. Nuorten MM-kisoissa loistanut nuori Ilves oli haastateltavana miellyttävä ja sanavalmis. Kisoissa murtunut sormi ja twitterissä esiin nousssut #KONDE hashtag nousivat esiin. Sami otti muutaman todella upean otoksen ulkona, joista yksi löytyy myös näköislehdestä.
Samuli Kivimäki oli muuttanut juuri Tampereelle Raumalta kun tapasin hänet Tullintorilla (missä muuallakaan). Itse jutussa ei mitään erityistä ollut ja lopulta kuvatkin otettiin pelitilannekuvista, vaikka muistan kuinka hyppyytimme ihmisiä ruuhkaisessa uudessa rautatietunnelissa pois kuvaajan edestä.
Vasemmalla Nygård.
Mitenkään ketään vähättelemättä oli itseäni eniten jännittänyt kohtaaminen Petri Nygårdin kanssa. Olin itse kaivanut tiedon hänen Ilvesläisyydestään ja yhteystiedot hoituivat yhden entisen ilves.com kirjoittaja-aktiivin kautta. Haastattelu tehtiin Nygårdin yhä jatkuvan huippusuosion keskellä tämän varastolla, josta Sami napsaisi näitä kuviakin.
Yllä olevan kuvan alareunassa olevasta Jameson pullosta sain huikat haastattelun keskellä ja muutenkin tunnelma oli hyvinkin vapautunut. Nygårdin leveä Tampereen murre sai vahvan haastajan kun annoin palaa samalla vauhdilla, josta seurasi nauhaa purkaessa itselle kiroilua sillä nauhaa tuli muistaakseni 45 minuutin verran.
Haastattelun yhteydessä annoin Nygårdille Ilveksen pelipaidan nimellä ja numerolla.
Kiitos avusta paidan kanssa Lasse Fihlille.
Samassa yhteydessä kuvasimme ensimmäisen videon, joka lisättiin Ilveksen viralliselle YouTube-kanavalle.
Tai siis minä katsoin sivusta ja pidin kohdevaloa, kun Nygärd hetken tsemppasi itseään ja kahdella otolla teki Ilvekselle kannustusvideon. Video on kerännyt reilut 13000 katselukertaa, joka on hyvä lukema.
Maaliskuussa 2012 oli aika seuraavalle Ilves-Bulletin julkaisulle ja pääsin jälleen itse valitsemaan haastateltavan.
Päätin valita yhden huikeimmista kiekkotaikureista, joita Hakametsän jäällä on nähty elinaikanani. Soitin Jesselle ja sovin haastattelun Hakametsän alakäytävälle Ilveksen harjoitusten yhteyteen. elettiin aikaa, jolloin Santtu Silvennoinen oli julkaissut hävettävät "Jesse punaisella nenällä harjoituksissa" juttunsa iltapäivälehdissä.
Saavuin hyvissä ajoin jälleen Samin kanssa paikalle. Aika kului ja Jesseä ei näkynyt. Noin viisitoista minuuttia myöhässä Jesse tuli ja huomasi Samin. "Ei saatana, sulla on kuvaajakin mukana!". Kymmenen minuuttia myöhemmin hyvin varautuneen oloinen Niinimäki sitten istui kanssamme Ilveksen vaihtopenkillä.
Normaalista haastattelusta poiketen en laittanut nauhuria käyntiin ollenkaan alussa vaan aloin keskustelemaan siitä miksi asenne haastatatteluja kohtaan on mikä on. Keskustelimme hyvässä hengessä ja varautuneisuus alkoi häviämään, kun Jesse varmaan huomasi etten ollut mitään kohujuttua kirjoittamassa. Sami on alla olevaan kuvaan vanginnut hetken, jossa käynnistelen nauhuria josta onnistuin tiputtamaan paristot sitä heilutellessani.
Maahan tippuneet patterit on pelastettu ja Jesseäkin jo naurattaa.
Kun haastattelu sitten lähti käyntiin oli varauteneisuus poissa ja puhuimme erittäin hyvässä hengessä ja pitkään. Vielä hallin pihassa vaihdoimme muutaman sanan ja kiirehdin samalla fiiliksellä kotiin naputtamaan tekstiä. Lienee ainoa teksti, josta pelaajan agentti on välittänyt minulle kiitoksensa. Mutta Jesse ansaitsi silloin jokaisen sanan. Maaginen pelaaja - kunnossa ollessaan.
Heti viimeisen karsintaottelun ratkettua juoksimme pelaajakäytävälle, jossa yhdessä identtisen kaksoisveljeni Mika Suonsyrjän kanssa haastattelimme Henri Tuomisen ja Kai Kantolan.
Kaikki eivät varmasti tajunneet haastattelijan vaihtuneen, mutta noin ajassa 1:28 näin kuitenkin tapahtuu.
Kyseessä oli toinen kerta, kun olin kameran edessä julkaistussa videossa. Ensimmäisestä kohta lisää.
Hurjan tunneryöpyn läpikäyneenä ja ääneni chantille "Vaasan Sportti ei nouse koskaan sha-la-la laa la-lal-lal-laa" uhranneena vain huomasin olevani keskellä haastattelutilannetta. Yhdestä totaalisesta jäätymisestä (leikattu tietenkin pois) huolimatta oli hieno fiilis olla haastattelemassa heti sarjan ratkettua.
Tämä oli jälleen erittäin suuritöinen kokonaisuus, joka sai ikävän sivumaun kun silloinen toimitusjohtaja Ville Raunio yritti päästä käymään lävitse muiden vastauksia näiden jo hyväksyttyä puhtaaksi kirjoittamani tekstit. Siihen ei mielestäni ollut syytä eikä edes oikeutta ja vaihdoimme muutaman ikäväsävyisen puhelun, joissa kuitenkin lopulta päädyttiin siinen että toimin oikein.
Palaute oli jälleen joko kiittävää tai äänekkään kriittistä ja vääristelevää.
En tiedä jaksanko enään kerätä kysymyksiä minkään foorumin kautta, sillä oman kokemukseni pohjalta niistä
saa vain haukut palkakseen.
Ennen Vaasan Sport sarjaa olin kuitenkin yhdessä Samin kanssa kuvannut käsittämättömään suosioon nousseen ensimmäisen pidemmän videomme "Liian kankea perhoseksi".
Käsittämättömät 45 259 katselukertaa kerännyt video oli hieno kokemus, joka opetti paljon tulevaa varten. Mutta ennen kaikkea muuta se opetti havainnollistamaan maalivahtien pelaamista.
Videon alkupuolella haastattelen Julius Koskista maski päässä. Äänen taso kärsii ja onhan se muutenkin typerän näköistä. Jäällä olin alkuun varma etten saa yhtään kiekkoa kiinni, mutta lopulta sain olla mukana koko Ilveksen A-nuorten harjoitusten ajan. Koko A-nuorten joukkue hakkasi mailoja laitaan, kun päätin harjoitukset tuplatorjuntaan, joka päättyi kiekon pysähtymiseen hanskan pohjalle. Tunne itsensä likoon laittamisen jälkeen on aina hieno ja tämäkin on ajan kuluessa kääntynyt siihen, että vaikka silloin koin olevani täysi seula olin nyt kauden päättyessä haastamassa Ville Kolppasta uuteen rangaistuslaukauskilpailuun, jossa minä olisin maalivahtina ja Kolppanen laukojana. Jos Ville ottaa haasteen vastaan, niin kaudella 2013-14 se tehdään ja jos Kolpi jää alle kahden maalin tarjoaa hän kanansiivet. Seuraavassa osassa käyn lävitse juuri päättyneen kauden.
