WACKEN 2022 - Toteutunut unelma

En ole koskaan kirjoittanut paperille mitään listoja asioista, joita haluan kokea. Haaveeni ovat koskeneet pitkälti maailman näkemistä mahdollisimman moninaisissa paikoissa. En muista koska näin ensimmäisiä kertoja livevideoita, joissa valtavat massat hurrasivat LP- ja CD-levylitä tuttujen kappaleiden tahtiin. Nähtyäni vuonna 1996 Nummirockissa Sepulturan lavalla yhdessä brasilialaisen rytmiryhmän olen halunnut kokea edes kerran elämässäni Wacken Open Air - tapahtuman, joka lienee se suurin ja kaunein Heavy-musiikkiin keskittynyt festivaali maailmassa.

Hämäläisellä nopeudella ajattelin kirjoittaa näin heti kahdeksan kuukautta jälkikäteen tästä ikimuistoisesta matkasta jonkinlaista muistelua talteen. Ollakseen kuin tarinoihin kirjoitettu tämä tarina alkoi puhelinsoitolla, jossa vanha ystäväni soitti reilua viikkoa ennen Wackenin alkua ja omien muuttuneiden työkuvioidensa vuoksi halusi tarjota minulle lipun kuljetuksineen telttamajoituksella ilmaiseksi. Olin kesälomalla ja kun vaimo suhtautui asiaan myötämielisesti, niin nopeasti aloitin systemaattisen valmistautumisen.

Mitä mukaan Wackeniin

Oletuksena, että majoittuu kansainvälisellä telttaleirillä matkatavarat onnistuivat aika hyvin aiempien kokemusten puutteesta huolimatta. Teltta, jossa riittävä vesipilariarvo (itsellä oli 1500, joka piti ajoittaisista sateista huolimatta), makuualusta (jatkossa ilmatäytteinen), hyvä makuupussi (keskikesällä yön kylmimpinä tunteina on todella kylmä), taskulamppu (on myös pimeää), kokoontaitettava retkituoli (ostin alueelta 15€), kertakäyttösadetakkeja, lämpimät yövaatteet (merinovilla estää kosteuden haittaa), särkylääkkeitä (kävelymatkalla olevassa Wackenin kylässä on apteekki) ja hyvä vesipullo. 

Lisäksi vaatetta ja hygieniatarvikkeita sen mitä rinkkaan mahtuu ja ajattelet pystyväsi viikon juhlimisen jälkeen aamuhämärässä pakkaamaan rinkkaasi keskellä peltoa.

Elmu ry:n matkassa Wackeniin

Elävän musiikin yhdistys ELMU ry järjestää matkoja eri tapahtumiin vuosien kokemuksella. Suosittelen suurella lämmöllä, sillä porukka joka matkustaa näissä porukoissa on yhteisöllistä ja helvetin mukavaa matkaseuraa. 

Tarjontaan voi tutustua osoitteessa https://www.elmu.fi/matkailu .

Saatuani ystävältäni liput haltuun olin yhteydessä ELMU:n porukkaan ja sain sovittua itselleni helpoiten sopineesti lähdön Valkeakoskelta maanantaina 1.8.2022. Bussimatkaa yhteen suuntaa kertyy reilusti yli 1500 kilometriä reitin kulkiessa Helsingin-Tukholman ja Kööpenhaminan kautta lähelle Itzehoen kaupunkia Schleswig-Holsteinin maakunnassa Saksassa. Lähin suurkaupunki on Hampuri, jonne on matkaa noin 80 kilometriä.

Kuva : Matias Kukka

Reissun ensimmäinen yö meni M/S Baltic Princessillä, joka saapui Tukholmaan aikaisin aamulla. Reissussa tutustuin lukuisiin upeisiin ihmisiin, joista osan kanssa olen pitänyt yhteyttä edelleen. Tiistaina matkustettiin ja matkustettiin pitkään. Ensimmäinen tauko pidettiin Vetterledenissä, joka on lähellä Jönköpingiä. Taipaleen edetessä matkaa piristivät kaksi lauttamatkaa, jotka kuljettivat meidät Ruotsista Tanskan puolelle. 

Maisemat ovat paikoin komeita, mutta ilman bussin hienoa yhteishenkeä matka on karun pitkä. Ehdoton suositus ja ainoa asia, jonka unohtaminen todella harmitti on niskatyyny bussimatkoja varten. Mitä parempi sitä helpompaa on matkustaminen.

Yö oli jo pitkällä kun saavuimme parkkialueelle, josta siirryimme enemmän ja vähemmän suoraan pimeyden keskellä kohti kansainvälistä leirialuetta, jossa Elmulla oli oma rajattu teltta-alueensa. Teltta-alueen laajuutta on vaikea kuvailla, mutta luvut ovat valtavia 

"The site covers more than 240 hectares, which are divided by more than 45 kilometres of fence. The inner area, including the main stage, has a size of 43,000 square metres. More than 1,300 toilets and almost 500 showers are available for the 83,400 (2022) paying attendees."

Ensimmäinen yö takana, keskiviikkoaamuna leirintäalueella oli vielä väljää. Karkeasti arvioiden leirintäalueelta meidän teltoiltamme oli matkaa päälavoille 15 minuuttia/suunta ja teltta-alueelta Wackenin kylälle noin 30 minuuttia/suunta.

Kuinka asiat toimivat Wackenissa  

Alueelle päästään turvatarkastuksen jälkeen lipulla/mobiililipulla, joka vaihdetaan rannekkeeseen. Olimme ajoissa liikkeellä ja keskiviikkona alueella oli vielä suhteellisen vähän ihmisiä ainakin myöhempään suhteutettuna ja saimme rannekkeemme vaihdettua reilussa puolessa tunnissa. Myöhempään nukkuneilla seisominen helteessä venyi jopa tunteihin pahimpina aikoina.

Kaikki maksaminen alueella tapahtuu kyseisellä rannekkeella, johon rahaa pystyi siirtämään etukäteen pankkisiirtona ja alueella olevilla latauspisteillä käteisellä/pankkikortilla. Näiltä pisteiltä pystyi myös katsomaan oman saldon samoin kuin aina maksaessa halutessaan.

Jonot kalja/ruoka myynteihin toimivat hämmästyttävän nopeasti ja esimerkiksi päälavalla 80.000 ihmisen ollessa paikalla kävelin useampaan kertaan tiskille ilman jonoa yhteen lukuisista myyntipisteistä palaten takaisin ystävieni luokse. Ihmismassat ovat valtavia ja alueella kannattaa sopia tarkkaan missä tavataan jos tiet eroavat. Matkapuhelimet toimivat koko ajan normaalisti ja alueelta löytyi palvelu, jossa puhelinta sai ladattua edullisesti (itselläni oli virtapankki mukana ja latauskertoja tuli vain yksi).

Suihkutiloja on riittävästi ja ne ovat auki 24/7, samoin vesipisteet ja wc:t ovat auki 24/7 ja ajoittaisista ruuhkista huolimatta ne ovat suhteellisen siistejä, sillä myös niitä siivotaan 24/7.

Ruokatarjonta Wackenissa oli erinomaista. Saksalaiset perinneherkut eivät jää ainoiksi vaihtoehdoiksi vaan ruokakojuista löytyy useita eri kymmeniä vaihtoehtoja ja niitä on niin paljon eri puolilla aluetta että kaikille varmasti löytyy ruokaa omaan makuun. Kaikki mitä siellä söin oli hyvää ja suhteellisen edullista. Aamupalaa saa Wackenin kylältä lukuisista kojuista edulliseen hintaan.

Kaikkineen järjestelyt toimivat kaikin osin erinomaisesti Wackenissa!

Olutta saa Wackenin kylässä halvimmilllaan 0,4 l/2€. Kaupasta uloskantohinnalla ja alueelta 0,4 l/5€. Kuvan tuoppi sisälsi erinomaista vehnäolutta litran ja hintaa taisi olla 12€. Vasemmassa kädessä maksuranneke, jolla kaikki maksutapahtumat siis toimivat.

Millaista lämpötilaa Wackenissa voi odottaa

Sen mitä juttelin kokeneiden kävijöiden kanssa, niin kaikki on mahdollista. Pahimmillaan mutakeliä, mutta ainakin vuonna 2022 ajoittaiset sateet eivät haitanneet ja pääosin oli lämmintä. Teltta-alue imee tiettyyn pisteeseen hyvin vettä ja se on ojitettu. Yhtenä päivänä alueella annettiin hellevaroitus kun lämpötila nousi päivällä reiluun 30 asteeseen varjossa, jota ei alueelta löytynyt.

Teltassa oli vaihtelevaa sillä auringon noustessa poutaisena päivänä lämpötila nousi todella kuumaksi jo ennen seitsemää aamulla ja vastaavasti sateisena yönä oli aamusta vain muutama lämpöasete ennen kuin aurinko alkoi taas lämmittämään. Teltan ulkopuolella shortsit, t-paita ja huppari riittivät hyvin koko reissussa.

The Holy Ground

Millaista sitten on olla 83.400 muun ihmisen kanssa yhden maailman suurimmista festivaaleista. Aivan mielettömän hauskaa! Monet kävijät käyvät paikalla vuosittain ja itse tapasin ihmisiä kaikkialta maailmalta. Paikalla olevaa ihmismassaa yhdistää rakkaus metallimusiikkiin, tunnelma alueella oli uskomattoman yhtenäinen ja tuntemattomat ihmiset tulivat juttelemaan eri puolilla aluetta.

Kuten Metalliluolan festariraportissa tiivistetään osuvasti : 

• Noin 100.000 ihmistä ja erittäin vähän näkyviä järjestyshäiriöitä. Suurin osa oli pitämässä hauskaa ja juomassa hyvää olutta.

Kahdeksan lavaa, joista päälavat LOUDER, HARDER ja FASTER ovat suurimpia. Oma suosikkini oli Mad Max-tyylisen autiomaakylän pienempi lava WASTELAND. Katsottavia yhtyeitä on aamupäivästä yömyöhään ja osa tapahtuman hienoutta on uusien bändien löytäminen. Toisaalta muutama etukäteen kiinnostanut bändi jäi näkemättä, kun hyviä yhtyeitä soittaa vääjäämättä päällekkäin.

Eri lavojen välillä liikkuminen sujuu kohtuullisen hyvin, mutta siihen kannattaa varata aikaa. Kun katsotte kuvaa, niin siihen nähden liikkuminen on jopa sujuvaa. 

Panoraamakuvassa vasemmalta oikealle päälavat Faster, Harder ja kuvasta rajautuva Louder.

Suicidal Angels , ensimmäinen katsottu keikka Wackenissa.

Illan pimetessä tulenheittimet valaisevat upeasti iltaa ja luovat ilmassa tuntuvaa tunnelmaa. Kuva keskiviikon Onslaughtin keikalta.

Wackeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeen!

Oma huumorinlajinsa, joka ei kaikkia jaksa naurattaa on yleismaailmallinen huuto, jossa venytetään tapahtuman nimeä. Ei sellaista aikaa ollut koko reissussa ettei jostain päin joku huutanut keuhkojansa tyhjäksi ja luonnollisesti joku toinen vastannut.

Wackinger Village niminen alue on keskellä tapahtuma-aluetta ja siellä oli myynnissä kaikenlaista käsityötä. Wasteland-alueella oli paljon aktiviteettejä, joista mieleen jäi valtavalla vasaralla paukuttaminen jossa hyvällä osumalla sai mittarin nousemaan maksimiinsa ja se palkittiin aina tulenpurkauksella. Siellä katsottiin myös häkkitappelua, joka oli mitä suurimmassa määrin show-painia.

Siinä oma kuvaama moshpit, jota tuli kokeiltua pariinkin kertaan. Melko puhdistava kokemus ! Toisena kokemuksena tuli kokeiltua elämäni ensi kertaa Wall of Death, jossa laulaja jakaa porukan kahtia, huutaa GO! ja porukat juoksevat toisiaan päin. Melko siistiä jos eteen ei tule liian isoa ihmistä.

International tent camp oli sen puolen leirintäalueen nimi, jossa meidän telttamme olivat. Alueeseen kuului telttaleirin lisäksi suihkutilat, wc-kopit, vesipiste sekä pieni kauppa. Kaupasta sai juotavaa ja muuta tarpeellista, siellä oli maksurannekkeen latauspiste ja päiväsaikaan pyörätuolien korjauspiste ja kännyköiden latauspalvelu sekä tallelokeropalvelu.

Iltaisin alueelle johtavassa teltassa oli lähes 24/7 käynnissä juhlat, jossa etenkin Etelä-Amerikkalaiset pitivät tunnelman korkealla. Teltassa oli useampi jääkaappi, joihin sai kaupasta tuoda omia juomiaan. Musiikki soi siinä hyvällä voluumilla ja ihmisillä oli hauskaa. Huonosti nukkuville suosittelen telttoihin korvatulppia, sillä ihmisiä liikkuu ja puhuu pitkään aamuyöhön ja aktiivikaiuttimista musiikki raikaa pitkin aluetta. 

Ja luonnollisesti telttamajoituksen voi vaihtaa hotellimajoitukseen. Silloin pitää vain hyväksyä ruuhkaisat menot ja paluut sekä rajoitetumpi aikataulu. Uskallan väittää myös, että osa tunnelmasta jää silloin kokematta.

Musiikilliset pääpäivät olivat torstaista lauantaihin

Keskiviikko tuli kierrettyä päälavojen ulkopuolella, sillä keskiviikolle oli tullut myyntiin lisähintaiset liput pääesiintyjinään Epica ja Avantasia. Nämä eivät kiinnostaneet niin paljon, että niistä olisi viitsinyt maksaa etenkin kun alueella kulkeminen oli omanlaisensa elämys alusta loppuun saakka.

Torstaina pääsin kokemaan millaista on loppuunmyydyn festivaalin päälavan edessä. Ihmisiä oli valtavasti jokaisessa suunnassa ja tunnelma oli mieletön. En ala käymään kaikkia bändejä läpi, mutta Mercyful Fate, Dirkschneider ja Judas Priest olivat isoimmat nimet torstaina.

Dirkscneider . Princess of the Dawn

Ensimmäisenä isolla lavalla tuli nähtyä juhlakiertueellaan ollut Grave Digger. Illan hämärtyessä väkimäärä lisääntyi koko ajan.

Perjantaina tuli nähtyä paljon bändejä, joista mieleen jäivät ainakin Hypocrisy, At the Gates, Behemoth sekä matkalla illan kruunanneen Tiamatin keikalle muutaman biisin osalta nähty legendaarinen Venom. 

                       Tiamat jätti taakseen päälavalla valtavan väkimassan keränneen Slipknotin.

Lauantaina oli aamusta hieman haikea olo, kun tajusi olevan viimeisen keikkaillan aika. Tunnelma oli jälleen mahtava ja ilta pimeni raskaan musiikin tahdissa, kun viimeisinä tuli katsottua Arch Enemy ja Death Angel.

Death Angel päätti Wackenin keikat omalta osaltani.

                                                      Arch Enemy : No Gods, no masters

Adios, Wacken

Sunnuntai koitti lämpöisenä aamuna. Kaikki tavarat mahtuivat rinkkaan, joskin nyt hieman vähemmän tarkkaan pakattuina kuin tullessa. Alkoi vastaava pitkä bussimatka, joka viikon juhlimisen jälkeen tuntui armottomasti kovemmalle.

                                       Elmulaisia paluumatkalla kotiin. Kuva : Hannu Kukka

Kannattiko lähteä : KYLLÄ. Lähtisitkö uudelleen : KYLLÄ. 

Plussat : Kaikki

Miinukset : Paluumatkalle viisaimmat olivat varanneet lennot Kööpenhaminasta ja säästivät reissun raskaimman eli paluumatkan pääosuuden läpi Ruotsin ja paluulaivamatkan.

WACKEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEN!

Aistin myrskyn nousevan

Eilen lauantaina 28.1.2022 oli hieno päivä. Ilves matkusti Poriin Ässien vieraaksi ja sain kunnian olla yhden kahdestatoista bussista matkanjohtajana. 

(Artikkelin kuvat : Aarno Vuorinen/Ilves.com)

Olen ollut Ilveksen matkassa poikkeuksellisen pitkään ja ensimmäiset fanimatkani olen tehnyt muistinvaraisesti 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin kannattajakulttuuri oli lapsenkengissä, mutta omaa seuraa - Ilvestä kannatettiin silloinkin intohimoisesti.

Ennen eilistä ikimuistoisin kannattajamatka, jolla olen ollut mukana oli joko "Stadingradin Valloitus", jolloin Ilves kohtasi viimeistä kertaa Jokerit tai Rauman Lukkoa vastaan suunnattu megamatka, jolloin Ilves oli muistaakseni sarjakärjessä ja johdosta irtisanottu Marko Sjöblom oli mukana katsomossa.

Eilen meitä Ilvesläisiä oli Porissa noin tuhat - luvun suuruutta voit miettiä kirjoittamalla vaikka sadan ihmisen nimen paperille. Kannattajakulttuuri on kehittynyt valtavasti ja Ilves on siinä(kin) nykyisin suunnannäyttäjä. Tästä suuri kiitos kuuluu kannattajaosasto Osasto41:lle, joka on pitkäjänteisesti ja suurella rakkaudella Ilvestä kohtaan tehnyt upeaa työtä. 

Käsittääkseni eilinen matka Poriin on Ilveksen seurahistorian suurin tai ainakin suurimpia 12 bussin mukaan laskettuna. Stadingradissa oli 11 bussilista ja uskon, että ainakaan 2000-luvulla ei suurempaa porukkaa ole ollut liikkeellä Ilveksen vieraspeleissä.

Eilen sain kunnian olla yhden bussin matkanjohtajana yhtenä osana tekemässä tätä upeaa kannattajamatkaa. Mikään tällainen kun ei toimi ilman vapaaehtoistyötä. Nostan isosti hattua Osasto41 tekijöille ilman kenenkään erillistä esiin nostamista. Itse en Ilveksen pitkäaikaisena mediaryhmäläisenä kuulu Osasto41:n toimintaan normaalisti, mutta koin kunnia-asiaksi lähteä mukaan pyydettäessä. 

Ja se kannustus - se kantoi täydet 60 minuuttia ja ainakin 20 minuuttia ottelun jälkeen. Ässien joukkueesta useampi pelaaja yleisöä kiittäessään näytti Ilves-kannattajien suuntaan peukkua, joista kokenut Ässien kapteeni Jesse Joensuu näytti hieman herkistyvänkin asian edessä. Lopulta myös Ilveksen pelaajat palasivat pukuhuoneesta kiittämään uskollisia kannattajiaan.

Niin katsomossa kuin kaukalossa - Aistin myrkyn nousevan!

Vesa Suonsyrjä, bussin 11 matkanjohtaja.

Skopje - Pohjois-Makedonian helmi 7-10.8.2019

Pääsimme pitkästä aikaa kahdestaan reissuun vaimoni Meritan kanssa elokuussa, kun olin koko kesän tehnyt töitä kuuden päivän viikkokeskiarvolla. Sattumalla oli suuri osuus kohdevalinnassa, sillä heinäkuun alussa WizzAir oli avannut suorat lennot Pohjois-Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen.

Skopje sijaitsee Vardar-joen yläjuoksulla ja se on Pohjois-Makedonian nuoren tasavallan pääkaupunki, jossa asuu reilut puoli miljoonaa ihmistä, joka on tämän Jugoslaviasta eronneen maan väestöstä yli neljäsosan. Pohjois-Makedonia on yksi euroopan köyhimmistä valtioista ja ainakin tällä hetkellä hintataso turistille on poikkeuksellisen edullinen.

Keskiviikko 7.8

WizzAir operoi Turun lentokentältä, joka on sanalla sanoen vaatimaton paikka. Ajoimme suoraan terminaalin edustalla olevalle parkkipaikalle, jossa auto odotti reissun ajan.

Lento kesti 3h 10minuuttia. Loppumatkasta maisemat olivat hienot lentokoneen viistäessä läheltä Skopjea ympäröivää vuoristoa. Lasku oli omiin kokemuksiin verraten melkoisen pomppuisa.

Lentokentällä koneen takaosasta poistunut Merita koki jo lämpöpyyhkäisyn ennen kuin tapasimme terminaalissa, jossa oli perinteinen passintarkistusrumba edessä. Emme jaksaneet jäädä odottelemaan asemalle tunniksi lentokenttäbussia keskustaan, vaan otimme terminaalin edustalta vakitariffilla toimivan taksin (20e). Hinta on paikalliseen tasoon verraten todella iso, mutta maahan saapuessa lähes väistämätön.

Ajomatka lentoasemalta keskustaan on noin 20 kilometriä, taksista katsoen maisemat olivat jylhät ja samalla maan köyhyys näkyi rakennuskannassa. Jäimme taksista Vardar-joen rantaan, jossa menimme suoraan syömään jokilaivaan. Ulkona lämpötila oli välittömästi lähes 35 astetta ja meitä pidettiin hulluina, kun menimme ilmastoidusta sisätilasta ulos syömään.

Laivaravintola ulkoa kuvattuna

Hyvää ja halpaa (3e sis oluen)

Ruokailun yhteydessä varasimme ensimmäisen majoituksemme (Opera House Hotel) aivan kaupungin ytimestä ja kävimme päiväunilla. Majoituksen ehdoton helmi oli valtava parveke, joka oli kahdella sivulla hotellia tarjoten loistavat näköalat.

Skopjessa sekoittuvat köyhyys ja hulppeat patsaat sekä keskustan loisto. Vastaavaa patsaiden määrää en ole nähnyt aiemmin missään matkoillani. Eri puolilla Skopjea rakennusten kunto oli huomattavan erilaista. Päivällä suurimman kuumuuden aikaan ihmisiä on liikkeellä selvästi vähemmän kuin illalla pimeyden laskeutuessa kaupungin ylle. Kävelimme pitkin keskustaa ja kävimme ensimmäistä kertaa Skopjen vanhassa kaupungissa sijaitsevalla alueella, jossa on mukulakivikatujen ympärillä määrättömästi kauppoja, ravintoloita ja baareja. Alueen päädyssä on valtava basaarialue, jossa kävimme ainoastaan pikaisesti ensimmäisenä iltana.

Litrainen tuoppi kuumuutta helpottamaan.

Skopjelainen vastaus kuumuudelle, viileät vesihöyryt lähes kaikissa ravintoloissa/baareissa käytössä

Ilta meni mukavasti joenrannassa olevissa ravintoloissa kierrellen. Ilma oli suorastaan mahtava auringon laskettua. Keskusta on kaunis ja kiertely on mukavaa ilmapiirin ollessa turvallinen.

Kuva kuvaajasta kuvaamassa kuvaa

Mainittavimpia tapahtumia illassa olivat Meritan kokemus terassiravintolan wc-tiloista, jotka olivat käsittämättömän heikossa kunnossa ja kirjoittajan vierailu parturiliikkeessä parranajossa. Kylmyyteen tottunutta kehoa hivelevä lämpö sai tuekseen mahtavan tunnelman, kun istuimme joenrannassa terassilla. Vanha mies soitti kitaransukuista soitintaan ja lauloi ihmisten tanssiessa ympärillä.

Yläasteikäisen pojan veitsenkäyttö oli taidokasta ja maksoi 1,5 euroa mutta annoin kaksi euroa. Hyvä esimerkki suurien summien väärinymmärryksestä, sillä muuntosuhde oli noin 1euro=63dinaaria.
Ennen hotellille siirtymistä kävimme vielä syömässä grillillä. Hotellin parvekkeella istuimme myöhäiseen asti katselemalla kaupunkia aitiopaikalta. Keskustan rakennukset on hyvin valaistu ja kontrasti laskeutuneeseen pimeyteen on kaunista katsottavaa.

Torstai 8.8

Heräsimme kohtuullisen aikaisin, jotta ehtisimme kävellä hieman ennen ilman kuumentumista. Kävimmekin tutustumassa basaarialueeseen, jossa on myynnissä aivan kaikkea ilotulitusraketeista lukuisiin hääpukukauppoihin. Hinnat alueella ovat todella halvat, mutta harvassa paikassa esillä. Merita osti itselleen aurinkolasit ennen kuin kierryimme Makedonian aukiolle, jossa kuumuus olikin jo paahtavaa ja oli aika siirtyä ilmastoituun ravintolaan juomaan ja syömään (Juustohampurilainen, jonka söin turistikadulla oli ainoa heikko ateria tällä reissulla).

Aleksanteri Suuri - patsas valtava

Aukiolla oleva suihkulähde on kovassa käytössä hellekelissä

Varasimme itsellemme seuraavaksi yöksi majoituksen läheltä linja-autoasemaa, jossa majoituimme hippimäiseen hostelliin sen ainoaan erillishuoneeseen. Tämä persoonallinen hostelli sisälsi paljon pieniä hauskoja yksityiskohtia ja esimerkiksi seinillä oli hienoja piirroksia. Tämä asuinalue oli selvästi köyhempää kuin keskustassa ja talojen seinissä oli graffitteja. Paikallisen koulun pihassa lapset pelasivat jalkapalloa asvaltilla.

Kun saimme tavarat purettua huoneeseemme lähdimme heti matkaan ja kävimme linja-autoasemalla pankkiautomaatilla ja sen jälkeen neuvottelimme itsellemme taksin Millennium Crossille siirtymistä varten. Tämä episodi sisälsikin monta kieltäytymistä ja poistumismarssia ennen kuin saimme hinnan sopivammalle tasolle. Taksihinnat ovat todella paljon neuvottelutaidoista kiinni ja suurimmissa paikoissa (Lentoasema,Linja-autoasema) hinnat ovat paljon suuremmat kuin sivummasta kyytiin hypättynä. Millennium Crossille vievälle lähtöpaikalle siirtyminen maksoi meiltä 500 dinaaria (noin 8e), mutta paluu vastaavasti 240 dinaaria (noin 4 euroa).

Lippu liehuu rinteessä

Kaapelikärryn pääteasema terassilta kuvattuna

Millennium Cross on maailman suurin risti, joka rakennettiin Vodno-vuoren laelle kristinuskon 2000 vuotisjuhlan kunniaksi. Risti on korkeudeltaan 66 metriä ja näkyy Skopjeen iltaisin valaistuksen ansiosta. Ristin läheisyyteen on rakenteilla joku korkea rakennus, mutta tietoa siitä mitä siihen on rakentumassa ei löytynyt.

Itsessään risti on luonnollisesti vaikuttava. Vodno-vuoren laella sen alla toimii kahvila ja lahjatavarakauppa. Lisäksi halutessaan siellä pystyy patikoimaan tai käymään piknikillä. Kaapelikärryradan alapuolella on suuri parkkipaikka ja siellä on lisäksi kioskimyyntiä.
Palvelu kahvilassa oli heikkoa ja alueella vähän tekemistä, mutta kondolihissi on niin mukava kokemus ja maisemat mahtavia, että paikalla voi suositella käydä.

Maisemat ylhäältä olivat komeat

Palasimme taksilla keskustaan, jossa kävimme terassilla. Pienenä joskin ärsyttävänä häiriönä Skopjessa ovat pienet kärpäset, jotka purevat. Näihin törmäsi oikeastaan ainoastaan kun pysähtyi johonkin aloilleen. Kävimme paikallisessa marketissa ihmettelemässä ennen kuin päätimme käydä syömässä hivenen sivummassa keskustasta paikassa, jossa pöytäliinat olivat hivenen nuhruiset. Ulkoterassi, jossa söimme oli parhaat päivänsä nähnyt. Ruoka oli kuitenkin fantastista!

"Serbia"

Puoli-ilmaisen aterioinnin jälkeen nappasimme ensimmäisestä risteyksestä lennosta taksin ja saimme kyyditsijäksemme tummaihoisen "Obaman", jonka kanssa saksan ja englannin sekoituksella juttelimme matkan ajan ja hän heitti meidät majoituksellemme. Vilkkaasti elehtinyt  ja paljon puhunut kuljettaja olisi ansainnut kyllä toisenkin mahdollisuuden, mutta tarvetta ei ilmaantunut.

Suurimmat energiat oltiin saatu tässä vaiheessa kulutettua ja vietimmekin iltaa hostellilla, jonka ulkokatoksesta kuva yläpuolella. Pohjois-Makedonian ja tarkemmin Skopjen hintatasoa kuvaa se, että kaikkineen meillä meni tänä päivänä 36 euroa sisältäen kaiken.... Täällä hostellilla (Backpackers Hostel) henkilökunta oli todella ystävällistä!

Taximies Obama , yleinen tapa antaa numero jotta saa sovittua lisäkyytejä. Halvalla pääsee näiden kyydissä.

Perjantai 9.8

Aamulla aikaisin ylös ja alakertaan vaatimattomalle aamupalalle (mysliä ja omenoita sekä haaleaa murukahvia). Teimme nopean päätöksen lähteä katsomaan lähellä olevalta linja-autoasemalta lähtisikö bussi kohti Matka Canyonia sopivasti ja kun löysimme lippukioskin olimme paikalla juuri sopivasti ja pääsimme bussiin lähes välittömästi. Lippuluukulla oli erinomaisesti englantia puhunut nainen, jolta saimme varmuuden olevamme oikeassa paikassa.

Matkaa Matka Canyonille, joka on maailman ensimmäinen tekojärvi on noin 15 kilometriä Skopjen keskustasta. Suomensukuinen sana Matka tarkoittaa alkuperäiskielestä käännettynä kohtua. Bussimatka sujui mukavasti istumapaikkojen vuoksi, joskin kuumuus tuntui sielläkin ja maisemat paljastuivat silmiähiveleviksi heti alueelle saapumisen jälkeen.

Treska-joki virtaa alueella

Näkymä alueen alussa olevasta kalaravintolasta

Päätimme käydä heti alueelle saapumisen jälkeen syömässä laadukkaassa kalaravintolassa ja siitä jatkoimme alueella eteenpäin. Lämpötila huiteli lähempänä neljääkymmentä astetta ja kauneuden lisäksi oli kuumuutta.

Valtava Matka-pato

Niin kaunista aluetta

Alueella on mahdollista patikoida luostareihin tai mennä venekyydillä kiertämään tekojärveä. Alueella on myös luolia, joissa voi käydä. Me valitsimme kuitenkin kajakilla-melomisen! Kumpikaan meistä ei ole ammattilainen, mutta kajakki pysyi helposti pystyssä ja kulki sinne mihin halusimmekin. Kävimme kurkkaamassa yhden pienen luolan suuaukollakin, kunnes palasimme lähtöpisteeseeen palauttamaan pelastusliivejä ja maksamaan.

40 minuuttia melontaa kuumuudessa meni yhdessä hujauksessa ja oli mukavaa! Kävimme alueella olevalle terassilla ja hetken istuttuamme päätimme koittaa napata taksin palataksemme keskustaan ja se onnistuikin heti alueen alkumetreiltä, josta siirryimme takaisin Skopjeen, jossa kuljettaja jätti meidät kävelyetäisyydelle Äiti Teresan-muistotalosta.

Muistotalo sijaitsee paikassa, jossa aikanaan sijaitsi kirkko missä Äiti Teresa kastettiin.

Kävelimme täältä suoraan kolmanteen majoitukseemme, joka oli ensimmäisen yön majoitusta vastapäätä olevassa talossa ja jonka etsiminen vei hetkisen heikkojen opasteiden vuoksi. Majoituksella heitimme repun nurkkaan ja lähdimme suoraan basaariin ostoksille.

Vanhan kaupungin puolelta

Basaariin

Basaarissa lämpötila oli välillä infernaalinen, mutta mukaan tarttui hiuspidennyksiä,fjällraven-reppuja ja muuta edullista.Hiuspidennysten ostaminen oli melkoinen operaatio, sillä myyjä ei ymmärtänyt mitään tuntemaamme kieltä eikä oikein uskonut auttamaan tullutta nuorta sukulaistaankaan. Lämpötila kojun sisällä sai ihon kiehumaan hiestä ja olikin suuri helpotus kun kaupat lopulta saatiin lukkoon.

Alhaisella hintatasolla kuumuudessa on mukava pysähtyä ajottain terassille rauhoittumaan ja viilentymään. Lähes poikkeuksetta ravintoloissa on myös wifi-mahdollisuus, joka on tärkeä ei-EU maassa, sillä datansiirto on hävyttömän kallista.

Kävimme hotellilla vetämässä hetken henkeä ja illan hämärtyessä lähdimme uudelleen liikkeelle. Päätimme käydä katsomassa basaarin suosituimmasta ravintolasta paikkaa. Umpitäynnä olevassa paikassa meillä kävikin tuuri ja pääsimme kaksin neljän ihmisen pöytään. Hieman myöhemmin meiltä kysyttiin saako pöytään ohjata kaksi nuorta miestä ja luonnollisesti suostuimme. 

Keskustelimme heidän kanssaan ja puheenaiheita löytyi etenkin jalkapallosta. Miehet lähtivät meitä ennen ja kun tilasin meille laskun seurasi yllätys - he olivat maksaneet etukäteen meidänkin osuutemme laskusta! Olimme vähintäänkin hölmistyneitä tästä hienosta eleestä. Nämä kyseiset miehet olivat kotoisin Albaniasta ja he kehuivatkin meille siihen malliin kotimaatansa, että tulevaisuudessa pitänee käydä tutustumassa tarkemmin Albaniaan!

Väkeä on kuin Koo-Veen maalilla illalla

Tunnelmallisen kaunista Skopjen illassa

Kävimme illalla kiertämässä pubeja ja seurasimme brittipubissa Liverpool-Norwich ottelua nuoren brittipariskunnan kanssa. Tässä ottelussa Teemu Pukki viimeisteli ensimmäisen maalinsa Valioliiga-tasolla. Täydellisessä tummenneessa illassa lämpötila oli täydellinen karvan alle 30 astetta ja tunnelma mukavan seesteinen. Tunnelma on jotenkin omanlaisensa ja jotenkin kuvaillen jotain kreikan ja italian välimaastosta.

Illan lopuksi kävimme syömässä ja kävelimme pitkän ja antoisan päivän lopuksi hotellillemme nukkumaan. Yllä olevassa kuvassa on hyvä tunnelmakuva Skopjesta, pimeydessäkin on paljon valoa, tunnelmaa ja kauniita paikkoja.

Lauantai 10.8

Vauhdikas perjantaipäivä näkyi heräämisessä, sillä heräsimme 10.53 kun huone piti luovuttaa kello 11.00. Pääsimme kuitenkin nopeasti matkaan ja siirryimme basaarialueelle, jossa Merita kävi ostoksilla ja itse nautin sillä aikaa kreikkalaisen salaatin ja kahvin yhdistelmästä.

Varasimme neljännen ja viimeisen majoituksemme toiselta puolelta kaupunkia Pine-hotellista, jossa tuplabuukkaus aiheutti hetkellisesti harmaita hiuksia, mutta lopulta asiat saatiin järjestykseen ja pääsimme lähtemään takaisin keskustaan. Päätimme kävellä, sillä alue näytti sinne taksilla siirtyessä todella viihtyisälle ja siistille. Reitti täältä puolelta keskustaan oli lopulta hyvinkin selkeä ja osasimme hyvin. Matkanvarrella kävimme syömässä siistissä ravintolassa.

Kale-linnoitus

Linnoituksen kunto yhteen kuvaan tiivistäen

Päätimme käydä tutustumassa 600-luvulla alkunsa saaneeseen Kale-linnoitukseen, johon helteessä käveleminen kävi työstä kuumuuden paahtaessa kävelijöitä, sillä suurena rakennuksena se näyttää olevan lähempänä mitä todellisuudessa on. Linnoituksen historiaan voi tutustua esimerkiksi linkistä, jonka loin yläpuolelle nimen yhteyteen. Nykyisellään linnoituksen hyödyntäminen on surkealla tasolla ja linnoitus heikossa kunnossa. Oikeastaan kaikki vaikuttava on ulkomuureissa ja sisäpihat kunnostamatta ja hyödyntämättä.

linnoituksen sisäpihaa

Linnoitukselta palasimme vanhaan kaupunkiin, jossa hoidimme loput tuliaisostokset ja kävimme syömässä ja terassilla. Eläväisessä kaupungin ytimessä aika kuluu kuin siivillä ja ihmisiä on paljon liikkeellä etenkin viikonloppuna.

Kyllä tästäkin 3€ maksaa mielellään

Päätimme kävellä takaisin hotellillemme ja tätä matkaa tähdittivät uudet ystävämme kulkukoirat. Välillä ihmettelimme ja välillä mietimme mihin asti meitä tämä porukka seuraisi, sillä koirat kulkivat kilometrejä samassa rykelmässä meidän kanssamme. Yksikään koirista ei vaikuttanut agressiiviselle, joten saimme kävellä rauhallisin mielin.

Kulkukissoja on paljon Skopjessa

Millennium Cross taustalla - Pine Hotel tästä noin 2km oikealle

Kulkukoirat johdattivat meitä eteenpäin

Koirat lähtivät omille teilleen lopulta ja päätimme matkalla hotellille pysähtyä huippuhienoon ravintolaan, jonka olimme nähneet tulomatkalla. Ravintolassa oli juuri päättyneet juhlat, mutta pääsimme heti sisään. Ruokaravintolan puolella oli myllyratas ja muutenkin paikka oli todella persoonallinen ja tunnelmallinen.

Ravintolakissa

Illan jo hämärtyessä siirryimme hotellillemme, jossa pakkasimme tavarat valmiiksi sillä aamulla lähtö lentoasemalla oli edessä aamuneljän jälkeen aikaisen paluulennon vuoksi. Illalla istuimme vielä hotellin pihassa nauttimassa lämmöstä viimeisiä hetkiä. Palvelualttiudesta hyvä esimerkki on kuljetus lentokentälle, jonka teki hotellin omistaja/työntekijä, joka vei meidät lentoasemalle omalla autollaan, jossa oli paikallaan lastenistuin.

Skopje on kaunis, edullinen ja aivan varmasti ainutlaatuinen paikka. Suosittelemme sinne matkustamista ennen kuin se liittyy Euroopan unioniin, sillä väistämättä silloin hinnat nousevat. Turusta saa WizzAirin kautta lentoja ke-su välille ja se on riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen!