Skopje - Pohjois-Makedonian helmi 7-10.8.2019

Pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan reissuun vaimoni Meritan kanssa elokuussa, kun olin koko kesän tehnyt töitä kuuden päivän viikkokeskiarvolla. Sattumalla oli suuri osuus kohdevalinnassa, sillä heinäkuun alussa WizzAir oli avannut suorat lennot Pohjois-Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen.

Skopje sijaitsee Vardar-joen yläjuoksulla ja se on Pohjois-Makedonian nuoren tasavallan pääkaupunki, jossa asuu reilut puoli miljoonaa ihmistä, joka on tämän Jugoslaviasta eronneen maan väestöstä yli neljäsosan. Pohjois-Makedonia on yksi euroopan köyhimmistä valtioista ja ainakin tällä hetkellä hintataso turistille on poikkeuksellisen edullinen.

Keskiviikko 7.8

WizzAir operoi Turun lentokentältä, joka on sanalla sanoen vaatimaton paikka. Ajoimme suoraan terminaalin edustalla olevalle parkkipaikalle, jossa auto odotti reissun ajan.

Lento kesti 3h 10minuuttia. Loppumatkasta maisemat olivat hienot lentokoneen viistäessä läheltä Skopjea ympäröivää vuoristoa. Lasku oli omiin kokemuksiin verraten melkoisen pomppuisa.

Lentokentällä koneen takaosasta poistunut Merita koki jo lämpöpyyhkäisyn ennen kuin tapasimme terminaalissa, jossa oli perinteinen passintarkistusrumba edessä. Emme jaksaneet jäädä odottelemaan asemalle tunniksi lentokenttäbussia keskustaan, vaan otimme terminaalin edustalta vakitariffilla toimivan taksin (20e). Hinta on paikalliseen tasoon verraten todella iso, mutta maahan saapuessa lähes väistämätön.

Ajomatka lentoasemalta keskustaan on noin 20 kilometriä, taksista katsoen maisemat olivat jylhät ja samalla maan köyhyys näkyi rakennuskannassa. Jäimme taksista Vardar-joen rantaan, jossa menimme suoraan syömään jokilaivaan. Ulkona lämpötila oli välittömästi lähes 35 astetta ja meitä pidettiin hulluina, kun menimme ilmastoidusta sisätilasta ulos syömään.

Laivaravintola ulkoa kuvattuna

Hyvää ja halpaa (3e sis oluen)

Ruokailun yhteydessä varasimme ensimmäisen majoituksemme (Opera House Hotel) aivan kaupungin ytimestä ja kävimme päiväunilla. Majoituksen ehdoton helmi oli valtava parveke, joka oli kahdella sivulla hotellia tarjoten loistavat näköalat.

Skopjessa sekoittuvat köyhyys ja hulppeat patsaat sekä keskustan loisto. Vastaavaa patsaiden määrää en ole nähnyt aiemmin missään matkoillani. Eri puolilla Skopjea rakennusten kunto oli huomattavan erilaista. Päivällä suurimman kuumuuden aikaan ihmisiä on liikkeellä selvästi vähemmän kuin illalla pimeyden laskeutuessa kaupungin ylle. Kävelimme pitkin keskustaa ja kävimme ensimmäistä kertaa Skopjen vanhassa kaupungissa sijaitsevalla alueella, jossa on mukulakivikatujen ympärillä määrättömästi kauppoja, ravintoloita ja baareja. Alueen päädyssä on valtava basaarialue, jossa kävimme ainoastaan pikaisesti ensimmäisenä iltana.

Litrainen tuoppi kuumuutta helpottamaan.

Skopjelainen vastaus kuumuudelle, viileät vesihöyryt lähes kaikissa ravintoloissa/baareissa käytössä

Ilta meni mukavasti joenrannassa olevissa ravintoloissa kierrellen. Ilma oli suorastaan mahtava auringon laskettua. Keskusta on kaunis ja kiertely on mukavaa ilmapiirin ollessa turvallinen.

Kuva kuvaajasta kuvaamassa kuvaa

Mainittavimpia tapahtumia illassa olivat Meritan kokemus terassiravintolan wc-tiloista, jotka olivat käsittämättömän heikossa kunnossa ja kirjoittajan vierailu parturiliikkeessä parranajossa. Kylmyyteen tottunutta kehoa hivelevä lämpö sai tuekseen mahtavan tunnelman, kun istuimme joenrannassa terassilla. Vanha mies soitti kitaransukuista soitintaan ja lauloi ihmisten tanssiessa ympärillä.

Yläasteikäisen pojan veitsenkäyttö oli taidokasta ja maksoi 1,5 euroa mutta annoin kaksi euroa. Hyvä esimerkki suurien summien väärinymmärryksestä, sillä muuntosuhde oli noin 1euro=63dinaaria.
Ennen hotellille siirtymistä kävimme vielä syömässä grillillä. Hotellin parvekkeella istuimme myöhäiseen asti katselemalla kaupunkia aitiopaikalta. Keskustan rakennukset on hyvin valaistu ja kontrasti laskeutuneeseen pimeyteen on kaunista katsottavaa.

Torstai 8.8

Heräsimme kohtuullisen aikaisin, jotta ehtisimme kävellä hieman ennen ilman kuumentumista. Kävimmekin tutustumassa basaarialueeseen, jossa on myynnissä aivan kaikkea ilotulitusraketeista lukuisiin hääpukukauppoihin. Hinnat alueella ovat todella halvat, mutta harvassa paikassa esillä. Merita osti itselleen aurinkolasit ennen kuin kierryimme Makedonian aukiolle, jossa kuumuus olikin jo paahtavaa ja oli aika siirtyä ilmastoituun ravintolaan juomaan ja syömään (Juustohampurilainen, jonka söin turistikadulla oli ainoa heikko ateria tällä reissulla).

Aleksanteri Suuri - patsas valtava

Aukiolla oleva suihkulähde on kovassa käytössä hellekelissä

Varasimme itsellemme seuraavaksi yöksi majoituksen läheltä linja-autoasemaa, jossa majoituimme hippimäiseen hostelliin sen ainoaan erillishuoneeseen. Tämä persoonallinen hostelli sisälsi paljon pieniä hauskoja yksityiskohtia ja esimerkiksi seinillä oli hienoja piirroksia. Tämä asuinalue oli selvästi köyhempää kuin keskustassa ja talojen seinissä oli graffitteja. Paikallisen koulun pihassa lapset pelasivat jalkapalloa asvaltilla.

Kun saimme tavarat purettua huoneeseemme lähdimme heti matkaan ja kävimme linja-autoasemalla pankkiautomaatilla ja sen jälkeen neuvottelimme itsellemme taksin Millennium Crossille siirtymistä varten. Tämä episodi sisälsikin monta kieltäytymistä ja poistumismarssia ennen kuin saimme hinnan sopivammalle tasolle. Taksihinnat ovat todella paljon neuvottelutaidoista kiinni ja suurimmissa paikoissa (Lentoasema,Linja-autoasema) hinnat ovat paljon suuremmat kuin sivummasta kyytiin hypättynä. Millennium Crossille vievälle lähtöpaikalle siirtyminen maksoi meiltä 500 dinaaria (noin 8e), mutta paluu vastaavasti 240 dinaaria (noin 4 euroa).

Lippu liehuu rinteessä

Kaapelikärryn pääteasema terassilta kuvattuna

Millennium Cross on maailman suurin risti, joka rakennettiin Vodno-vuoren laelle kristinuskon 2000 vuotisjuhlan kunniaksi. Risti on korkeudeltaan 66 metriä ja näkyy Skopjeen iltaisin valaistuksen ansiosta. Ristin läheisyyteen on rakenteilla joku korkea rakennus, mutta tietoa siitä mitä siihen on rakentumassa ei löytynyt.

Itsessään risti on luonnollisesti vaikuttava. Vodno-vuoren laella sen alla toimii kahvila ja lahjatavarakauppa. Lisäksi halutessaan siellä pystyy patikoimaan tai käymään piknikillä. Kaapelikärryradan alapuolella on suuri parkkipaikka ja siellä on lisäksi kioskimyyntiä.
Palvelu kahvilassa oli heikkoa ja alueella vähän tekemistä, mutta kondolihissi on niin mukava kokemus ja maisemat mahtavia, että paikalla voi suositella käydä.

Maisemat ylhäältä olivat komeat

Palasimme taksilla keskustaan, jossa kävimme terassilla. Pienenä joskin ärsyttävänä häiriönä Skopjessa ovat pienet kärpäset, jotka purevat. Näihin törmäsi oikeastaan ainoastaan kun pysähtyi johonkin aloilleen. Kävimme paikallisessa marketissa ihmettelemässä ennen kuin päätimme käydä syömässä hivenen sivummassa keskustasta paikassa, jossa pöytäliinat olivat hivenen nuhruiset. Ulkoterassi, jossa söimme oli parhaat päivänsä nähnyt. Ruoka oli kuitenkin fantastista!

"Serbia"

Puoli-ilmaisen aterioinnin jälkeen nappasimme ensimmäisestä risteyksestä lennosta taksin ja saimme kyyditsijäksemme tummaihoisen "Obaman", jonka kanssa saksan ja englannin sekoituksella juttelimme matkan ajan ja hän heitti meidät majoituksellemme. Vilkkaasti elehtinyt  ja paljon puhunut kuljettaja olisi ansainnut kyllä toisenkin mahdollisuuden, mutta tarvetta ei ilmaantunut.

Suurimmat energiat oltiin saatu tässä vaiheessa kulutettua ja vietimmekin iltaa hostellilla, jonka ulkokatoksesta kuva yläpuolella. Pohjois-Makedonian ja tarkemmin Skopjen hintatasoa kuvaa se, että kaikkineen meillä meni tänä päivänä 36 euroa sisältäen kaiken.... Täällä hostellilla (Backpackers Hostel) henkilökunta oli todella ystävällistä!

Taximies Obama , yleinen tapa antaa numero jotta saa sovittua lisäkyytejä. Halvalla pääsee näiden kyydissä.

Perjantai 9.8

Aamulla aikaisin ylös ja alakertaan vaatimattomalle aamupalalle (mysliä ja omenoita sekä haaleaa murukahvia). Teimme nopean päätöksen lähteä katsomaan lähellä olevalta linja-autoasemalta lähtisikö bussi kohti Matka Canyonia sopivasti ja kun löysimme lippukioskin olimme paikalla juuri sopivasti ja pääsimme bussiin lähes välittömästi. Lippuluukulla oli erinomaisesti englantia puhunut nainen, jolta saimme varmuuden olevamme oikeassa paikassa.

Matkaa Matka Canyonille, joka on maailman ensimmäinen tekojärvi on noin 15 kilometriä Skopjen keskustasta. Suomensukuinen sana Matka tarkoittaa alkuperäiskielestä käännettynä kohtua. Bussimatka sujui mukavasti istumapaikkojen vuoksi, joskin kuumuus tuntui sielläkin ja maisemat paljastuivat silmiähiveleviksi heti alueelle saapumisen jälkeen.

Treska-joki virtaa alueella

Näkymä alueen alussa olevasta kalaravintolasta

Päätimme käydä heti alueelle saapumisen jälkeen syömässä laadukkaassa kalaravintolassa ja siitä jatkoimme alueella eteenpäin. Lämpötila huiteli lähempänä neljääkymmentä astetta ja kauneuden lisäksi oli kuumuutta.

Valtava Matka-pato

Niin kaunista aluetta

Alueella on mahdollista patikoida luostareihin tai mennä venekyydillä kiertämään tekojärveä. Alueella on myös luolia, joissa voi käydä. Me valitsimme kuitenkin kajakilla-melomisen! Kumpikaan meistä ei ole ammattilainen, mutta kajakki pysyi helposti pystyssä ja kulki sinne mihin halusimmekin. Kävimme kurkkaamassa yhden pienen luolan suuaukollakin, kunnes palasimme lähtöpisteeseeen palauttamaan pelastusliivejä ja maksamaan.

40 minuuttia melontaa kuumuudessa meni yhdessä hujauksessa ja oli mukavaa! Kävimme alueella olevalle terassilla ja hetken istuttuamme päätimme koittaa napata taksin palataksemme keskustaan ja se onnistuikin heti alueen alkumetreiltä, josta siirryimme takaisin Skopjeen, jossa kuljettaja jätti meidät kävelyetäisyydelle Äiti Teresan-muistotalosta.

Muistotalo sijaitsee paikassa, jossa aikanaan sijaitsi kirkko missä Äiti Teresa kastettiin.

Kävelimme täältä suoraan kolmanteen majoitukseemme, joka oli ensimmäisen yön majoitusta vastapäätä olevassa talossa ja jonka etsiminen vei hetkisen heikkojen opasteiden vuoksi. Majoituksella heitimme repun nurkkaan ja lähdimme suoraan basaariin ostoksille.

Vanhan kaupungin puolelta

Basaariin

Basaarissa lämpötila oli välillä infernaalinen, mutta mukaan tarttui hiuspidennyksiä,fjällraven-reppuja ja muuta edullista.Hiuspidennysten ostaminen oli melkoinen operaatio, sillä myyjä ei ymmärtänyt mitään tuntemaamme kieltä eikä oikein uskonut auttamaan tullutta nuorta sukulaistaankaan. Lämpötila kojun sisällä sai ihon kiehumaan hiestä ja olikin suuri helpotus kun kaupat lopulta saatiin lukkoon.

Alhaisella hintatasolla kuumuudessa on mukava pysähtyä ajottain terassille rauhoittumaan ja viilentymään. Lähes poikkeuksetta ravintoloissa on myös wifi-mahdollisuus, joka on tärkeä ei-EU maassa, sillä datansiirto on hävyttömän kallista.

Kävimme hotellilla vetämässä hetken henkeä ja illan hämärtyessä lähdimme uudelleen liikkeelle. Päätimme käydä katsomassa basaarin suosituimmasta ravintolasta paikkaa. Umpitäynnä olevassa paikassa meillä kävikin tuuri ja pääsimme kaksin neljän ihmisen pöytään. Hieman myöhemmin meiltä kysyttiin saako pöytään ohjata kaksi nuorta miestä ja luonnollisesti suostuimme. 

Keskustelimme heidän kanssaan ja puheenaiheita löytyi etenkin jalkapallosta. Miehet lähtivät meitä ennen ja kun tilasin meille laskun seurasi yllätys - he olivat maksaneet etukäteen meidänkin osuutemme laskusta! Olimme vähintäänkin hölmistyneitä tästä hienosta eleestä. Nämä kyseiset miehet olivat kotoisin Albaniasta ja he kehuivatkin meille siihen malliin kotimaatansa, että tulevaisuudessa pitänee käydä tutustumassa tarkemmin Albaniaan!

Väkeä on kuin Koo-Veen maalilla illalla

Tunnelmallisen kaunista Skopjen illassa

Kävimme illalla kiertämässä pubeja ja seurasimme brittipubissa Liverpool-Norwich ottelua nuoren brittipariskunnan kanssa. Tässä ottelussa Teemu Pukki viimeisteli ensimmäisen maalinsa Valioliiga-tasolla. Täydellisessä tummenneessa illassa lämpötila oli täydellinen karvan alle 30 astetta ja tunnelma mukavan seesteinen. Tunnelma on jotenkin omanlaisensa ja jotenkin kuvaillen jotain kreikan ja italian välimaastosta.

Illan lopuksi kävimme syömässä ja kävelimme pitkän ja antoisan päivän lopuksi hotellillemme nukkumaan. Yllä olevassa kuvassa on hyvä tunnelmakuva Skopjesta, pimeydessäkin on paljon valoa, tunnelmaa ja kauniita paikkoja.

Lauantai 10.8

Vauhdikas perjantaipäivä näkyi heräämisessä, sillä heräsimme 10.53 kun huone piti luovuttaa kello 11.00. Pääsimme kuitenkin nopeasti matkaan ja siirryimme basaarialueelle, jossa Merita kävi ostoksilla ja itse nautin sillä aikaa kreikkalaisen salaatin ja kahvin yhdistelmästä.

Varasimme neljännen ja viimeisen majoituksemme toiselta puolelta kaupunkia Pine-hotellista, jossa tuplabuukkaus aiheutti hetkellisesti harmaita hiuksia, mutta lopulta asiat saatiin järjestykseen ja pääsimme lähtemään takaisin keskustaan. Päätimme kävellä, sillä alue näytti sinne taksilla siirtyessä todella viihtyisälle ja siistille. Reitti täältä puolelta keskustaan oli lopulta hyvinkin selkeä ja osasimme hyvin. Matkanvarrella kävimme syömässä siistissä ravintolassa.

Kale-linnoitus

Linnoituksen kunto yhteen kuvaan tiivistäen

Päätimme käydä tutustumassa 600-luvulla alkunsa saaneeseen Kale-linnoitukseen, johon helteessä käveleminen kävi työstä kuumuuden paahtaessa kävelijöitä, sillä suurena rakennuksena se näyttää olevan lähempänä mitä todellisuudessa on. Linnoituksen historiaan voi tutustua esimerkiksi linkistä, jonka loin yläpuolelle nimen yhteyteen. Nykyisellään linnoituksen hyödyntäminen on surkealla tasolla ja linnoitus heikossa kunnossa. Oikeastaan kaikki vaikuttava on ulkomuureissa ja sisäpihat kunnostamatta ja hyödyntämättä.

linnoituksen sisäpihaa

Linnoitukselta palasimme vanhaan kaupunkiin, jossa hoidimme loput tuliaisostokset ja kävimme syömässä ja terassilla. Eläväisessä kaupungin ytimessä aika kuluu kuin siivillä ja ihmisiä on paljon liikkeellä etenkin viikonloppuna.

Kyllä tästäkin 3€ maksaa mielellään

Päätimme kävellä takaisin hotellillemme ja tätä matkaa tähdittivät uudet ystävämme kulkukoirat. Välillä ihmettelimme ja välillä mietimme mihin asti meitä tämä porukka seuraisi, sillä koirat kulkivat kilometrejä samassa rykelmässä meidän kanssamme. Yksikään koirista ei vaikuttanut agressiiviselle, joten saimme kävellä rauhallisin mielin.

Kulkukissoja on paljon Skopjessa

Millennium Cross taustalla - Pine Hotel tästä noin 2km oikealle

Kulkukoirat johdattivat meitä eteenpäin

Koirat lähtivät omille teilleen lopulta ja päätimme matkalla hotellille pysähtyä huippuhienoon ravintolaan, jonka olimme nähneet tulomatkalla. Ravintolassa oli juuri päättyneet juhlat, mutta pääsimme heti sisään. Ruokaravintolan puolella oli myllyratas ja muutenkin paikka oli todella persoonallinen ja tunnelmallinen.

Ravintolakissa

Illan jo hämärtyessä siirryimme hotellillemme, jossa pakkasimme tavarat valmiiksi sillä aamulla lähtö lentoasemalla oli edessä aamuneljän jälkeen aikaisen paluulennon vuoksi. Illalla istuimme vielä hotellin pihassa nauttimassa lämmöstä viimeisiä hetkiä. Palvelualttiudesta hyvä esimerkki on kuljetus lentokentälle, jonka teki hotellin omistaja/työntekijä, joka vei meidät lentoasemalle omalla autollaan, jossa oli paikallaan lastenistuin.

Skopje on kaunis, edullinen ja aivan varmasti ainutlaatuinen paikka. Suosittelemme sinne matkustamista ennen kuin se liittyy Euroopan unioniin, sillä väistämättä silloin hinnat nousevat. Turusta saa WizzAirin kautta lentoja ke-su välille ja se on riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen!