Puolassa 28.5-4.6.2019 - Gdansk,Varsova,Krakova, Auchwitz-Birkenau

Vesa, Merita ja Joona Puolassa 2019 - ristiin rastiin Puolaa

Euroopan keskustassa sijaitseva 38 miljoonan asukkaan Puola houkuttelee kohteena halpojen lentojen ja halvan kustannustason vuoksi ja mekin päätimme lähteä tutustumaan paremmin maahan, jossa olen aiemmin käynyt kertaalleen viikonloppureissussa Gdanskissa ja mukana olleet vaimoni Merita ja ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan ollut poikani Joona (kuvassa yllä) eivät koskaan aiemmin.

Puolassa pärjää vaihtamalla Zlotyja tai maksamalla kortilla. Kortilla maksamalla vaihtokurssi on 1€=4.27PLN, kannattaa huomioida että käteistä nostaessa automaatista vaihtokurssi oli 1€=3.8PLN eli sadan euron nostossa häviää noin 10€ verraten kortilla maksamiseen. Rahanvaihtopisteissä kaikki riippuu paikasta ja päivän kurssista. Itse sanoisin, että käteinen raha kannattaa vaihtaa jo kotimaassa ja pääasiassa hoitaa maksuliikenne kortilla.

Puolalaisten ihmisten kielitaito vaihtelee rajusti, mutta pääasiassa englannilla pärjää. Ihmisten palveluasenteessa on hirmuinen matka kotimaiseen "asiakas on oikeassa" palveluun puhumattakaan monissa turistikohteissa saatavaan yliystävälliseen palveluun. Monissa ravintoloissa odotetetaan maksettavaksi palvelumaksu, joka on noin 10% laskun kokonaissummasta. Yleinen hintataso on edullinen tietenkin paljolti riippuen haluaako asioida aivan turismin ytimessä, jossa lähestytään kotimaista hintatasoa. Ketäänhän ei tietenkään kiinnosta, mutta laadukas olut maksaa 0,5l tölkissä kaupassa A-olut vahvuisena noin 0,50€ ja ravintoloissa hajonta on 1,5-4€.

Tiistai 28.5 - Tampere, Turku, Gdansk

Reissuunlähdön aamuna intoa täynnä ylös ja matkaan. Matkalla Niki hoitoon ja ajomatka Turkuun, jossa pysäköimme suoraan lentokentän terminaalin edustalle (42€/viikko). Lentokentällä kehotetaan aina olemaan ajoissa ja riippumatta missäpäin maailmaa olen ollut on odottaminen lentoasemalla lähes yhtä tylsää. Turun lentokenttä on hyvin pieni ja turvatarkastus hyvin nopea.

Lento Gdanskiin WizzAirilla kestää reilun tunnin ja lento meni hyvinkin nopeasti. Gdanskin päässä lentoasema on moderni ja tilava. Tosin wc-tilat olivat ainakin samassa koneessa saapuneilta hukassa ja ainoan löytyneen WC:n edessä oli mittava jono. Terminaalista ulos lähtiessä ilma oli vähemmän houkutteleva, sillä ilma oli viileänharmaata ja taivaalta tiputteli sadepisaroita. Nousimme lentoasemalta paikallisbussiin, joka vei vähemmän mukavalla kyydillä meidät puoli-ilmaisiksi Gdanskin keskustaan (yhteensä 9,70PLN). Vertailun vuoksi paluumatkalla sama matka taksilla maksoi 38PLN.

Kävimme syömässä vanhan kaupungin (Stare Miasto) keskustassa olevan aukion laidalla pitsat ja siirryimme varaamallemme asunnolle. Soitto asunnonhaltijalle ja treffit alaovelle, koko reissussa yöpaikkojen varaaminen sujui helposti yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mutta siihen palaan myöhemmin.

Jos joku asia huvitti reissussa, niin se on Puolan kieli. Konsonanttivoittoisen kielen puhuminen vaikuttaa utopialle. Gdanskin keskustassa olevan museolaiva SS Soldekin takakaneessa lukee esimerkiksi kotipaikka SZCZECIN.

Illemmalla päätimme mennä käymään maailmanpyörässä, jota ei Gdanskissa vielä ollut olemassa kun kävin siellä noin viisi vuotta sitten. Muutenkin kaupunki oli kasvanut ja kehittynyt valtavasti ensimmäisen vierailuni jälkeen ja oikeastaan pelkästään oikeaan suuntaan. Vanhan kaupungin halkaisevavan Motlaw-joen toisella puolella ei ollut käytännössä mitään merkittävää aiemmalla käynnilläni, mutta nyt siellä on maailmanpyörän lisäksi paljon ravintoloita, GDANSK-maisemakyltti, lukuisia ravintoloita sekä hotelleja ja erilaisia liikkeitä.

Maailmanpyörästä aukesivat hienot näkymät ympäri kaupungin ja viisi kierrosta olivat selvästi hintansa arvoiset. Vähemmän yllättäen koko kaupungissa vahvasti esillä oleva meripihka oli laitettu myös laitteen nimeen, joka on AmberSky (MeripihkaTaivas). Meiltä kolmelta hinta oli 84PLN.

50 metrin lakikorkeuteen nousevassa maailmanpyörässä oli oikein miellyttävä katsella maisemia, sillä siellä saa musiikin soimaan taustalle ja jokainen koppi on ilmastoitu ja tiiviisti suljettu. Rahaihmisille on tarjolla myös tummennetuilla laseilla varattu VIP-vaunu, jonka hinta oli 250PLN ja sen erikoisuus on lasilattia. Maailmanpyörältä lähdettyämme haimme asunnolle ruokaa Puolan matkallamme markkinajohtajan aseman ottaneessa Zabkassa, joita on tiheästi kaikissa matkallamme olleissa kaupungeissa. Illalla kävin vielä Joonan kanssa kiertämässä keskustaa, jossa koleaan iltaan toi väriä ja valoa ravintoloissa käytettävät lämpöpolttimet. Liikkellä oli paljon ihmisiä ja tunnelma miellyttävä.

Keskiviikko 29.5 - Gdansk

Aamupalan jälkeen lähdimme taas liikkeelle. Sää oli selvästi parempi kuin edellisenä päivänä ja porukka virtaa täynnä. Päätimme lähteä käymään Bazylika Mariackassa eli Mariankirkossa, joka on maailman suurin tiilistä tehty kirkko. Kirkon rakentaminen kesti aikanaan 160 vuotta ja jos ymmärsin kyltit oikein on kirkon restaurointi etenemässä samalla nopeudella, sillä se on aloitettu ilmeisesti vuonna 1990 ja edelleen monin paikoin näkyvillä oli rakennustelineitä ja eristettyjä kohtia.
Itse kirkko on sisältä vakuuttavan näköinen.

Kiersimme kirkkoa ja ihastelimme yksityiskohtia. Merita ja Joona kävivät sytyttämässä muistokynttilät, joita sai muutamalla Zlotylla sytyttää ja asettaa niille varattuun telineeseen. Kirkon sisääntulosta huomasin lipunmyyntikojun ja kävimme katsomassa mitä siellä myydään. Nopealla ajatuksella kuulosti hyvälle ajatukselle kiivetä Mariankirkon torniin, jonne johtaa reilun 400 portaan kapuaminen. Kokonaisuudessaan 82 metrin korkeudessa olevalle näköalatasanteelle nouseminen oli kova fyysinen suoritus, jonka aikana pääsi näkemään tornin sisällä käynnissä olevaa mittavaa remonttia ja kieltämättä vaikuttavia ja pitkiä rappusrivistöjä, jotka kiertävät seinustoja pitkin.

Yhteenlaskettuna edestakaisin otetut 800 rappusta saavat turhat energiat irti ihmisistä, mutta näkymät huipulla ja tornin sisällä ovat vaikuttavat ja kokonaisuutena kokemus ikimuistoinen. Esimerkiksi kirkontornin kellot ovat valtavat ja painoltaan 600kg ja 880kg.

Kävelimme maailmanpyörän vieressä olevalle terassille, jossa mietimme jatkosuunnitelmia. Päätin lähteä Joonan kanssa tutustumaan Toisen maailmansodan museoon (Muzeum II Wojny Swiatowej) Meritan lähtiessä kiertämään vuorostaan keskustaa. Toisen maailmansodan museossa oli lukuisiin kokonaisuuksiin jaettuna vaikuttava määrä esineistöä. Pienen ylpeyden tunteen tarjosi osasto, joka oltiin omistettu Talvisodalle. Pääsin siellä korjaamaan opasta, joka esitteli Suomi-konepistoolia. Vierailijat kuuntelivat innostuneen näköisinä, kun kerroin rumpulippaan sisältäneen 70 panoksen kapasiteetin ja kun kerroin myös ampuneeni vastaavalla aseella varusmiepalveluksessani aliupseerikoulun ampumaleirillä. Museossa on nähtävää niin paljon, että 2-3tuntia menee jo kiertämiseen, mutta enemmänkin voi varata jos tykkää katsoa kaikki esineet ja videoesitykset.

Suomi-konepistooli

Merita oli käyttänyt aikansa vanhassa kaupungissa ja tapasimme Mariankirkon lähellä olevalla terassilla. Varasimme seuraavalle yölle katon pään päälle ja menimme syömään. Tällä kertaa valinta osui meksikolaisravintolaan. Ruoan jälkeen kävimme päiväunilla majoituspaikassamme

Yhteistilat ja taustalla ovi huoneeseemme, erittäin viihtyisä majoitus.

Päiväunien jälkeen haimme muutaman geokätkön. Harmittaa, että aiemmin matkoilla ei ole tullut mieleen katsoa paikallista geokätkötarjontaa. Gdanskin keskusta on hyvin selkeä ja siellä oppii löytämään haluamaansa paikkaan ihan muutamassa päivässä. Kiertelimmekin mukavassa, mutta ei vielä niin kuumassa ilmassa pitkin Gdanskin katuja ja kauppoja ja siirryimme majoitukseen.

Tämä vanha nosturi (Crane) on yksi Gdanskin tunnetuimmista maamerkeistä. Nosturilla on purettu ja lastattu laivoja entisinä aikoina. Kraana toimii lihasvoimalla siten, että siinä on kaksi hamsterin juoksupyörää yksi köysikelan kummallakin puolella. Kun kummassakin juoksupyörässä on henkilö polkemassa on kraanan nostokyky jopa kaksi tonnia. 

Gdanskissa toimii kaksi vanhan merirosvolaivan näköistä alusta, jotka kuljettavat Itämeren suulle Westerplatteen ja takaisin ihmisiä. Aiemmalla Gdanskin matkallani kävin siellä, mutta nyt meillä ei valitettavasti riittänyt aikaa. Westerplatte on siitä merkittävä paikka, että siellä katsotaan alkaneen toisen maailmansodan.

Torstai 30.5 - Gdansk - Varsova

Aamulla taas hyvissä ajoin liikkeelle ja päätimme lähteä rautatieasemalle ja linja-autoasemalle hakemaan vahvistusta siihen mitä netistä olimme tutkineet. Päädyimme lopulta ostamaan bussiliput väleille Gdansk-Varsova ja Varsova-Krakova. Puolalainen palveluasenne ja osaaminen ei hurraa-huutoja kirvoittanut, mutta lopulta saimme liput haltuumme. Kävimme vielä keskustassa syömässä ennen bussimatkan alkua.

Puolalainen perinneruoka Zurek, leipä jonka sisällä on maistuvaa keittoa.

Euroopassa matkustaville linja-autoyhtiö FlixBus on monelle tuttu halpayhtiö, joka vie paikasta toiseen suhteellisen halvalla operoiden lähes koko euroopassa. Kuljettajien palveluasenne on surkea ja kielitaito olematonta. FlixBussilla matkustavilla vinkkinä, että istuimien yläpuolelta kannattaa bongata vihreä tarra ennen istumista kun et kuitenkaan ole varannut lisämaksullista paikkalippua, joita on lähinnä muutamalla ensimmäisellä rivillä. Yhtiöstä ja sen toiminnasta lueskelin matkalla TÄMÄN loistavasti kirjoitetun jutun.

Bussimatka vei suuren osan tästä matkapäivästä, mutta 5,5h tarjosi paljon katseltavaa. Erityisesti siisteys oli huomiotaherättävää ja omat ennakkoluulot takapajuisuudesta ja itäblokkimaisuudesta olikin syytä viimeistään tässä vaiheessa heittää romukoppaan. Puolan talouskasvu on taannut koko ajan valtavasti rakentuvan maan rikastumisen.

Samoissa väreissä itse käyttänyt aiemmin Saksassa.

Lopulta olimme perillä Puolan pääkaupungissa Varsovassa, mutta halpayhtiöiden yksi syy hintatasoon on paikoitellen erikoiset päätepysäkit. Mekin huomasimme olevamme metroaseman vieressä kaukana kaikesta jonkinlaisessa lähiössä. Merita kävi Lidlin parkkipaikalla olevalta marjakauppiaalta pyytämässä apua taksinhankkimisessa ja 10 minuutin päästä paikalle saapuikin rämisevä Volvo.

40PLN hinnalla liikennesäännöistä piittaamatta saavuimme majoituspaikkaamme, joka oli vastarakennetulla alueella oleva siisti kaksio. Lähes futuristisella alueella oli ravintoloita ja kauppoja, mutta kun olimme paikalla 20.30 emme jaksaneet kuin hakea ruokaa kaupasta ja siirtyä majoitukseen istumaan iltaa ja katselemaan tummuvaa Varsovan iltaa.

Perjantai 31.5 Varsova - Krakova

Seuraava siirtymä oli edessä kohtuullisen aikaisin, joten päätimme herätä aikaisin ja hyppäsimme majoituksen edestä paikallisbussiin, joka vei kohti keskustaa. Oma käsitys Varsovasta vahvistui koko ajan. Varsova on moderni,siisti ja hieno kaupunki, mutta itselleni jäi kaupungista vähän sieluton käsitys ja on todennäköistä, että Varsova ei saa mahdollisuutta kiillottaa kuvaansa mielessäni tulevaisuudessa. 

Ilma oli Varsovassa ollessa lämminnyt jo hellelukemiin ja oli mukavaa kierrellä paikkoja ennen kuin hyppäsimme taas FlixBusin kyytiin ja kohti Krakovaa. Juuri ennen bussin lähtöä söimme Kebabit aivan linja-autoaseman kupeessa (45PLN/3 ihmistä kebab+vesipullo).

"Stalinin hammas" eli Kulttuuri- ja tiedepalatsi (Pałac Kultury i Nauki eli PKiN) on Varsovan ydinkeskustassa sijaitseva Puolan korkein rakennus (230,68 m)

Matkalipusta ilmenee, että linja P6 lähtee kello 12.00 Polaczenie autobusowesta kohti Krakovaa, jossa määränpää on dworzec autobusowy, jossa on tarkoitus olla kello 16.55.

Matkalla Varsovasta Krakovaan oli paljon tietöitä ja ajoittain liikenne seisoi ruuhkien vuoksi. Tällä kerralla olimme kuitenkin liikkeellä aikaisemmin ja vaikka bussi oli lopulta 35 minuuttia myöhässä olimme hyvissä ajoin Krakovassa ja  myös heti aivan kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista. Jos Varsova ei voittanut meitä puolelleen missään vaiheessa sai Krakova meidät puolelleen välittömästi. Kaupungin suuret puistoalueet toivottivat meidät tervetulleiksi ja kävimme bussimatkan jälkeen istumassa viihtyisällä terassilla puistossa. 

Kävimme syömässä aivan Krakovan ytimessä olevalla suurella torilla olevassa ravintolassa ja kiertelimme Krakovan keskustaa. On pakko kehua 13-vuotiasta Joonaa, joka jaksoi hyvin kiertää katselemassa paikkoja. Siirryimme majoitukseemme, joka oli tällä kertaa koko reissun vaatimattomin, mutta aivan kaupungin ytimessä. Istuimme iltaa patiolla ja varasimme seuraavalle päivälle kuljetukset etukäteen itselleni reissun tärkeimpään kohteeseen - Auchwitz-Birkenaun keskitysleirimuseolle.

Lauantai 1.6 - Krakova, Ocwiecim

Taas aikainen herätys ja todella lämmin päivä edessä. Kävimme aamupalalla Krakovaa kiertäneen muurin vierustalla ja päätimme kävellä etsimään paikan, josta bussi tulisi lähtemään. Olin huomannut sähköpostiini tulleen viestin jo illalla ja tiesin bussin lähtevän tuntia aiemmin ilmoitettua myöhemmin. Suurin osa matkan varanneista ei ollut asiaa huomannut ja he seisoivat paahtavassa kuumuudessa lähtöpaikalla. Kävin kertomassa asiasta ja porukka hajosi vajaaksi tunniksi lähialueelle.

Bussimatka kesti reilun tunnin ja kävimme hakemassa matkanjohtajan kanssa lippumme Auchwitzin edessä olevasta lipputoimistosta, josta siirryimme ensin noin kolmen kilometrin päässä olevalle Birkenaun leirille, Birkenau oli nimenomaan tuhoamisleiri, jossa vankeja pidettiin 17 hehtaarin alueella puu- ja tiiliparakeissa. Siis niitä vankeja, joista katsottiin olevan hyötyä. Valtaosa Birkenauhun tulleista vietiin suoraan kaasukammioihin ja arvioiden mukaan Birkenaussa tapettiin noin 900.000 ihmistä. Vaikka kaasukammiot ja krematoriot räjäytettiin saksalaisten tajuttua tappion olevan vääjäämättömästi edessä ja suuri osa parakeista on tuhoutunut alueella pystyy kuitenkin tajuamaan sen hirvittävän järjestelmällisyyden ja julmuuden. Leiriltä pelastuneiden kertomusten mukaan koko alue oli mutainen toisin kuin tänä päivänä.

Junarata, jossa valtaosalla oli vain menolippu.

Kuva, jossa näkyy valinta. Tästä kuvasta vasemmalle ohjattiin työkykyiset ja oikealle ihmiset jotka kävelivät suoraan kaasukammioon.

Vastaavilla junavaunuilla tuotiin kuljetuksilla Unkarin juutalaisia vuonna 1944. Vastaavanlainen vaunu on myös Gdanskissa olevassa toisen maailmansodan museossa ja siellä vaunun ovi on auki. Vähemmän yllättäen tilat ovat olemattomat 400 ihmiselle ja ihmiset ovat olleet näissä pitkiä aikoja kuin sillit suolassa.

Tällä paikalla tehtiin valinta. Muun muassa kuolemantohtori Josef Mengele oli näillä samoilla paikoilla usein katsomassa itselleen potentiaalisia uusia potilaita.

Kuvassa olevan ristikon kohdalta ihmiset laskeutuivat maan alle ja kävelivät kaasukaamioihin, jotka oltiin naamioitu suihkutiloiksi. 

Vaikka Birkenaun laajoilla alueilla kuumuus nousi sietämättömäksi ei tullut mieleenikään valittaa. Alueella olevissa oleviin parakkeihin pääsi sisään useampaan ja tilojen olemattomuus teki kovan vaikutuksen. Osa lautaparakeista oli tarkoitettu 40 hevoselle, mutta niissä majoittui vähintään 800 ihmistä. Paikassa tapahtuneista julmuuksista on tehty paljon kirjoja ja Auchwitz-Birkenau on yksi maailman tunnetuimmista paikoista. Itse suosittelen katsomaan BBC-dokumentin Auchwitz ja lopullinen ratkaisu jos aihe kiinnostaa, tänään tarkistin ja se löytyy ainakin Netflixistä.

Kolmessa kerroksessa näissä makasi ihmisiä kuin sillejä suolassa lämmittäen toisiaan omalla ruumiinlämmöllään. Parakeissa ei ollut wc-mahdollisuuksia ja sängyistä ei saanut poistua yöllä. Jokaisella vangilla oli kuitenkin ruokailuastiansa...

Kävimme Birkenausta poistumisen jälkeen syömässä sämpylät ja ostin samalla kirjan, jossa on kuvattu vanhojen valokuvien rinnalle mille leirissä (Birkenau) näyttää nykyisin. Tämän jälkeen siirryimme takaisin Auchwitzin pääleirille, johon nyt pääsimme sisään. Sisäänkäynti ja WC:t ovat nykyisin rakennuksessa, jonka kautta vangit aikanaan tuotiin leiriin ja jossa heiltä otettiin tavarat.

Yksi maailmanhistorian kuuluisimmasta kohdista. Taustalla olevassa rakennuksessa (Block 24) toimi Auchwitzin bordelli vuodesta 1943 eteenpäin. Kyltin teksti (Arbeit Macht Frei) tarkoittaa vapaasti kääntäen Työ tekee vapaaksi.

Pääleiri on todella vaikuttava ja siellä olevat rakennukset ovat säilyneet hyvin ja suureen osaan niistä pääsee tutustumaan. Monessa näistä on näyttelyitä ja esineistöä, jota on varastettu vangeilta. Alueella on myös kaasukammioita ja krematorio, mutta krematorioon ei tällä hetkellä päässyt. Kaikkialla muualla paitsi kaasukammioissa ja seisomaselleissä sekä naisilta kerätyistä hiuksista sai valokuvata, mutta koen kaikkien kannattavan jossain vaiheessa käyvän paikanpäällä enkä itsekään keskittynyt siellä kuvien ottamiseen. Jälleen järjestelmällisyys ja ihmisarvon kaikin tavoin polkeminen olivat todella vaikuttavia kaikkine julmine yksityiskohtineen. Teloitusseinät, hirttopaikka, seisomasellit (Jopa natsien milestä liian julmat, purettiin 1944), orkesteri joka soitti töihin lähteville ja palaaville marssimusiikkia.

24 kaksikerroista tiiliparakkia täsmällisessä järjestyksessä. Olot näissä epäinhimilliset, siis vankien puolella.

Sonderkommandojen salakuva ajalta ennen krematorioita, kun kuolleita vankeja poltettiin rovioissa.

Krematorio

Zyklon-B kanistereita, kristallisoitua myrkkyä jolla kaasutukset pääasiassa suoritettiin.

Osittain leireissä pääsi myös käymälöihin. Paperia ei ollut ja vangit käyttivät toisiltaan saamia takavarikoituja seteleitä pyyhkimiseen. Osa nöyryytystä oli siinä, että pönttö piti tyhjentää itse.

Auchwitz-Birkenau oli todella vaikuttava kokemus. Leirit ovat keskenään tyystin erilaiset ja suosittelen käymään molemmissa jos paikalle asti lähdette. Tässä yhteydessä suosittelen aiheesta kiinnostuneille myös Itävallassa Linzin kaupungin lähellä sijaitsevaa Mauthausenin keskitysleirimuseota, jossa on ehkä parhaiten säilynyt keskitysleiri.

Päiväretki leireille venyi iltaan ja bussista paluumatkalla näimme Krakovassa alkavan lohikäärmejuhlan keräävän valtavan määrän ihmisiä joenrantaan. Pientä stressiä aiheuttanut majoitussotku sai lopulta onnellisen päätöksen ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimmekin majoitukseemme, jossa katselin kellarissa ylhäisessä yksinäisyydessäni UCL-finaalin. Muista matkaajista Joona piti Birkenauta vaikuttavampana, mutta minuun ja Meritaan nimenomaan pääleiri aitoine kuvineen teki suurimman vaikutuksen ja toi uhrit liiankin lähelle.

UCL-finaali puolaksi selostettuna. Laimea kokemus keskitysleirin jälkeen.

Sunnuntai 2.6

Päätimme, että takaisin Gdanskiin menisimme junalla. Aamulla suuntasimmekin rautatieasemalle ja päätimme viettää erittäin viihtyisässä Krakovassa vielä yhden kokonaisen päivän. Koko reissun parasta englantia puhunut virkailija oli hyvä asiakaspalvelija ja saimme varattua maanantaille kohtuullisen edullisen perhelipun, jossa Joonan osuus oli olematon.

Rautatieasemalta siirryimme viimeiseen Krakovan majoitukseemme, johon pääsimme hieman etukäteen. 1800-luvulla rakennetussa talossa meillä oli korkea ja suuri huone. Vaikka majoitus oli aavistuksen kauempana kuin aiemmin itse keskustasta (noin 1km) teimme taas pitkän päiväretken ja kävimme vaikuttavassa Wawelin linnassa. Hohkaavan kuumassa ilmassa ihmisiä oli liikkeellä suuria määriä. Joona sanoikin pitävänsä siksi enemmän Gdanskista, minulle ja Meritalle Krakova oli kuitenkin mieluisampi. Molempia voin suunnitella varauksetta, sillä molempiin tulee Turusta suorat lennot päivästä riippuen hyvinkin edullisesti.

Krakovan läpi virtaava Veiksel (Wisla) - joki linnalta kuvattuna

Panoraamakuva linnan valtavasta sisäpihasta

Linnalta kävelimme joen rantaan, jossa oli valtavat markkinat. Siellä myytiin ruokaa,juomaa ja kaikenlaisia käsitöitä. Ostimme kotiin muutaman puulastan hirvittävässä yleisömeressä ja reilun 30 asteen käristämässä helteessä. Kävelimme taas keskustaan, jossa kävimme ruokatorilla jossa Merita söi perinteisen Pierogin. Itse kävin paikallisessa Intialaisravintolassa ja söin extramausteisena chilikanaa, joka vähemmän yllättäen oli todella tulista ja maukasta. Kiertelimme keskustaa ja jäimme hetkeksi terassille kuuntelemaan, kun paikallinen Edu Kettunen lauloi yhdessä naislaulajan kanssa hyvin taitavasti, luonnollisesti sanoista ei ollut mitään havaintoja, mutta ihmiset viihtyivät hyvin.

Cloth Hall - aivan torilla oleva perinteinen kauppapaikka

Ihmisiä riittää Krakovassa varsinkin viikonloppuna.

Krakova on saanut nimensä nuoresta sankarista, joka surmasi Krak-lohikäärmeen.

Viimeisen majoituksen Krakovassa yhteistilat.

Nikille löytyi upea takki!

Palasimme illalla majoitukseemme, jossa hyödynsimme pesukonetta ja kuivuria ja näin saimme hoidettua kasvaneen pyykkimäärän takaisin käyttöön. Illalla istuimme majoituksen sisäpihalla ja juttelimme kahden turkinsaksalaisen kanssa matkustamisesta mahtavassa ilmassa.

Maanantai 3.6 Krakova - Gdansk

Aamulla taas hyvissä ajoin hereille ja hyvästit Krakovalle. Nopea Check-In tiistaina odottavalle lennolle ja samalla varattiin viimeinen majoitus Gdanskista. Kun kaikki oli valmista oli mukava hypätä junaan, jolla matka taittui reilussa neljässä tunnissa. Meillä oli oma kuuden hengen osastomme, jossa oli ilmastointi. VR häpeää muutenkin Puolalaiselle kilpailijalleen, sillä vaunuihin tarjoiltiin ilmaista kahvia ja vettä. Minä ja Joona pidimme junalla matkustamista mukavampana vaihtoehtona, mutta Merita piti enemmän bussilla matkustamisesta.

Gdanskissa majoituimme ensimmäistä kertaa "väärälle" puolelle jokea, eli vanhan kaupungin vastarannalle uunituoreeseen majoitukseen. Valitettavasti emme ehtineet jokiristeilylle eikä oikeastaan kukaan olisi jaksanutkaan junassa istumisen jälkeen. Kiertelimme ostamassa tuliaisia ja Krakovan väenpaljouden jälkeen oli kivaa rentoutua Gdanskin pienissä ympyröissä viimeisenä reissupäivänä. Joona ja Merita kävivät alakerran allasosastolla uimassa ja saunassa.

Löikö Mörkö sisään!

Neptunuksen suihkulähde

Väreillä erottuvat majoitukset.

Tiistai 4.6 Gdansk - Turku

Kaikki hyvä tulee aikanaan päätökseensä ja tämä muistorikas ja kaikin puolin onnistunut matkakin tuli päätökseensä, kun aamulla otimme taksin lentokentälle ja ehdimme juuri sopivasti paikalle ja saimme nousta koneeseen ilman turhaa odottelemista.

Kiitos Puola!, kuvassa kirjoittaja Vesa Suonsyrjä