 | |
| Fc Melody - Ihmisen seura |
Mietitkö kannattaako tätä kertomusta lukea, kun tekstiä riittää?
Tekstistä sanottua....
- En pystynyt lopettamaan lukemista, vaikka työnantaja hermostuikin...
- Ensin harmitti pitkä jono katsastuksessa, mutta myöhemmin harmitti kun en ehtinyt lukea loppuun...
- Parempi kuin Zlatanin kirja.
__________________________________________________________________________
Jos joku asia on ollut olennainen osa koko elämäni varrella niin se on ollut jalkapallo. Tarkemmin ottaen alasarjajalkapallo, sillä korkein taso jossa olen pelannut on IV-divisioona.
Harmittavan paljon jää hataran pääni ja muistijälkieni varaan, sillä palloliitto on hukannut kaikki vanhat sarjataulukot aina vuoteen 2010 asti ja sitä aiempien asioiden totuudenmukaisuus on muistikuvien ja satunnaisten netistä löytyneiden artikkeleiden varassa.Onneksi tätä kirjoittaessani tilanne on parantunut olennaisesti otettuani yhteyttä lukuisiin pelikavereihini, joille jokaiselle iso kiitos.
Ensikosketus aikuisten peleihin tuli väärällä nimellä pelatussa VII-divisioonan ottelussa vuonna 1994. Silloin kaikki vastustajat vaikuttivat isoilta ja pelottavilta. Tai olivathan vastustajat sitä minuun verrattuna. Pari vuotta myöhemmin kun menin armeijaan olin venynyt 183cm mittaan ja painoa oli katu-uskottavat 68kg.
Vuosien varrella olen pelannut runsaasti pelejä myös Futsalissa, Puistofutiksessa, Harrastefutiksessa, Ikämiehissä, Minisoccerissa ja Kaukalojalkapallossa. Tekstissä esiintyvien seurojen lisäksi olen pelannut ainakin M-Pallossa, FC Peltsussa, Linjateräksessä, NiPa (Niemen pallo):ssa, PJKn ikämiehissä, LaPron ikämiehissä ja Ilveksen ikämiehissä. Juniorivuoteni pelasin Ilveksen kaupunginosajoukkueissa vuodesta 1982 lähtien.
Ennen pelejä väijyttiin silmät kovina vastustajan alkulämmittelyitä. Pahin mahdollinen oli jos jollain vastustajalla oli Ilveksen tai TPV:n sukat. Silloin oma itseluottamus alkoi rakoilemaan. Konkariporukoissa alkulämmöt vedettiin filtterin läpi.
 | ||
| Hiekkakentät tulivat tutuksi ennen siirtymistä tekonurmille. Kuvassa vasemmalta lukien Kari Järviö, Lasse Villanen, Rainer Wilen ja Markus "Boca" Aalto. Kuva Tesoman vesitornin juurelta. |
Maalitili aukeni jo viime vuosituhannella, vuodet 1998-1999 (F-Liiga,TJK)
Tämä matka alkaa kaukaa - viime vuosituhannelta.Aloitetaan matka palaamalla ihan virallisten pelihommien ensimmäiseen päivään....
Elettiin kylmänkoleata perjantaista päivää toukokuun toisena päivänä vuonna 1998. Aivan Raimo Helmisen kotitalon kulmalla oleva sanalla sanoen ankeahko Koivistonkylän eli "Koikkarin" hiekkakenttä odotti muutaman erillisen kaveriporukan ydinryhmistä kerätyn joukkueen, joka sai kantaakseen nimeä F-Liiga valmistautuessaan historiansa ensimmäiseen kamppailuun Tampereen piirin VI-divisioonassa.
Alasarjapalloilun arki tuli vastaan heti avausottelussa, jonka aikana satoi räntää. Vähäinen säätilasta johtuva alakulo selättyi kuitenkin dominanttisella peliesityksellä. Vastassa ollut Viljakkalan Teräs (VilTe) kaatui selkein lukemin 5-1 ja sain heti ensimmäisessä pelissäni maalihanat auki. Kulmapotku leijaili ihanasti täysin vapaaseen paikkaan ja oikeaoppisella kynttilähypyllä suoritettu keskipäälohmaisu valui aina maaliin asti. Nuukana miehenä säädinkin tämän jälkeen maalihanat hieman turhankin kireälle, mutta se on taasen toinen juttu.
Yksi mieleen jääneistä tapauksista kaudelta 1998 oli pelireissu Viljakkalaan. Internet oli tuolloin vielä murroksessaan ja muistaakseni kellään meistä ei ollut muuta tietoa kuin otteluohjelmasta löytynyt komealta kalskahtava nimi "Ansomäen urheilukeskus".
Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen löysimme vastavalmistuneet pukukoppitilat ja innostus oli korkealla. Tänään pääsisimme pelaamaan viimeisen päälle olevissa olosuhteissa! Kopista ulos rynnättyämme totuus iski kuin märkä rätti vasten kasvoja. Viljakkalassa oli kaikki muu hienossa kunnossa, mutta itse kenttä oli sorakenttä. Eikä mikään normaali betonimaisen kova hiekkakenttä vaan ennemminkin kivikko. Vastaavaa ei ole tullut nähtyä sittemmin ja 2010-luvulla perinteikäs seura on valitettavasti lopettanut toimintansa.
Samassa ottelussa Viljakkalassa sain ensimmäisen kokemukseni siitä, kuinka näissä peleissä arvet seuraavat kulkijaa. VilTe:n pelaaja Matti Hyypöläinen ikuisti pohkeeseeni "hiukan" myöhästyneellä taklauksella nappulakenkänsä pohjan muotin. Illalla jalasta oli vielä selvästi laskettavissa seitsemän nappulan jäljet. Matti on mukava mies, jota on ollut ilo tavata vuosien mittaan keikoilla ja jäähallissa.
Koko toiminta oli kaukana totisesta tuohon aikaan ja veljeni pelasi yhden ottelun pöytäkirjassa nimellä Gabriel Omar Batistuta pelaten kentällä muusta joukkueesta poiketen Argentinan maajoukkueen paidalla. Tuomarina toiminut elävä legenda Seppo Markkanen tuohtuikin aiheesta ja vaati Batistutan siirtämistä kärkeen tämän pelattua topparina....
Kauden runkona toimi kaukalojalkapallossa hyvin pärjänneen Fc Peltsun porukka. Niminä mainittakoon ainakin Jari Laurila, Ville Puntanen, Rami Tapio, Kim Eriksson, Heikki Ranta, Pekka Lukkaroinen, Juha Hiljanen, Kalle Hermansson,Juhani Koskinen ja allekirjoittanut .
Kaudella 1998 Kutosessa pelanneista porukoista taitaa jäljellä vuonna 2019 olla korkeakoulun joukkue ACE ja nykyisin Kolmosessa pelaava TP-T. Muut sarjan joukkueet olivat Tamperelaisia, mutta Fc Liukkaat oli Vammalasta ja MouMa luonnollisesti Mouhijärveltä.
 | |||
| F-Liigan kausi 1998 ei ollut lopulta mieletön menestys! |
Seuraavaan kauteen (1999) lähdettiin uusin kuvioin ja kansallisesti suuri huomio keskittyi vastaperustettuun Tampere Unitediin. Toisaalla myös toinen sinisiin paitoihin pukeutunut joukkue perusti edustusjoukkueen Tampereen VI-divisioonaan, kun Tampereen Jalkapalloklubi (TJK) lähti Reijo Taipaleen (ei se iskelmätähti) johdolla hakemaan paikkaansa Tampereen jalkapallokartalla. Pelaajamateriaali napattiin edelliskaudella F-Liigan nimellä pelanneista pelureista.
Muistinvaraisesti TJK:lla oli yhä jatkuvan vahvan naisfutiksen lisäksi tämä perustettu "edustusjoukkue" ja ainakin B-juniorijoukkue, josta saimme helpotusta pelaajapulaan, joka pilasi kauden alkupuoliskon. Talvella harjoittelimme myllypurossa olleessa harjoitushallissa, joka ei tätä kirjoittaessa ole ollut vuosiin käytössä.
Kausi 1999 ei alkanut ruusuisissa merkeissä, sillä pelaajia oli liian vähän. Joukkuetta silloin vetänyt hyvä ystäväni Kalle "Nasu" Hermansson onkin kertonut myöhemmin nostavansa hattua ihmisille, jotka jaksavat olla vetovastuussa alasarjajoukkueissa, joissa pelaajilta saa aktiivisuutta ja kausimaksuja kaivaa jumalattomalla sitkeydellä. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun kokoontueessamme huomasimme porukan olevan vajaa ja pelaajia juostiin keräämässä kotiovilta asti - matkapuhelimia kun ei tuolloin vielä ollut.
Tältä kaudelta jäi muutama hauska tapahtuma mieleen. Aikana ennen navigaattoreita olimme ihmeissämme Hämeenkyrössä kentän laidalla kun ketään ei näkynyt missään. Lopulta ohikulkija epäili Apassien pelaavan jostain syystä Kyröskoskella (taisi olla niin, ettei nurmelle ollut vielä asiaa) ja lopulta myöhästyimme vain 20 minuuttia pelin alusta, jonka joukkue aloitti vajaalla.
Mouhijärven Mallia vastaan pelasimme hyvin mielenkiintoisella kentällä urheilukentän remontin vuoksi. Häijäällä oli pintana kivituhka tai vastaava. Yleisöä oli poikkeuksellisen paljon, mutta pelatessa suorastaan hirvitti laukoa, sillä paikalliset mammat katsoivat rattaineen peliä maalin vierustalla.
Juhannuksen paikkeilla pelasimme hirmuisessa helteessä Hirsilässä kahdeksalla ja maalivahdilla kovan taistelun, jonka lopputulos oli vain 0-2 tappio, josta saimme kiittää maalille lähtenyttä junnujen maalivahtivalmentajaa, jonka nimen olen harmikseni jo unohtanut. Puoliajalla koululta haettu vesiviilennys oli tärkeässä osassa.
Kauden toinen puolisko menikin sitten jatkuvassa myötätuulessa ja taisimme pelata sen tappioitta. Isona syynä tähän olivat vanhojen Ilveksen A-junioreiden (Sekä omien pitkäaikaisten luokkakavereideni) Lasse Niemisen ja Toni Paasikallion liittyminen joukkueeseen.
Mäntässä tappio oli kuitenkin lähellä sarjan lähestyessä loppuaan...
Mänttä monen muun pienemmän paikkakunnan lailla on tunnettu siitä, että tuomarit saattavat vetää härskisti kotiin päin.... No tämä Mäntän reissu alkoi surkeasti, sillä Jyväskylän tiellä oli raju kolari ja liikenne seisoi arviolta 45 minuuttia ja koko joukkue seisoi samassa ruuhkassa. Lopulta kentän laidalle päästiin ja kun nousimme autoista tuli tuomaristo paikalle ja vaati pelaajat kentälle suoraan niissä vaatteissa jotka olivat päällä!
Ensimmäinen vartti menikin niin, että ensin pelattiin vajaalla ja osalla porukasta oli farkut jalassa. Pikku hiljaa pelaajia saatiin kentälle oikeassa varustuksessa, mutta Valo oli onnistunut siirtymään jo 1-0 johtoasemaan. Kotiin päin vetäminen ei tähän loppunut, sillä Scorpionsista karanneen näköinen linjamies antoi pelin jatkua huolimatta siitä, että pallo oli metritolkulla päätyrajan ulkopuolella Valon pelaajan keskittäessä ja tilanteeksi tuli näin 2-0. Sen jälkeen sisuuntunut TJK laittoi draivin päälle ja 12 miehinen kotijoukkue oli hätää kärsimässä. Tilanteeksi saatiin 2-2 ja lopussa Toni Paasikallio veti sellaisen pommin ylärimaan, että yläriman lisäksi koko Mänttä vapisee yhä.
Tällä kaudella olin lähimpänä hattutemppua koskaan, kun olin jo tehnyt kaksi maalia ottelussa, joka pelattiin Räikänpuiston kentällä Ylöjärvellä muistaakseni Ryhtiä vastaan. Saimme pelin lopulla vielä rangaistuspotkun, jota itseoikeutetusti asetuin ampumaan. Hattutempun kiiluessa silmissä taisin laukoa toisiksi huonoimman rankkarin, jonka olen kentältä todistanut. Veto painui yli ja ohi metrikaupalla tukijalan pettäessä. Heikompaan on pystynyt vain kaksoisveljeni Mika Suonsyrjä, joka laukoi joskus rankkarin sivurajasta yli....
Kausi 1999 päättyi ilman nousua ja TJK painui miesfutiksen osalta historiaan.Taitaa olla muutaman kerran yrittänyt sittemminkin tuloksetta. Sarjassa pelannut FC LaKu (Lahnavetten Kuninkaat) oli meritoitunut urheiluseura, joka muistaakseni oli voittanut maailmanmestaruuden hikipallossa.
 | ||
| TJK:n taru jäi lyhyeksi. |
Fc Norsulauma/Tampere City FC 2000-2005
Kaudelle 2000 meitä lähtikin joukko vanhoja kaveruksia pelaamaan oranssiin paitaan. Mukana olivat ainakin Norsulauman seurahistorian kovin maalitykki ja taitavin jalkapalloilija, jonka kanssa olen koskaan pelannut Juhani Koskinen sekä lisäksi Kalle Hermansson ja Jari Laurila .
Ensimmäinen kauteni Norsulaumassa alkoi harjoitusottelussa Menkalan kentällä, joka vuonna 2000 oli luonnollisesti hiekkakenttä. Manageri Kaukoranta heitti minut laitapuolustajan paikalle, joka oli siihen aikaan jotain aivan kamalaa. Pelasin lähinnä keskikentän keskustaa tai kärkeä kuitenkin koko nuoruuteni pelivuodet. Itse sarjassa meillä Norsulaumassa oli sama kombinaatio kaikkien vuosien ajan. Kaikki perustui hyvään puolustuspeliin. Kauden avausottelussa kaatui Rantaperkiön betonilla lukemin 2-1 LaPro , jonka kanssa on sittemmin tullut väännettyä peli jos toinenkin ja jopa sen paidassa muutama KKI-35 peli.
 |
| Kauden toisen ottelun raportti VilTen sivuilta. |
Kauden alkupuolisko oli muutenkin erinomainen, sillä kuudesta ensimmäisestä ottelusta päättyi voittoon peräti viisi. Kruununaan murkaava 10-1 voitto Hämeenkyrön Apasseista. Eräs mieleenpainunut episodi näyteltiin Ikurin kentällä, jossa ottelussa Fc Pollaa vastaan oli kulmapotkutilanne....
Tyypilliseen tapaan maalin edustalla oli tönimistä ja erotuomarina toiminut Tapio Jussila vihelsi pelin poikki ja käski pelaajia rauhoittumaan. Pollan venäläispuolustaja kuitenkin hermostui ihan täysin ja huitoi ympäriinsä käsillään. Tuomari koitti rauhoitella tätä, jolloin tämä sekosi totaalisesti sylkien kohti tuomaria ja lopulta yrittäen käydä tuomarin kimppuun. Onneksi oma joukkue osoitti hyvää urheiluhenkeä ja ohjasi tämän kuumakallen suihkuun ennen kuin asia olisi kääntynyt poliisiasiaksi. Muistinvaraisesti tästä seurasi pitkä pelikielto. Samassa ottelussa sain puskutilanteessa kyynärpään niskakuoppaani ja menetin hetkellisesti tajuntani. Muutama minuutti myöhemmin virottuani nopeasti palasin takaisn kentälle ja ilmeisesti yhä sekavana pääsin onnistuneella harhatuksella yksin läpi. Puolustaja horjutti minua sen verran, että pallo karkasi suoraan Kalle Hermanssonille joka viimeisteli voitto-osuman. Tuomari kertoi katsoneensa hyötyä tilanteessa ja jätti viheltämättä rankkarin.
Kausi eteni ja kahdesta nousupaikasta muodostui kolmen joukkueen kilpailu. Ylöjärveläinen KaKo-86 ja Vesilahden Visa tulivat Norsulauman rinnalla ja tilanne säilyi mielenkiintoisena aina päätöskierrokselle asti. Vesilahdella pelattiin tällöin ja paljon myöhemminkin kentällä, jossa nurmen ja sivurajojen välittömässä läheisyydessä oli puiset noin 10cm pitkät laidat, jotka ovat todellinen loukkantumisriski.
Norsulaumassa pelasi monta pitkäaikaista pelikaveriani kuten Janne "Pena" Penttilä, Tomi "Pule" Pulkkinen, Aro "Artsi" Vuopponen, Jouni Tamminen, Jouni Raukola, Samuli Karvinen, Mikko Halmetoja, Jukka Varpula, "Karssu" ja monia muita.
Lopulta KaKo-86 nappasi pakkovoiton 2-3 VilTestä ja kun VesVi nappasi myös lukemin 2-3 pisteet LaProlta jäimme lopulta kolmen pisteen päähän noususta. Toisen kierroksen suuria pettymyksiä olivat Apasseja vastaan kärsitty vierastappio ja tasaisten pelien jääminen tasapeleihin.
 | ||||||||||||||||||
| Kauden 2000 lopullinen sarjataulukko |
Toiseen kauteeni (2001)Norsulauman paidassa sisältyy muutamia muistorikkaita tapauksia.
 |
| Hauska sattumus harjoituspelistä. |
Molempien pelien venyessä jatkoajoille jännitys tiheni. Muistan, kun meidän oma pelimme keskeytettiin rajaheitossa siksi aikaa, että katsomosta saatiin huudettua maalintekijä jääkiekkopelistä.... Tuon ottelun voitimme mekin lopulta, kun Pauli Kallio ratkaisi Fc Rellua vastaan pelatun ottelun tulisella laukauksella. Myöhemmin samana vuonna jatkoimme Cupissa Nelosen KaVoa vastaan ja lähdimme laulukuoroon selkein sävelin 5-0.
Kauden alku oli meille hankala, sillä toukokuun aikana jäimme avauskierroksella tasapeliin Fc Kal-Jua vastaan ja hävisimme Fc Pollalle. Kolmannessa ottelussa olimme tappiolla 0-2 sarjan ilman tappioita pelannut Ih-Raa vastaan, mutta nousimme taistellen 2-2 tasapeliin. Koivistonkylän perinteinen KoiKu sai kokea nousuvireen lukemin 1-3. Muistan tuosta pelistä sananvaihdon paikallisen katsojan kanssa, joka huuteli jotain pitkästä tukasta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Rajaheitossa käännyin tähän katsojaan päin ja sanoin, että ennemmin olisin nuori pitkätukkainen homo kuin kaljuuntunut vanha juoppo. Pelin jälkeen asialle jo naurettiin ja tarjosipa kyseinen mies vielä tuopin Mustassa Pekassa.
Hervannassa Ahvenisjärvellä olleen ACE-pelin muistan hyvin. Tein siinä kaksi maalia hirmuisessa vesisateessa. Pallo pysähteli lätäköihin ja peli oli kovaa taistelua. Joukkueemme keskikentän soturi Jupe Kymäläinen seisoi koko 90 minuuttia sateenvarjonsa alla ja kieltäytyi tulemasta kentälle.
Ih-Ran marssiessa selkeään sarjanousuun jatkui taistelu toisen nousijan paikasta tiukkana kolmen joukkueen osalta. Fc Kal-Ju tippui ensimmäisenä sorruttuaan loppukierroksilla tappiokierteeseen. Ratkaisuotteluksi muodostui toiseksi viimeinen kierros, jolloin meillä oli mahdollisuus jo käytännössä ratkaista nousupaikka ottelussa Fc Rellua vastaan.
Leinolan koulun vieressä olevasta pienehköstä hiekkakentästä oltiin tehty Norsulauman nimellinen kotikettä. Katsomossa ottelua seurasi Fc Pollan pelaajia kannustamassa Fc Rellua. Rellu siirtyi ottelussa johtoon, mutta meillä oli pallon hallinta. Sami Ketola rytmitti peliä ja Juhani Koskinen napautti pelin tasalukemiin. Ajoittain tapahtuu asioita, joita kukaan ei osaa odottaa ja yksi niistä oli yksi hienoimmista maaleista jonka olen tehnyt.
Lähdin puolen kentän paikkeilta pallon kanssa ja onnistuin ohittamaan kovalla liikkeellä ja jonkinlaisilla harhautuksilla kaikki vastustajan pelaajat ja pääsin vielä kiertämään maalivahdin. Tilanteeksi 1-2 ja nousuhaaveet saivat lisävoimia. Ja kun vain minuutteja myöhemmin puskin ylärimalaukauksen jatkopallon maaliin oli se liikaa Fc Rellulle.
Hattutemppu ei tuona syyskuisena päivänäkään jäänyt kauksi, sillä pelin alussa huomasin vastustajan maalivahdin olevan liikaa vastassa ja tempaisin puolesta kentästä roikon maalivahdin ja maalin väliin. Epäonneksi kovasta kentästä tullut pomppu nosti pallon ylärimaan. Näin 18 vuotta myöhemmin muistan tapauksen kuin eilisen päivän. Olisi ehkä kannattanut viimeistellä hattutemppu, niin ei tarvitsisi muistella.
Päätöskierroksella hävisimme I-Kissoille lukemin 2-3 ja Fc Pollan olisi pitänyt voittaa viimeisen kierroksen ottelu ja tehdä siinä yhdeksän maalia. Mahdoton oli mahdotonta ja Norsulauma juhli nousua Vitoseen!
Kolmea VI-divisioonakautta seurasi siis ensimmäinen kauteni V-divisioonassa (Kaudella 2002). Norsulauman pitkäaikainen permanenttikokoonpano jatkoi ja joukkue lähti uuteen kauteen Juhana "Sohon Senaattori" Suoniemellä vahvistuneena.
Kausi avattiin Viljakkalassa, jossa VilTe meni johtoon rankkarimaalilla ja hallitsi peliä. Pikku hiljaa lämmennyt Norsulauma rynni kuitenkin väkisin tasoihin ja kausi avattiin lukemin 1-1. Myös kauden toinen ottelu päättyi samoihin lukemiin ja tuolloin oli vastassa TKT:n kakkosjoukkue, KooTee.
Vauhtiin kiihtynyt pitkään yhdessä pelannut porukka lähti pikku hiljaa liitoon ja seuraavilla kierroksilla kaadettiin puhtaasti TahVe,LaPro,Fc Teivo, MouMa ja Hirsilässä paikallinen Pyrkivä. Näissä otteluissa Norsulauman maaliin tehtiin ainoastaan yksi osuma!
Hirsilästä on mieleen jäänyt tilanne, jossa menin käynnissä olleiden Etelä-Korean ja Japanin isännöimien jalkapallon MM-kisojen hengessä keskelle muuria häiritsemään sen rakentelua. Tätä ei paikallisen maatalon isännän lyhyehkö käämi kestänyt vaan tämä teki niin kuin hauki ärsykettä lähettävälle vieheelle eli iski kiinni. Napakka nyrkin isku päähän, punainen kortti ja rangaistuspotku. Palkinnoksi aplodit metsästäjämiesten kansoittamasta kulmakatsomosta.
Syyskierroksella lentomme ei kantanut aivan yhtä vahvana ja tilanne kääntyi taas tiukaksi nousutaistelun suhteen. Hirmulentoon noussut KooTee napsi viimeisestä kahdeksasta ottelustaan 7 voittoa maalisuhteella 36-9 ja kun se päätti oman sarjansa oli se meitä edellä ennen viimeistä otteluamme maalieron ja tehtyjen maalien turvin.
Perjantaina 13.9.2002 oli edessä huipputärkeä ottelu sarjakolmosta Ihari-Raikkua (Ih-Ra) vastaan Kangasalan hienolla Kyötikkälän nurmella. Norsulauman sisällä kiehui ennen ottelua ja joukkueen kapelimestari ja syöttövirtuoosi Sami Ketola kieltäytyi pelaamasta ja yritti saada muitakin luopumaan ajatuksesta noususta. Lopulta tilanne meni siihen, että ennen peliä käytiin tiukka selvittely aiheesta ja lopputuloksena oli, että lähdemme pelaamaan täysillä ja murehdimme mahdollista nousua myöhemmin.
Ottelun alku oli meille vaikea ja Ih-Ra saikin tärkeän avausmaalin. Ja se tarkoitti sitä, että tarvitsimme vähintään kaksi maalia! Kolautin pallon ylärimaan jo avausjaksolla ja Ih-Ra:n maali tuntui noidutulle. Toisella puoliajalla Mika Suonsyrjä vapautti joukkueen pelin puskemalla upeasti Jupe Kymäläisen millintarkan vaparin maaliin. Vapautunut ja hurmioitunut Norsulauma temmelsi tämän jälkeen kentällä miten tahtoi ja Juhana Suoniemi teki ratkaisevan 1-2 osuman ja heti perään alusti Mika Suonsyrjän illan toisen. Loppulukemat 1-4 tiesivät Norsulaumalle toista nousua peräjälkeen!
Tällä nousuun päättyneellä kaudella Norsulaumalta vietiin voitto ottelusta KK-U:a vastaan, joka pelattiin Juupajoella Korkeakosken kylän koulun vieressä olevalla kentällä. Ystäväni Kalle Hermansson iski ottelussa valtavassa helteessä maalin ja muisti tapahtuman hyvin. Tarkistin asian piiristä, jossa Jouni Pihlaja teki ansiokasta työtä ja vahvisti KK-U:n jättäneen sarjan kesken ja näiden otteluiden pisteiden poistuneen lopullisesta taulukosta.
Kauden päätteksi pelattiin vielä V-divisioonan mestaruusottelu Kylmäkosken Taipaleen pellolle tehdyllä kentällä, joka usein muistetaan itikkamääristään. Alla KylVe:n raportti ottelusta.
Juha Vedenpää on alasarjojen legenda, joka aloitti KylVessä jo 12-vuotiaana tehden silloin maalin VII-divisioonassa. Mies itse arveli allekirjoittaneelle tehneensä noin 310 maalia KylVen paidassa...
Nousu nelosdivisioonaan oli iso hyppy joukkueelle, joka oli käytännössä harjoittelematta noussut kahdella kaudella peräjälkeen. Suurin syy näille nousuille oli joukkueen päästettyjen maalien sarakkeessa. Kolme kautta peräjälkeen Norsulauma päästi sarjassaan vähiten maaleja!
Käytännössä tämä perustui selkeään työnjakoon kentällä. Topparit Jyrki Vainonen ja Timo Isoaho olivat sarjojen ehdotonta eliittiä. "Jykä" oli nuorena miehenä pelannut yhden ottelun jopa pääsarjaa MyPa:ssa. Keskikentän keskustassa oli rikkovia linjaa suojaavia pelaajia kuten minä ja Jupe Kymäläinen ja meidän lisäksi pallollisesti taitavammat Janne Penttilä ja taikurimainen Sami Ketola.
Kärjessä Juhani Koskinen oli alati vaarallinen ja vastasi isoimmasta osasta maaleista.Ketola jättäytyi pois joukkueen noustessa Neloseen.
Kesällä 2003 Fc Norsulauma vaihtoi nimensä Neloseen nousun myötä Tampere City FC:ksi. Knoppitietona voidaan kertoakin minun olevan ainoa pelaaja, joka on edustanut Tampereella Unitedia ja Citya.....
Historian ensimmäinen IV-divisioonan kamppailuni pelattiin Rantaperkiön kentällä, jossa vastassa oli Fc Polla. Puoliajalla peli oli maaliton, mutta lopputulokseksi kirjattiin lopulta 1-1. Sarja oli selvästi tasokkaampi kuin aiempien kausien sarjat ja edestakaisten vaihtojen puute rasitti kohtuullisen ikääntynyttä joukkuetta.
Seuraavissa viidessä ottelussa maksoimmekin oppirahoja urakalla, kun lunta lapioitiin tupaan urakalla. Viidessä seuraavassa ottelussa oma maali soi peräti 29 kertaa eli reilusti yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisellä kaudella yhteensä. Pahiten meitä ryöppyytti KooVee, joka latoi Rantaperkiössä verkkoomme kahdeksan osumaa.
Tuosta KooVee-ottelusta on yksi mehukas tarinakin olemassa:
"Peli tais tokalla jaksolla kaatosateen alkaessa olla 5-0 kooveelle. Sateen alkaessa yksi tauolla kentälle vaihdetuista pelaajista (yhdensuuntaiset vaihdot nelosessa) ilmoitti että hänpä lähtee nyt saunomaan kotiin. No hänellä oli kaveri kyyditettävänä joka myös ilmoitti, että hän lähtee kaverin kyydillä, joten meillä oli sitten 2 vajaalla. Vaihtopenkillä oli ukkoja, mutta vaihdot oli kaikki käytetty.. En aio kertoa kuka tämä henkilö oli kuka lähti saunomaan kotiin sateen alkaessa..."
Putoamiskamppailu oli alusta asti kahden kauppaa, kun Oriveden Daltonit oli suurissa vaikeuksissa sarjan hännillä. Joukkueen monivuotinen tehomies Sami Snellman oli loukkantuneena ja joukkue ottikin pataansa ottelu toisensa jälkeen.
Tampere Cityn ensimmäinen voitto-ottelu pelattiinkin Oriveden Pappilan kentällä, josta pisteet lähtivät Tampereelle selvin lukemin 1-4. Tätä seuraavat neljä ottelua tulikin taas railakkaasti turpaan, mutta heinäkuun lopulla pelasimme kauden parhaan ottelumme. Vehmaisten nurmikentällä vastaan tuli perinteikäs Nekalan Pallo, joka luultavasti piti meitä suupalana. Topparin paikalta kärkeen nostettu Juhana Suoniemi pelasi kuitenkin elämänsä ottelun tehden peräti neljä maalia. Lopulta murkavoitto kirjattiin lukemin 6-1.
Daltoneiden umpisurkeus johti siihen, että sarjapaikka ei ollut uhattuna oikeastaan missään kohdassa ja pikku hiljaa parantunut peli toi vielä toisen voiton Daltoneista ja tasapelipisteet Mäntän Valolta ja kauden päätösottelussa Duckikselta. Kauden jälkimmäisen puoliskon saldo 2-2-6 antoi pientä uskoa lähdettäessä seuran toiselle Nelosen kaudelle.
Nelosen erosta Vitoseen ja Kutoseen tuolloin kertoo se, että kolmella edellisellä kaudella meille tehtiin 58 maalia ja tällä yhdellä kaudella 83.
 |
| Arviolta 2003 kesältä oleva kuva |
Kauteen 2004 joukkuetta oli tarkoitus vahvistaa selvästi, jotta edellisen kauden kaltainen rämpiminen olisi ollut vältettävissä. Seuran silloin toimineilla nettisivuilla olikin uutinen heti alkuvuodesta...
Kun otetaan huomioon todellisen matkalohkon luonne ei ole ihme, että pienellä ringillä oli vaikeuksia edessä. Vierasreissuja tosiaan riitti, sillä kauden aikana ajettiin kolmesti Hämeenlinnaan ja lisäksi Lammille, Tervakoskelle, Urjalaan, Kylmäkoskelle ja kahdesti Valkeakoskelle.
Ennen kautta pelatut ottelut antoivat kuitenkin uskoa, sillä Suomen Cupissa edettiin peräti kolmannelle kierrokselle, kun ensin kaatui Jags Hämeenlinnasta lukemin 5-0 Juhani Koskisen osuessa kahdesti, Juhana Suoniemen, Jupe Kymäläisen ja Ari Kaukorannan kerran.
Toisella kierroksella kaatui kokematon Fc IrIna peräti 7-1. Kolmannella kierroksella kohdattu NePa ei antanut sen sijaan mitään mahdollisuuksia vaan päätti cup-taipaleen tylysti lukemin 5-0.
Kauden avausottelussa puolustimme tiiviisti huipputorjuntoja esittäneen Timo Peltosen johdolla Sääksjärven hiekalta tuloksen 0-0. Tässä ottelussa vastapuolta pelaajavalmensi elämänsä iskussa ollut kaksosveljeni Mika, jonka joku meidän joukkueestamme laittoi heti avauskierroksella sairaslistalle.
Toisella kierroksella pelasimme Fc Hämeenlinnan kakkosjoukkuetta vastaan, jolla oli mukanaan joukkueen testiin saapuneet unkarilaisvahvistukset, joista nimellä muistan Erno Vargan ja loukkantumisista toipunut veikkausliigajyrä Hans Wikberg.
Mahtoi tuntua oudolle pelata Rantaperkiön betonilla pustan pojista.....
Tasoero oli valtava ja Juhani Koskisen avausmaalista huolimatta tauluun ladottiin tylyt lukemat 1-6. Tappiotakin suurempi menetys oli avausottelussa loistaneen Peltosen loukkantuminen. 10 minuutin kohdalla kentän jättänyttä Peltosta ei tämän jälkeen koko kaudelle näkynyt ja miehen katoaminen onkin tietynlainen mysteeri.
Kylmäkoskella ottelu pelattiin keskustan pienellä hiekkakentällä.
Säilyneet otteluraportit kertovat kauden kulusta....
Putoamisen jo varmistuttua pelasimme viimeisen IV-divisioonan ottelumme Hämeenlinnan Pullerin nurmella. Vastassa oli Jags, joka oli hyvä joukkue. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun pelasin maalivahtina aikuisten sarjoissa. Puoliajalla kun kyllästyin peli oli vaatimattomasti 0-7....
Ikävän sivumaun jätti muutaman Jagsin pelaajan käytös, kun nämä joivat saunailtajuomiaan jo puoliajalla ja sen jälkeen alkoivat uhkailemaan pienimpiä pelaajiamme ja rappaamaan joukkueensa johtaessa ja lopulta voittaessa lukemin 0-12... No annettakoon se anteeksi, sillä Hämeenlinnassa asuminen tunnetusti ottaa hermon päälle.....
Kokonaisuutena kausi oli todella raskas ja jatkuva häviäminen alkoi syömään joukkuetta. Joukkueen kapteeni ja tukipilari Jyrki Vainonen jätti kauden muutaman ottelun jälkeen ja maalinteko oli koko kauden tuskaisen ylivoimaista. Oma maalimäärä neljä oli kelvollinen, mutta ei lohduttanut pätkääkään.
KAUSI 2005 - Tahmelan Vesa (TahVe)
Viisi kautta samassa seurassa sai riittää ja viimeisen kauden osaa pelaajista hiertänyt sosiaalipeluutus oli yhtenä syynä, kun päätin vaihtaa joukkuetta. Ystäväni Jupe Kymäläinen oltiin onnistuttu houkuttelemaan TahVen riveihin V-divisioonaan ja kun ei varteenotettavia muita vaihtoehtoja ollut päätin lähteä mukaan.
TahVella oli kasassa osin pitkään yhdessä pelanneiden kavereiden nippu ja se osin näkyi toiminnassa. Saapuessani kauden alla harjoituspeliin ihmettelin, kun joukkueella ei ollut varsinaista valmentajaa. Seisoskelin epätietoisena kentän laidalla ja lopulta kävelin tutulle paikalle keskikentän keskustaan.
Kun kukaan ei huutanut pois menin sille samalle paikalle pääsääntöisesti koko kauden ellei minua tarvittu topparin paikalla.
Topparina pelatessa minulla oli toppariparina Janne Penttinen, jonka kanssa teimme uhkarohkeita nousuja. Muistan yhden hyökkäyksen, jossa nostin pallon topparina puoleen kenttään ja pelasin laitaan nousseelle toppariparilleni, jonka keskityksen kävin vielä puskemassa. Muistossa ei kuitenkaan ole kultareunusta, sillä pusku ei ollut lähelläkään maalia.
Kangasalla KaVo/2 pelissä kentän yläpuolella olevat jääkiekkokentän valojen kuvut häiritsivät pelaamista estäen korkeat pallot tehokkaasti. Pelistä jäi mieleeni myös tulevaisuudessa hyväksi ystäväkseni tulleen pelaajan kanssa ensikohtaaminen. Ihmettelin, kun pääpalloissa tämä huusi kovaa "PELLE". Luulin tuota luonnollisesti vittuiluksi, mutta myöhemmin opin että kaverini vain huusi omaa nimeään.
Pari Nelosen kautta oli opettanut siihen, että aika ja tila olivat siellä vähissä. Vitoseen palatessa olikin helpompaa pelata ja nautin TahVessa rennosta ilmapiiristä. Lopulta ilmapiiri oli niin rento, että oli aika siirtyä kauden jälkeen eteenpäin, mutta siitä myöhemmin....
Oma pelaaminen oli hyvällä tasolla ja maaleja syntyi kauden mittaan kuusi. Ilves-Kissoja vastaan pistin kaksi palloa maaliin hienoilla liipeillä Mika "Nipa" Mannilan vapaapotkuista. Muuten kaudesta jäi mieleen kolme episodia, joissa ei varsinaisesti ole mitään hauskaa vaan enemmänkin ne ovat opetuksia siitä kuinka ei kannata toimia.....
Vieraspelimatka Forssalaista LK Lujaa vastaan helteessä oli melko unohtumaton. Minut haki suoraan häistä palannut neljän pelaajan porukka, joka korjaili olojaan kaljalla menomatkalla. Taisimme pelata vajaalla tuon pelin, jonne saapuessa keskiympyrässä makasi yksi joukkueemme pelaajista, muulinpotkuinen Hannu Kuusiniemi joka oli ilmeisesti tippunut sinne suoraan avaruudesta... Surkean peliesityksen jälkeen tappio kirjattiin lukemin 3-1 ja kaiken kruunuksi viikonloppuna pelatun pelin jälkeen LK Luja luopui sarjasta ja tämän ottelun tulos mitätöitiin.......
Toinen vieraspelimatka oli Vesilahdelle, jossa vanhalla postimerkillä pelasin itse suoraan häistä tulleena 90 minuuttia topparina. Minun ei pitänyt edes pelata, mutta pelaajien vähyyden vuoksi minut haettiin puku päällä eteiseen "nukahtaneena" mukaan. Paahtavassa helteessä oksentelin puoliajan maalin takana ja pelin jälkeen itse asiassa koko päivän... Alkoholi ja jalkapallo eivät sovi ainakaan minun tapauksessani yhteen. Tuokin "uhrautuminen" valui lopulta hiekkaan VesVi:n luovuttua sarjasta....
Koko kauden "isoin" tapaus oli kohtaaminen Fc Melodyn kanssa, jossa tunteet kuumenivat Melodyn topparin Raikku Wilenin rikottua rajusti punaisen kortin arvoisesti pelaajaamme. Melodyn suulas kärki kävi tilanteen ja tuomarin näkökentän ulkopuolella lyömässä pelaajaamme, joka raivostui ja lopulta oli kuristaa hengiltä häntä lyöneen pelaajan. Aamulehti käsitteli tapausta etusivullaan, mutta koska kyseiset ihmiset sopivat asian ei nimiä ikinä laitettu julkisuuteen enkä minäkään koe sitä enään tarpeelliseksi.
Edit. Käsittämättömästi Tampereen Piirissä pelaillut Fc Loppi ansaitsee maininnan tarinassa. Tälläkin kerralla tarinaan liittyy alkoholi. Vierasottelussa Lopella alkoholia oli nauttinut tuomari.Muistaakseni kyseessä oli kauden päätöskamppailu, mutta en ole asiasta täysin varma.
Vuoksi paidan mustan - Fc Melody 2006-2012
Minulla oli omat syyni olla epäileväinen liittymisestä Fc Melodyn riveihin, sillä edellisen kauden jälkimmäisessä kohtaamisessa Melodyn pelaajisto otti minut maalitauluksi ja hyödynsi erinomaisesti ajoittaista kuumaverisyyttäni. Minulla oli kortti pohjalla, kun Miika Kotti napautti kipeästi akillesjänteilleni ja sitä ei enään kasetti kestänyt ja yritin ottaa oikeuden omiin käsiini. Kostosta punainen ja juoksimme lopulta Kotin kanssa kentän viereisessä metsässä peräkkäin tuomarin seistessä kaukana kentästä yrittäen rauhoitella tilannetta.
No tunteet rauhoittuvat aikanaan ja jälkikäteen koko juttu alkoi naurattamaan. Tein päätöksen liittyä mustapaitaiseen joukkoon ja siitä alkoikin kappale alasarjahistoriaa. Tylsää sillä matkalla ei nimittäin juuri ollut.
Kausi 2006 oli sinällänsä erikoinen, että kohtasin molemmat olemassa olleet entiset seurani eli Tampere Cityn ja TahVen. Pelillisesti kausi oli erinomainen ja Fc Melody pelasi yhden parhaista kausistaan nimenomaan pelillisesti. Joukkuetta ohjasi nuoruudessaan poikamaajoukkueissakin esiintynyt Savonlinnalaislähtöinen Timo "Dimmu" Vatanen, joka valitettavasti kärsi hirvittävästä määrästä vaivoja ja vain sitkeydellä pelasi kausittain muutamia otteluita.
Meillä pelasi poikkeuksellisen taitavia pelaajia Melodyn mittapuulla, kun joukkueessa pelasivat Arto Seppänen, Teemu Kutvonen ja Aki-Petteri Heinäjärvi, jolla oli jopa pääsarjakokemusta Fc Jazzista.
Ottelu Ahvenisjärven pienemmällä kentällä TahVea vastaan alkoi keräämään lämpöä jo ennen ottelua, kun kumpaankaan joukkueeseen kuulumaton mies tuli paikalle vahvassa humalassa protestoimaan riidaksi yltynyttä kiistaa uusien pelipaitojen painamisesta. Kentän laidalla paloikin ennen ottelua Melodyn pelipaita....
Itse ottelussa tunteet kuumenivat ajoittain ja omalle osalleni osui jälleen kentältäpoisto suoralla punaisella. Nopea edellisen vuoden pelikaverini Petri Antila spurttasi ohitseni kun olin seisovassa asennossa. Tarkoituksenani oli ottaa rikkeellä etu pois ja antaa TahVelle vaarattomasta paikasta vapaapotku. Kädennosto osui kuitenkin mahdollisimman huonosti ja kyynärpääni osui suoraan Peten nenään ja tämä tipahti kuin levy kentänpintaan naama veressä..... Eivät tunteet siitä ainakaan vähentyneet. Kuumana käyneet vastustajat olisivat halunneet jutella aiheesta vielä pelin jälkeen, mutta se ei ole koskaan kuulunut pelin henkeen, joten kieltäydyin. Se mitä tapahtuu pelikentällä jää myös sinne.
Kovimmat väännöt olivat Ylöjärveläistä KaKo-86 vastaan, jolla oli isokokoinen joukkue jonka pelaajista osa pelasi jääkiekkoakin ja se näkyi kovina taklauksina. Räikänpuistossa kovaotteisen veljesparin Jani ja Jarno Juhola toinen osapuoli oli pelikiellossa, mutta toinen nappasi suoran punaisen kortin.
Toisesta kohtaamisesta on olemassa Fc Melodyn sisäiselle foorumille kirjoitettu otteluraportti.
Fc-Melody-KaKo-86 3-1
Aurinkoisella Rantaperkiön urheilustadionilla kohtasivat tänään viidennen divisioonan ylemmän keskikastin ottelussa kovista otteistaan tutut Fc Melody Tampereelta ja Kaiharin Koetus-86 Ylöjärveltä. Ottelun alku oli kuin hidastetusta elokuvasta- tempo oli olematon ja vaikutti sille, että kukaan ei halua alussa juosta itseään puhki helteessä. Heti alusta asti oli nähtävissä, että Melody oli latautunut otteluun tiukemmin.Jatkuvasti ympäri kenttää oli isokokoisia keltaisiin pukeutuneita Kakolaisia kentänpinnassa ihmettelemässä Melodyn kovuutta. Ottelun avausmaali nähtiin ensimmäisen puoliajan alkupuolella kun mainion ottelun pelannut laitapuolustaja Vesa "Velli" Suonsyrjä vapautti ja mainio kärkimies Tero "Lepsu" Lepola karkasi vapaasti läpi keskeltä. Rauhalliset harhautukset maalivahdin ohi ja pallo tyhjiin. Peli ansaitusti Melodylle 1-0.
Ensimmäisellä jaksolla nähtiin toinenkin osuma ja jälleen mustapaitaisen kotijoukkueen toimesta. Vaarattoman oloinen vapaapotkutilanne puolesta kentästä päättyi Melodyn juhliin kun Vesa Suonsyrjä laukoi Kakon maalivahdin avustuksella numerot kahteen nollaan.Korkea nosto omalta kenttäpuoliskolta laskeutui millintarkasti takakulmaan, mutta maalivahdin piikkiin menee paljon.
Ensimmäisen jakson jälkeen siis tilanne 2-0.
Kahden maalin tappioasemasta toiselle puoliajalle lähtenyt Kako nosti odotetusti miehiä ylöspäin heti erän alusta. Melodyn mainio puolustuslinja Julku-Mirka Oksanen-Raikku Wilen-Velli ja näitä upeasti tukenut Tapsa Castren kuitenkin hoitivat hyökkäyksen toisensa jälkeen vaivatta.
Samanaikaisesti vastapäädyssä oli jatkuvasti tilanteita kun Kakon puolustus oli vaikeuksissa nopeiden vastaiskujen kanssa. Pelitapahtumien vastaisesti seuraavan osuman teki Kako. Sekavan tilanteen jälkeen pallo löytyi Mikko Melanderin selän takaa käytännössä ensimmäisestä Kakon paikasta. Kavennusosumansa jälkeen Kako hallitsi peliä ainoan hetken koko pelissä noin viiden minuutin ajan. Melodyn jatkuvat vastaiskut olivat kuitenkin vaarallisia edelleen. Ottelun ratkaisu nähtiinkin yhden tällaisen nopean vastaiskun jälkeen. Melody sai vapaapotkun noin 35 metristä. Normaaliin tapaan miehet alkoivat asettua puskuasemiin rangaistusalueen rajan tietämille.
Pelaajavalmentaja M.Suonsyrjällä oli kuitenkin vielä yksi ässä hihassa. Edelliskausien suojatin Tapio Castrenin hirveää kanuunapotkua ei oltu vielä Melodyssä hyödynnetty ja nyt oli aikaa kaivaa se esille. Vaikka maalivahti ei ehkä ihan huippumies ollutkaan niin veto oli todella komea. Taka-alanurkassa pamahti ja kauden "hauskin" tuuletus näki päivänvalon.
Ottelun viimeinen merkittävä tapahtuma oli viitisen minuuttia ennen ottelun loppua. Sikamaisista otteistaan ennen tunnetut, mutta tänään varsin rauhallisesti esintyneet Juholan veljekset ja Melodyn Suonsyrjät iskivät yhteen. Koko tapahtuman voi tosin laittaa surkeasti jälleen viheltäneen "Volvo"-Markkasen piikkiin. Toinen Juholoista rupesi potkimaan Velliä ja siitä alkoi melkoinen hulabaloo. Allekirjoittanut poltti hihansa ja meni puolustamaan joukkuetoveria turhankin rajuilla otteilla. Pitäisi se tietää, että kun päästä vääntää siltaan niin punakorttihan siitä tulee.
Myös Mikko Melander osoitti hienoa joukkuehenkeä vetämällä pitkän spurtin paikalle maaliltaan ja alkamalla niittää kakolaisia lakoon. Punakorttihan siitäkin toki seurasi.Uskomattominta koko jutussa on se, että Juholat eivät saaneet mitään vaikka aloittivat koko jutun.
Sittemmin vanhat välikohtaukset on sovittu hyvässä hengeessä ja Jani Juhola soittikin 40-vuotis juhlissamme.
Hyvin edennyt kausi eteni kärkitaistelun osalta tasaisena ja taistelu noususta kävi kiivaana loppuun asti. Viimeisellä kierroksella Fc Melody sai vieraakseen sarjaa johtaneen Daltonit Orivedeltä. Pelin henki oli selvä - voittaja pääsisi Nelosen nousukarsintaan.
Rantaperkiön kenttä ja kova kuhina. Daltonit lähtivät hakemaan maalitonta tasapeliä ja Melody haki mahdollisuuttaan iskeä. Daltoneiden kilpikonnapuolustus piti pelin maalittomana, vaikka kertaalleen pallo saatiin tolppaan asti. Samaan aikaan pelannut Fc Vapsi/2 nousi voitollaan myös ohi Melodyn, jonka loppusijoitus oli siis kolmas. Daltoneiden riemu jäi lyhyeksi, sillä sarjasta ei lopulta noussut kukaan Viialan Peli-Veljien (ViiPV) kaadettua karsintaottelussa Daltonit 3-1.
Alarivi : Ville Julku, Jakke Mattila, Arto Seppänen, Miika Kotti, Juha Alku, Vesa Suonsyrjä ja Ville Lintusaari.
Kauden päätteeksi minulle ojennettiin legendaarisen Melody-topparin Rainer Wilenin nimeä kantava "Rainer "Bårgå" Wilen-trophy, eli kiertävä huomioliivi ja nimi pokaaliin. Melodyssa palkinnon saa aina kausittain suurinta seurahenkeä osoittanut pelaaja.
 |
| 2006 Rajaportin saunalla hahmotuskyky pätki ja nimi ei oikein osunut. |
Toiseen kauteeni Fc Melodyssa (Kausi 2007) lähdimme joukkueen totuttuun tapaan ilman tavoitteita. Tai olihan kai tavoitteita, mutta ei niitä ikinä hampaat irvessä haettu. Siihen ei Melodyssa hermokontrolli riittänyt.... Joukkueessa oli vaihtuvuutta, kun edellisen kauden johtavat pelaajat A-P ja Kutvonen lähtivät, mutta kärjessä Tero "Lepsu" Lepola sai rinnalleen Juhani Koskisen, joka siirtyi Tampere Citysta, tämän lisäksi Kalle Nurminen, Lasse Villanen sekä Pelle Veijola liittyivät joukkueeseen.
Kausi avattiin Hakametsän jäähallin edessä olevalla hiekkakentällä. Palloliitto oli tehnyt parhaansa ja asetellut ottelun alkamaan niin myöhään, että peli muuttui tragikoomiseksi. Peli eteni tasaisena aina kuudellekymmenelle minuutille asti, jolloin alkoi olemaan niin pimeää ettei puolustuslinjasta nähnyt keskikenttää. Onnistuimme menemään 3-2 johtoon ja seuraavasta hyökkäyksestä ACE tasoitti 3-3 ennen kuin tuleva Melodyn pelaaja ja nykyinen FutSalin huipputuomari Olli Niemelä vihelsi ottelun päätökseensä noin 75-80 minuutin kohdilla.
 | |
| Hieman aikaa nähnyt lehtileike kertoo fiiliksistä avausmatsin jälkeen. Aamulehti bongasi tekstin Melodyn verkkosivuilta ja soitti pyytäen julkaisulupaa. |
Sarjan ensimmäisellä puolikkaalla maininnan arvoista on topparin paikalta kärkeen nostetun Kalle Nurmisen neljä maalia HirPy:n verkkoon sekä laitapuolustaja Miika Kotin kerran elämässä laukaus, jossa monien verkkokalvoille paloi upea maali. Juhani Koskisen kulmapotku tuli rangaistusalueen kulmaukseen, josta Kotti painoi jumalaisella volleylla kovan pommin aivan ylänurkkaan. Ennen tätä tai tämän jälkeen ei Miikan jalasta ole moista nähty.
Kauden puolivälissä Melodyn riveihin liittyi erinomainen vahvistus, kun Mikko Järvinen hyppäsi mukaan Loiskeen kakkosjoukkueesta. Ensimmäinen peli, jossa Järvinen pelasi oli Tesoman kentällä, jossa hikipallon maailmanmestarijoukkue Lahnavetten Kuninkaat (LaKu) taipui lukemin 14-3. Järvinen maestroi heti tehot 3+7, Tero Lepolan tehdessä 4, Jakke Mattilan 3 ja Minun sekä Juhani Koskisen säestäessä kaksilla maaleilla. Kaiken kaikkiaan Järvisen saldo 11 ottelussa oli murhaavat 12+11....
Yksi kauden hienoimmista tapahtumista oli Ilves-Kissojen 75-vuotis juhlaottelu Tammelan stadionilla. Ilves-Kissoilla oli kova noste päällä ja se nousikin Vitosesta aina Kolmoseen asti alkaen tästä kaudesta. Otteluun lähdimme oikein bussikuljetuksella, kun Ilvestieltä Pub Vaakunan pihasta starttasi linja-autokuljetus.
Ottelua ennen Melodyn kannattajat, joita oli huomattava määrä yleisöstä räjäyttelivät pommeja stadionin ulkopuolella ja tunnelma oli juhlava. Itse ottelu oli meiltä hyvä esitys ja pistimme sarjan suvereenisti voittaneet Ilves-Kissat ahtaalle. Ilves-Kissat voitti lopulta 1-0, kun Matias Blomqvist, joka myöhemmin pelasi Melodyssa pääsi katkaisemaan syötön ja karkaamaan maalintekoon.
Ottelun voi katsoa YuTubesta :TÄSTÄ LINKISTÄ
 |
| Juhani Koskinen tositoimissa Ilves-Kissojen juhlaottelussa. |
 | |
| 11.5.2007 ViP Virroilta vastassa ja Tesomajärven koulun hiekkahelvetti. Pallon takana lähes liigatason kiekkoilija ja vapaapotkumaestro Kimmo "Kimi" Koskinen. |
 | |||||||
| Fc Melody 2007 Ylärivi : Perttu Vanharanta,Kalle Nurminen,Juhani Koskinen,Pelle Veijola,Kalle Hermansson, Jussi Järvinen,Kari Järviö,Mikko Järvinen,Tero Lepola,Juha Alku,Lasse Villanen,Kimmo Koskinen,Mikko Melander Alarivi: Miika Kotti,Ville Julku,Rainer Vilen,Mika Suonsyrjä,Jakke Mattila,Jussi Alho ja makuulla Tapio Castren.
Kovimmin koko kaudella kortteja kerännyt Miika Kotti otti peräti kolme punaista korttia. Mäntässä, jossa Valo oli kahden pilkkumaalin avustamina 4-2 parempi Kotilla oli kiire häihin, joten hän napsautti itsensä suihkuun ehtiäkseen häiden alkumaljoille.....
 |
 | |||
| Kauden avausottelu silloisessa Vammalassa, nykyisessä Sastamalassa. Voltin maaliverkko heilahtaa. Lopputulos 0-8. |
Toisella kierroksella Kristallipaltsi kaatui lukemin 2-1 kovassa tuulessa, mutta kolmannella kirroksella Fc Teivo ryöpytti meitä, alla Fc Teivon otteluraportti :
Fc Melodyn verkkosivut saivat allekirjoittaneen suun aukeamaan ihmetyksestä kerran jos toisenkin.
Sitten oli vuorossa ottelu kovaa meteliä itsestään FutisForumilla pitänyttä Fc Tribea vastaan. Ville Kososen jollain lailla ohjaama joukkue koostui hyvistä pelaajista, mutta monet olivat tässä vaiheessa vielä pelivuosiensa alkutaipaleella.
Ottelusta muodostui tulikuuma, kun molemmat joukkueet olivat ladanneet itsensä yli. Melody teki ensimmäisen maalin ja oli niskan päällä, mutta Tribe tasoitti pompun yllätettyä Juha Saaren. Ottelussa nähtiin turha ylilyöntiepisodi, kun Triben Jasmin Mlivic ajoi tilanteen loppuun asti ja Melodyn maalissa olleen kiivasverisen Saaren veri kiehahti. Saari huitaisi Mliviciä sillä seurauksella, että tämä joutui käymään sairaalassa näyttämässä korvaansa. Saari huilasikin ansaitusti muutaman pelin.
Avauskierroksen päätti vierasreissu Hämeenkyröön, jossa hallinta ei riittänyt ja lopulta tasapeliin vaadittiin maalivahti Mikko Melanderin unelmalaukaus vapaapotkusta noin 92 minuutin kohdalla, josta kuva alla.... Kuvan alla otteluraportti.
Sarjan jälkimmäinen puolisko menikin sitten kohtuu vihkoon. Ensin tuli Kristallipalatsilta tukkaan selvästi 4-0. Välissä voitettiin tiukassa taistelussa Fc Teivo maalein 5-4, maaleista vastasivat Juhani Koskinen ja Mika Paananen kahdesti ja Tero Lepola kerran. Juhanin saldo oli tässä kohdassa 8 maalia 7 ottelussa....
Seuraava peli päättyi samoihin lukemiin , kun aivan lisäajalla nousimme voittoon 5-4 TJK LiePosta. Tero Lepolan vuoro oli paukuttaa hattutempun verran. Tämän jälkeen alkoi alamäki. Jyrkkä alamäki, joka lähti tapposta Kalkun Urheilijoille (KaU), raportti alla:
Pahiten näistä jäi mieleen Tampere City/Norsulauman 10-vuotis juhlaottely Pyynikillä. Mikään, ei yhtään mikään toiminut ja kotijoukkue juhli kentällä ja sen ulkopuolella. Lukemat 6-0 ja fiilis sen mukainen. Kausi oli muuten onnistunut, mutta lopun tappioputki latisti kokonaisuutta.
Kauteen 2009 Fc Melody lähti harjoitusottelulla, joka pelattiin Saharassa -12 asteessa Fc Tribeä vastaan. Puoliajan 4-1 johto suli tappioon 4-6. Kauden avausmaalin tekemiseen meni tällä kertaa 20 sekuntia. Kaudesta tuli ennätystasainen ja kauden lopun tapahtumat olivat jotain ylidramaattista...
Kausi avattiin huhtikuun puolella ilman rajoja vielä olleella Rantaperkiön beronilla. Vastassa oli vanha tuttu vastustaja ACE. Ottelun ainoasta maalista vastasi jälleen kerran Juhani Koskinen. Toisella kierroksella TJK LiePo oli onnekkasti parempi, kun tuuli painoi keskityksen aina maaliin saakka. Kolmannessa ottelussa kaatui HST Tesoman kentällä luvuin 2-1.
Neljäs ottelu Virroilla oli yksipuolinen näytös ja voitimme ottelun 0-8. Juhani teki maaleista kolme, mutta merkille pantavaa oli kolmen harvemmin osuvan ilmestyminen maalisarakkeeseen, kun Olli Niemelä, Mikko Kyllönen ja ikinuori Markus Aaltokin osuivat.
Paluumatka Virroilta oli ikimuistoinen kuskinpenkiltä seurattuna... Niemelän Opa ja Juhani kilpailivat tiukasti kumpi juo enemmän kaljaa paluumatkalla. Opa laittoi uuden seuraennätyksen juomalla 12 ennen pysähdystä Muroleen Kanavan risteyksessä.....
Hyvä alkukausi sai jatkoa, kun lähes voittamattomaksi Melodylle osoittautunut OldSchool taipui kerrankin. Lukemat 3-1 ja Juhanille taas pari kaappia. Ilmeisesti edessä oleva 10-vuotisjuhla ja sen järjestely veivät suurimman terän, sillä LaPro käänsi ensin 2-0 johtomme omaksi edukseen 2-3 ja Valo haki helpot pisteet suurinumeroisella 0-4 voitolla.
Kovasti odotettu 10-vuotis juhlaottelu pelattiin mainiossa aurinkoisessa säässä Hervannan Keskuskentällä. Maalipaikat jäivät vähiin ja pistejako tuloksella 0-0 oli täysin oikeutettu. Kentällä molemmilla puolilla paljon tuttuja. Mukava tapahtuma, hyvät muistot.
 |
| Päivällä kentällä, illalla lavalla : Kaarlo "Kake" Terho. Myöhemmin mm Nyrkkitappelussa soittanut pelimies. |
 |
| Aurinko helli yleisöä Hervannan kentällä. |
Kauden avauskierros paketoitiin ottelulla Daltoneita vastaan Orivedellä. Kova taistelu 11 pelaajaa ja erotuomaria vastaan päättyi lopulta 1-2 voittoon. Tai miten sen nyt ottaa, sillä kerrankin saimme Orivedellä rangaistuspotkun, mutta luonnollisesti vasta Daltoneitten jälkeen!
Sarjan puolivälissä tilanne näytti seuraavalta... Merkille pantavaa on seitsemän ensimmäisen joukkueen mahtuminen kahden pisteen sisälle.
Kahdesta seuraavasta pelistä tulikin plakkariin tasan nolla pistettä, kun HST oli ensin parempi lukemin 2-1 ja seuraavassa pelissä TJK LiePo 4-3. Ainoa hyvä puoli näissä peleissä oli auki saatu maalitili omalta osaltani.
Seuraava ottelu pelattiin HST:a vastaan ja peli päättyi sekavien vaiheiden jälkeen 3-3 Kaupissa. Pelin erikoisuus oli Tero Lepolan sivuverkosta tekemä maali, jonka tuomari hyväksyi ja näytti keskelle. "Lepsu" selkärankaisena miehenä joutui vääntämään tosissaan, jotta tuomio saatiin oikein ja pallo maalipotkua varten HST:lle.
Seuraavista kahdesta pelistä tuli taas kaksi voittoa, kun putoamaan tuomitut City ja ViP kaatuivat. Virtolaisia vastaan tein viimeisimmän maalini vasemmalla jalalla viimeistellen loppuluvut 4-0. City kaatui puolestaan 3-2 Tapio Castrenin hurjalla pommilla.
Neljä peliä ennen kauden loppua tilanne näytti hyvältä ja olimme sarjassa toisina jaetulla sijalla neljän muun joukkueen kanssa. Putoamisviivaan oli matkaa kuusi pistettä.
Seuraavien neljän pelin sulaminen ja läpi käyminen onkin suoranaista itsekidutusta, mutta koitetaan.
Ensin tuli pataan OldSchoolilta luvuin 0-3 ja siinä pelissä meillä ei ollut mitään palaa pisteille. Ensimmäinen puotoamistaisteluksi muuttuneen kauden kolmesta viimeisestä oli ottelu LaProa vastaan. Olin pikkuvamman takia sivussa, mutta kuulemani mukaan Juhani viimeisteli avausminuutilla 1-0 ja LaPro tuli tasoihin ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla Juhani viimeisteli toistamiseen ja illan hämärtyessä LaPro tasoitti 2-2. Markus Aalto onnistui kuumentamaan sikailullaan LaPron Vesanummen, joka kosti ja lähti suihkuun. Miesylivoiman hyödynnys jäi tekemättä, kun peli päätettiin noin 75 minuutin kohdalla illan hämärryttyä liikaa pelaamiseen.
Kaksi kierrosta ennen loppua putoamisviivaan oli neljä pistettä ja vastassa sarjan kolmen kärjestä kaksi.... Otteluun Mäntän Valoa vastaan lähdimme hyvällä ryhmällä ja upealla asenteella. Olimme päättäneet hakea riittävät pisteet. Illasta tulikin ikimuistoinen, joskin hieman toisesta syystä....
Ikitaistelija Matti Vänskä avasi maalihanat ja johdimme ottelua jo 1-3 ja hallitsimme peliä. Juhani Koskinen ja Tero Lepola olivat muut maalarit. Sitten tapahtui lumipalloefekti... 2-3 maali noin puolesta kentästä, kun maalivahtimme arvioi helpon pallon aivan väärin ja minuutteja myöhemmin nukahdus ja peli tasoihin 3-3....
Ottelun 88 minuutilla tapahtui jalkapallourani kamalin hetki, kun pallo jäi elämään ja syöksyin siihen samanaikaisesti Valon nuoren pelaajan kanssa. Viime hetkillä vedin polvet koukkuun pehmentääkseni kontaktia. Hirvittävä pamaus, tajunnan menetys ja herääminen voihkeeseen....
Saadessani silmät auki oli ympärillä huolestuneita pelaajia molemmista joukkueista ja kentän laidalla peliä katselemassa ollut yleislääkäri. Mäntän sairaala oli näköyhteyden päässä. Valon pelaajan jalan luut törröttivät ihon läpi ja olin oksentaa nähdessäni sen. Elämäni pisimmät minuutit odoteltiin ambulanssia, jonka paikalle tuleminen kesti kohtuuttoman kauan.
Tympeä ambulanssimiehistö otti oikein ensin Valon pelaajan kyytiinsä, mutta minua ei tullut kumpikaan edes vilkaisemaan. Yleislääkärin hermostuttua aukesi ambulanssin takaovi, josta minulle heitettiin kylmäpussi ja sitten ambulanssi jo hävisikin maisemiiin.... Tutun Mänttäläisen kautta kuulin sääri ja pohjeluun katkenneen ja myöhemmin soitin leikatulle pelaajalle. Rikettä tilanteessa ei ollut, mutta uniin tilanne tuli vielä pitkään...
Kauden päätöskierroksella oli siis kovat panokset, kun Daltonit tuli vastaan Rantaperkiössä.
 |
| Oriveden Daltoneiden raportti kauden viimeisen pelin kulusta. Lähellä, mutta niin kaukana. |
Avausmatsissa TJK LiePoa vastaan lataus meni hieman yli ja Lasse Villanen ja Niko Hämäläinen lopettivat pelin ennen täyttä aikaa. Tasainen ottelu päättyi 2-1 tappioon. Edestakaisella linjalla jatkettiin, kun ensin kaatui Lapro puhtaasti 4-1 ja heti perään tuli pataan ACE:lta 3-1.
Urjalan Palloseura sai selkäänsä Kaupissa lukemin 3-0. Aikanaan RoPS:ssa Ykkösen kuukauden pelaajaksikin valittu Tero Keisu pamautti ensimmäisen maalinsa mustassa paidassa. Keisun asenne oli rautaa, mutta valitettavasti jalat eivät.
Seuraavaksi kohtasimme Pekolan Iskun (PIsku) hämeenlinnasta. PIsku oli selvästi parempi, mutta jotenkin rämmimme tasapeliin Ahvenisjärvellä, kun tolpat olivat puolellamme. Peli päättyi lukemiin 1-1. Jostain syystä Kalkun hiekalla pelattu ottelu Kylmäkosken Veikkoja vastaan kuuluu myös "henkilökohtaista vääryyttä" listalla korkealle. KylVe johti ansaitusti 0-2 Juha Vedenpään iskettyä jälleen joukkueen molemmat maalit. Peli kuumeni hieman ja siinä oli tönimistä. Täysin tilanteen ulkopuolella erotuomari Vili Keinänen väitti nähneensä minun potkaisevan KylVe:n pelaajaa ja antoi suoran punaisen kortin....
Aivan tilanteen tasalla ollut KylVe:n valmentaja tuli juttusilleni pelin jälkeen ja tein palloliitolle asiasta selvityksen, jossa pyysin tuomion kumoamista. Todistajana oli KylVe:n "rikottu" osapuoli, joka kiisti potkua ikinä tapahtuneen. Palloliitto halusi "säilyttää tuomarin arvovallan" ja pelikielto jäi voimaan. Vilin kanssa asia on puhuttu läpi enkä kanna enää kaunaa.
Pelikieltoni aikana pelasimme kaksi peliä, joista ensimmäisessä Raholassa vastaan asettui vanha arkkivihollinen OldSchool. Maalivahtimme Mikko Melander sai rytmihäiriöitä noin 20 minuutin kohdalla ja kylmiltään maaliin hyppäsi Mika Suonsyrjä, joka pelasi yhden alasarjapelien parhaista peleistä torjuen puolenkymmentä "mahdotonta" pitäen loppulukemat luvuissa 0-0.
Seuraavaksi kohdattu Jags haki pisteet Ikurista lukemin 3-4. Melody johti ottelua jo 2-0, mutta se ei riittänyt. Tero Lepolan 3-3 tasoitus oli tuoda pisteen, mutta Jags jyräsi lopussa voittoon. Ikurissa pelattiin myös seuraava ottelu, jossa Juhani Koskisen maalilla johdimme pitkälle toiselle puoliajalle. Vanha City-vuosien pelikaverini Samuli Karvinen kuitenkin pommitti yhden huikeimmista laukauksista joita olen todistanut ja tasoitti pelin lukemiin 1-1. Nämä jäivät ottelun loppulukemiksi Sohon kärjen saatua pallon ohitse tyhjän maalin muutamasta metristä loppuhetkillä.
7.6.2010 pelattiin kauden kohokohta, kun Rantaperkiön betonille pakotettu sarjaa dominoinut VaKP nyljettiin eläviltä wanhan liiton palloilulla, jossa asenne korvasi muut osa-alueet. Osa raportista löytyi vielä....
Koko kautta varjostivat maalinteko-ongelmat. Puolessa välissä kautta maalipörssin kärjessä oli vähemmän yllättäen Juhani Koskinen kuudella osumallaan. Suurempi puheenaihe foorumeilla oli Melodyn pelityyli. Kauden mittaan kerätyt 54 keltaista ja 3 punaista olivat liikaa ja piirin kurinpitovaliokunta vaatikin selvitystä kauden puolivälissä, jolloin kasassa oli noin 80% koko kauden korttimäärästä....
Toinen sarjapuolisko jatkui samoissa merkeissä ja VaKP-voiton riemu jäi lyhyeksi. PiPO-79 kylvetti meitä peräti 4-0 entisen Melodylaisen Mika Terhon loistaessa kentällä. Seuraavan kierroksen tasapelipiste TJK LiePo:lta pohjautui Tero Keisun kovaan pommiin. Lukemat 1-1 mairittelivat meitä.
Paljoista loukkantumisista kärsineitä rivejä täydennettiin jälleen yhdellä ikitaistelijalla, kun Jani Ojala teki paluun futiskentille. "Oide" ei ollut enään parhaiden päiviensä kunnosa, mutta taisteli topparina sen minkä kykeni.
Seuraavalla kierroksella kohtasimme ACE:n ja sen ottelun kohokohtana oli nähdä vanhan liiton Melodyn Jussi "Zico" Järvisen viimeistelevän tasoitusmaalin. Maali oli "Nalkalan Solskjaerin" ensimmäinen muutamaan vuoteen.
Kauden ensimmäinen reissupeli oli Punkalaitumella, jossa ei ole omaa joukkuetta ollut vuosiin. Erinomaiselle nurmelle pelin oli siirtänyt UrPS Urjalan kentän oltua remontin alla.
Punkalaitumen selkäsaunaa seurasi vieraspeli Hämeenlinnaan, josta kairasimme tärkeät pisteet 0-1
voitolla Pekolan Iskusta. Ainoan maalin viimeisteli Juhani vapaapotkulla ylänurkkaan. Pelit jatkuivat ja PiPo-79 oli vuorostaan lukemin 2-1 parempi. Hetkellisesti valoa toi ryöstöretki Kylmäkoskelle, jossa vastahyökkäyksemme olivat myrkkyä. Ikinuori Markus Aalto teki kaksi maalia ja Mika Suonsyrjä iski viimeisen niitin pitkän spurtin päätteksi.
Syyskuun alku oli vaikea Melodylle ja putoamispeikko alkoi hiipiä tosissaan kantapäille. OldSchool oli tutun vaikea ja kun kaksi läpiajoa päättyi maalivahdin torjuntoihin hyökkäyspäässä oli rouva Fortunan aika taas pyllistää. Hyvin torjunut Jussi Alho oli voimaton vapaapotkun kimmottua olkapäästä aivan tolpan juureen. Hyvällä esityksellä katkera 0-1 tappio, jota seurasi selkeämpi tappio Pullerin kentältä Hämeenlinnasta, jossa Jags oli parempi lukemin 3-0. Lähimmäksi maalia pääsi Markus Aalto, jota kismittää edelleen pallon osuminen yläristikkoon.
Kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä tilanne oli kireä. PiPo-79 oli pisteen päässä edellä. Tärkeä ottelu Soho SS vastaan siirrettiin märältä Ahvenisjärveltä tutulle Rantaperkiön betonille. 19 pelaajaa saapui paikalle taistelemaan sarjapaikasta ja värikkäiden vaiheiden jälkeen Soho kaatuikin lukemin 2-1. Ratkaisumaalista vastasi Mika Suonsyrjä.....
Viimeisellä kierroksella Jags kaatoi PiPo:n lukemin 3-2 ja me hävisimme lukemin 3-1 VaKP:lle hyvän taistelun jälkeen. Lasse Villasen kaaripallo vei meidät johtoon, mutta Tapio Castrenin käteen pelattu pallo toi tasoituksen ja vei suoralla punaisella suurimmat mahdollisuudet ottelusta.
Sarjapaikka säilyi siis pisteen erolla..... Tai ei se lopulta säilynytkään, sillä Soho SS peli käännettiin lukemiin 0-3 Mika Suonsyrjän ollessa edustuskelvoton. Koko joukkueelta oli jäänyt huomaamatta lisäpykälä, jonka mukaan jokainen pelikielto nostaa seuravaa pelikieltoa yhdellä pelillä ja näin Mika oli edustuskelvoton. Karvaaksi asian tekee se, että meillä olisi ilman häntäkin ollut vahva miehistö tuohon otteluun.
Muutokset joukkueessa sarjatason tippuessa yhtä alemmaksi jäivät yllättävän pieniksi. Maalivahtiosasto meni kokonaan uusiksi Mikko Melanderin ja Jussi Alhon jättäessä seuran. Heidän tilalleen tulivat Ville Niemelä ja Stefan "Junnu" Andersen. Puolustuksesta lähti monta luottopelaajaa Ville Ihalaisen,Mika Terhon ja Niko Hämäläisen suunnatessa toisaalle. Vastaavasti Melodyyn saapuivat Ville "Lelle" Lehtonen, ikipositiivinen Ilari Salo ja Kai Käpylä, joka oli varmasti sarjan paras pelaaja.
Kausi avattiin Nokian Menkalan kentällä, jossa NoPS/2 eli tutummin Fatboys asettui vastaan. Yksipuolisen esityksen jälkeen lopputulos kirjattiin lukemin 2-7. Melodyn maalit tekivat Käpylä 3, Lepola, Vatanen, Karjalainen, Salo. Hienoiset käynnistysvaikeudet jatkuivat, kun Soho SS oli vastassa seuraavalla kierroksella. Liiallisella tunteella pelattu peli päättyi lopulta 2-2, kun molemmat iskivät kertaalleen pilkulta. Ikitaistelija Tomas "Tumppi" Rantakeisu teki meidän ensimmäisen maalimme.
Kolmannella kierroksella kohtasimme Sorsapuiston hiekalla TaPa 2:n. Selkeän pelin ykköstähti ja aasi oli Mika Suonsyrjä, joka päästyään kärkeen teki hattutempun ja syötti yhden maalin. Vastapainoksi pelin jo päätyttyä käyty keskustelu erotuomari Arolan kanssa aiheutti suoran punaisen kortin, sakot seuralle ja M.Suonsyrjälle kahden ottelun pelikiellon. Loppulukemat 2-5 meille.
VesVin kaaduttua Tero Lepolan kahdella ja Juhani Koskisen yhdellä osumalla puhtaasti 3-0 alkoi luottamus sarjanousuun olla kohdillaan. Ilmeisesti ylimielisyys valtasikin joukkueen, sillä Sastamalassa pelattu ottelu Fc Tribeä vastaan päättyi karmeaan peräkairaukseen ilman vaseliinia. Munattomasti esiintynyt mustapaitainen joukkue sai lopulta pataansa lukemin 4-1 ja täysin ansaitusti.
Sisuuntunut Fc Melody laittoikin tämän jälkeen kaasun pohjaan ja napsimme peräjälkeen 11 voittoa eli voitimme kauden kaikki loput ottelumme. Ensimmäinen uhri oli SW/2, joka sai laikukkaalla Raholan nurmella 3-0 pataansa. Ottelun merkkihetki oli Jakke Mattilan yli kahden kauden mittaisen maalittoman putken katkeaminen.
Kauden tiukin ottelu pelattiin myös sarjanousua havitellutta Fc Futareita vastaan. Joukkue oli pelannut kautensa ilman yhtään päästettyä maalia tähän mennessä, mutta Juhani Koskinen mursi tämän taian alle viidessä minuutissa. Värikkäiden vaiheiden jälkeen ottelu päättyi Melodyn voittoon 3-4 Tero Lepolan ja Juhanin osuessa kahdesti. Maalilla Ville Niemelä pelasi parhaan pelinsä Melody-paidassa.
 |
| "Lepsun" iskemä 1-3 maali sanallisessa muodossa. |
Kauden avauspuolikkaan viimeisessä pelissä päätin pitkän kuivan kauteni maalinteossa puskemalla 2-1 maalin. LeTo (Loiske Toivot) kaatui lukemin 6-3. Ottelun jännittävin tilanne koettiin, kun Tomas Rantakeisu meinattiin ajaa kentältä kahdella keltaisella, vaikka rikkeen teki eri pelaaja.
 |
| Fc Melodyn seurahistoriaa toisen puoliskon avausottelusta. |
Seuraavat kierrokset olivat tiukkoja otteluita, joista irtosi voittoja. Ensin kaatui Soho SS 0-1 Tero Lepolan iskiessä läpiajosta voittomaalin. TaPa/2 kaatui 3-1 maalintekijöinä Käpylä,Koskinen ja Mattila.
1-0 Kai Käpylä
2-0 Mika Suonsyrjä
3-0 Mika Suonsyrjä
4-0 Sebastian Bowles
5-0 Tero Lepola
6-0 Kai Käpylä
7-0 Sebastian Bowles
8-0 Tero Lepola
9-0 Mika Suonsyrjä
Hyvää putkea jatkettiin hakemalla Sastamalasta pisteet luvuin 0-5, maaleista vastasivat Juhnu"Pulsari"Koskinen 2,Majuri Mattila 2 ja Kalju K.GianlukaKojootti 1. Viimeinen tarkoittanee Kai Käpylää. Peli oli topparina yksi tylsimmistä koskaan. Taisin muutaman pystypallon puskea omille keskikenttäpelaajille ja lopun aikaa ihailla nurmen kasvua.....
Toiseksi viimeisellä kierroksella nousu sai varmistuksensa, kun Fc Futarit kaatui lukemin 3-1. Sankarina hääri jälleen Tero Lepola, joka vastasi kahdesta maalista. Näin sarjan päätöskierrokselle lähdettiin arpomalla pelipaikat hatusta. Ensimmäisen puoliajan lopulla tilanteessa 1-2 Melodylle saimme kaksi punaista korttia, mutta edes väärät pelipaikat ja lopussa ulos ajettu kolmas pelaaja eivät auttaneet, vaan Melody napsi kauden päätteksi 2-3 voiton.
Kauden tehomiehinä häärivät upean paluun maalintekijänä tehnyt Tero Lepola 17 maalilla ja tämän takana pelannut Kai Käpylä 16 maalillaan. Myös Juhani Koskinen teki tuttuun tapaansa maaleja lähes maali/pelattu peli tahdilla.
 |
| Fc Melody 24.7.2011 |
"En muista ketä vastaan peli oli, mutta aloituspotkusta kaveri siirsi minulle viereen ja pamautin suoraan yläkulmaan. Vastapuolella ollut vielä pitkätukkainen Sami Hintsanen oli puistellut päätään ja sanonut, että paljon on tullut nähtyä mutta ei koskaan vastaavaa"...
Myös valmentajan paikkaa Melodyssa havitellut Mika Suonsyrjä sai lähteä, kun sukset menivät ristiin muun päätöksiä tehneen porukan kanssa. Ilari Salo ja Ville Lehtonen lähtivät myös pelattuaan vain kauden Melodyssa. Sisään saapuivat kuopatusta TJK LiePo:sta maalivahti Visa Pispa, toppari Jari Heinäjärvi, laitapuolustaja Teijo Heinonen ja nopea laituri Lassi Viskari. Lisäksi FutSalin-kautta joukkueeseen liittyivät Karri Palonen ja Marko "Mako" Virtanen.Melkoisen sisääntulevan liikenteen täydensivät pitkänhuiskea toppari Marko "hiljainen kostaja" Kalliola ja Niko Vänttinen.
Suuri vaihtuvuus olikin yhtenä syynä siihen, että koko kauden mittaan joukkueen otteisiin ei saatu tasaisuutta. Jokaiselle pelipaikalle oli ennennäkemätön kilpailu ja pelitapaa jalostettiin yhä pelaavampaan suuntaan. Sen myötä kaudella 2013 Fc Melody nousi viimein Neloseen, mutta se on ihan eri tarina... Ehkä jopa kirjan arvoinen.
Kauteen saatiin lentävä lähtö, kun ViiPV kaatui äärinmäisen tiukan pelin jälkeen lukemin 3-2. Maaleista vastasivat debyytissään osunut Teijo Heinonen, rankkarista viimeistellyt Käpylä ja viimeisen kympin aikana puolittaisella syöksypuskulla viimeistellyt Lepola.
Kausi jatkui 1-1 nuhjauksella LaPron kanssa, brittipalloiluun sortuneessa ottelussa maalasi Tapio Castren. Heti perään HST oli kaikessa edellä ja niputti tylyt lukemat 4-0. Neljännellä kierroksella LeKi oli parempi luvuin 2-5, pelin ratkaisumaali oli halpamainen, kun linjatuomari nosti ensin lipun paitsion merkiksi mutta laski sen sekunteja myöhemmin ja LeKin hyökkääjä viimeisteli tylysti lukemat 2-0.
Lisää kylmää vettä niskaan tarjosivat 1-1 tasapeliin jääminen heikon PJK/2 kanssa, jota seurasi kirvelevä tappio UrPS:lle lukemin 1-2. Hakassa edellisellä kaudella pelanneen Kasperi Ojalan nopeus oli liikaa... Näin kauden ollessa kuuden ottelun mittainen oli meillä kasassa vain yksi voitto. Yhtenä syynä alakanttiin menneille peleille oli myös jatkuvat muutokset. Itse asiassa koko kaudella ei taidettu pelata montaa peliä samalla toppariparilla....
Välissä pelasimme tasurin 1-1 vanhaa arkkivihollista OldSchoolia vastaan, mutta seuraavalla kierroksella Fc Polla/2 oli tylysti parempi luvuin 0-3. Kauden toinen voitto tuli Parolassa, jossa ParVi Käpy taipui vain yhdellä vaihtomiehellä luvuin 1-2. Pelin jälkeen ilmoitettiin, että legendaarinen "Kalkun Kymppi" eli Jari Huumonen liittyi Melodyn keskikentälle.
Sääksmäen Sopu oli kova vieras ja vei pisteet selvästi, mutta Kylmäkoskelta onnistuimme hakemaan pisteet avauskierroksen viimeisestä ottelusta luvuin 0-2. Kauden puolivälissä saldomme oli 3-3-5, joka oikeutti sijoitukseen sarjan puolivälissä. Kahtiajakautuneessa sarjassa heikohkot otteet eivät vieneet putoamistaisteluun, vaan koko kausi pelattiin lähinnä paineetonta peliä ilman mahdollisuuksia nousuun tai putoamiseen.
Toinen kierros avattiin Viialassa, jossa ViiPV piti meidät tuloksessa 1-1, mutta sen jälkeen saatiin revittyä pisteitä voittamalla ensin LaPro tiukassa ottelussa 1-0 ja heti perään aina hankala HST luvuin 2-0 Jakke Mattilan ja Lassi Viskarin maalatessa. Lentoon peli ei kuitenkaan lähtenyt, vaan kolmesti tuli turpaan peräjälkeen. LeKi voitti meidät 1-0, PJK/2 lukemin 1-2 ja vielä kun Urjala murskasi meidät 5-0 olivat päät painuksissa.
Ryhtiliike saatiin tehtyä ja seuraavassa pelissä OldSchool kaatui viimeisen minuutin maalilla 1-2. Ja kun peli vapautui sai Fc Polla/2 rajusti selkäänsä lukemin 2-7! ParVi Käpy taisteli meitä vastaan sarjapaikkansa puolesta, mutta viime hetken tasoitusmaali varmisti heille putoamisen. Lukemat 3-3.
Kauden loppuun läpsyteltiin vielä Sääksämäellä lukemat 4-3 kotijoukkueen eduksi ja viimeisellä kierroksella voitimme KylVe:n lukemin 8-3. Kaikkien pelaamieni kausien vuodesta 1982 alkanut maaliputki oli päättyä, mutta tuskaisen ja polvivamman särkemän kauden päätösottelussa sain pidettyä putken elossa. Mako Virtasen kaunis ristipallo rinnalla toppareiden välistä ja varma viimeistely. Tuskainen kausi sai viimeisessä ottelussa pienen auringonsäteen. Samalla päättyi minun seitsemän kauden urani Fc Melodyn paidassa. Siis tältä erää.
Kaudelta 2012 muistui mieleeni myös yksi kamppailu PJK:n ikämiesten (KKI-35) paidassa Turengin liinalammen kentältä heinäkuussa. Itse ottelu päättyi voittoomme 0-4, mutta erikoisuus pelissä oli kolmen kotijoukkueen pelaajan suihkukomennus. Paikallisen tuomarin kanssa heikoissa väleissä ollut kotijoukkue oli pelin alkusekunneista lähtien kuumana ja pelissä leijonakorua käyttäneeltä (sic!) topparilta paloi lopullisesti kiinni, kun kulmatilanteessa joku kysyi että yltääkö leijonanrohkeus muuhun kuin oman vaimo hakkaamiseen. Siitä tuli se kolmas punainen kortti- ainakin muistini mukaan. PJK:n ikämiehissä pelasin tällä kaudella ensimmäiset KKI-pelini tehoin 6.1+6
 | ||
| Joukkuekuva 2012 |
Ylärivi: Lasse Villanen, Vesa Suonsyrjä, Tero Lepola, Marko Kalliola, Niko Vänttinen, Mika Mannila, Tapio Castren, Kai Käpylä, Jari Huumonen ja Markus Aalto.
 |
| Tämä sai aikaan kylmänväreet kauden päätteksi 2012. |
 |
| 2006-2012 Kiitos Fc Melody! |
2013 -2016 Tampere United (TamU-K)
Jo kauden 2012 ollessa käynnissä olin käynyt TamU-K:n harjoituksissa mukana kuntouttamassa polveani. Tuskainen kausi 2012 ja murros siviilielämässä aiheuttivat halua avata myös jalkapallossa uusia ovia. Harkitsin myös lopettavani kokonaan pelaamisen, mutta se ajatus ei ole koskaan kestänyt pitkään.Marraskuussa 2012, kun Vitoseen noussut TamU-K aloitti joukkueharjoitukset liityin mukaan ajatuksenani hiukan kiusata nuorempiani. Itse asiassa siirron takana oli kaksoisveljeni Mika, joka toimi joukkueen päävalmentajana. Uusi ympäristö palautti pelihalut ja nosti harjoittelumääräni uudelle tasolle. Ystävystyin nopeasti Joonas Kupiaisen kanssa ja juoksimme talvella ajoittain kovassakin pakkasessa 10-15 kilometrin lenkkejä. Kauden lähestyessä lipsahti yksi lenki jo 20 kilometrin mittaiseksi.
Joukkueen harjoitellessa ja pelatessa tiiviisti tuli harjoitusmääriä moninkertaisesti aiempiin kausiin nähden ja sain sitä kautta poltteen harjoitella aina vain kovemmin. Alasarjapelaajatkin ovat varmasti jo kuulleet TamU-K:n tarinan, joten en ala sitä tässä toistelemaan, mutta oli kunnia hypätä osaksi nousevaa seuraa sen alkutaipaleella syksyllä 2012.
Ensimmäinen ottelutapahtuma, johon osallistuin oli Talin hallissa 25.1.2013 pelattu peli HIFK:n kakkosjoukkuetta vastaan. Pelissä oli paikalla kannattajaryhmät Sinikaarti ja Stadin Kingit, joiden huutokilpailu oli mieletöntä kaikuvassa hallissa. Pienen yhteenoton jälkeen pelin loppuun asti paikalla oli myös useampi poliisipartio, jotka pelin loputtua ohjasivat meidät pelaajat ensin pukukoppiin ja myöhemmin poliisisaattueessa joukkueen bussiin. Ei ihan jokapäiväistä alasarjapelaajan arkea....
TamU-K kokoonpano ko. ottelussa:
Mv: Ilkka Innola "C" Op: Alaa Adeeb Vp: Ahmed Lakra Topparit: Juha Kumara ja Otto Pitkänen KK-pohja: Vesa Suonsyrjä ja Joonas Kupiainen VLH: Adnan Omerovic 10: Mohamed El-Harrak OLH: Petri Vaden Kärki: Jacin Dakkaki Vaihdossa: Mika Suonsyrjä, Sami Kriikkula, Mika Oksanen, Lauri Heittola, Retu Harju, Repe Ahonen, Otto Kurjanen, Martti Pelttari, Henry Friman ja Joonas Niemelä.
Harjoituskaudella pelasimme kohtuullisen paljon ja kävimme pelaamassa esimerkiksi Porissa ja Raumalla. Raumalla olosuhteet olivat arktiset, mutta se ei estänyt kulttipelaaja Repe Ahosta ilmestymästä kentälle lyhythihaisessa paidassa monen asteen pakkaseen.
TamU-K historia voisi näyttää synkemmällekin. Kutosen kaudella seurassa pelannut ja kaudelle 2013 valmennukseen liittynyt Sami Kriikkula alkoi nimittäin laskea seurassa olevaa henkeä omalla raskaalla taakallaan. Joukkueen testissä käynyt Tero Lepola puistelee päätään muistellessaan Kriikkulan harjoituksissa vallinnutta ilmapiiriä, josta parhaiten on jäänyt mieleen komento "Ei saa hymyillä". Enempää yksityiskohtiin menemättä oli suuri helpotus kaikille, kun mies jätettiin ulos kaikesta joukkueen toiminnasta kesäkuun alkupuolella ja kaikkien arvostama Mika "Kanke" Kanerva hyppäsi mukaan.
Kausi käynnistyi sarjapelien osalta Pyynikillä 164 katsojan edessä. Tänään tuo lukema tuntuu ihan normaalilta, mutta tuolloin se oli mieletön kokemus. Normaaleista alasarjajoukkueiden kohtaamista tuttu viisi kaveria, koira ja CCM-takkinen mies oli vaihtunut chanttaavaan ja rajusti kannustavaan Sinikaartiin. Ei siinä oikein tullut ikinä mieleen pelata huonolla asenteella.
Perinteiseen tapaan avausottelu oli alkuun hermostunutta pelaamista, mutta avausjakson lopun onnekas maali avasi hanat ja marssimme selkeään 3-0 voittoon.
Avausvoiton jälkeen peli rullasi ja voitot seurasivat toisiaan. Kauden naurettavin antikliimaksi nähtiin toukokuussa, kun Pyynikillä TahVe saapui paikalle vain seitsemän pelaajan voimin ja entinen Tampere Unitedin liigapelaaja Juha-Pekka Mäkinen esitti oman teatterikoulutuksensa ja valeloukkantui suoraan aloituspotkusta ja ottelu päättyi noin neljän sekunnin kohdalla. Näin TahVe välttyi varsinaiselta luovutukselta....
Kesäkuussa koettiin hienoja hetkiä pelikentillä, mutta mukaan mahtui myös vähemmän järkevää toimintaa. Niin sanottua "jalkapallolarppausta". Meillä oli peli Vesilahdella paikallista Visaa vastaan ja ottelu kääntyi juuri puoliajalle, kun paikalle ajoi autollinen Helsinkiläisiä "jalkapallofaneja", joka kävi kannattajiemme kimppuun yrittäen ryöstää näiden kannustuslipun. Hirvittävän metelin ja lievän väkivallan jälkeen tilanne rauhoittui ja hyökkääjät poistuivat paikalta korvat luimussa. Yhdellä sanalla sanoen tuollainen toiminta on naurettavaa.
Itse ottelu päättyi niukkaan voittoomme lukemin 2-3 ja maalitykki Otto Pitkänen teki taas maalin. Tosin omaan maaliin, mutta kuitenkin.....
Sarjassa meidän oikeastaan ainoa uhkaajamme oli Viialan Peli-veikot (ViiPV). Kesäkuun puolivälissä meillä oli mahdollisuus karata jo viiden pisteen sarjajohtoon voitolla heistä.
Yllättäen jopa keli suosi ottelua ja Kaukajärven kentän ympäristöön sovittautui 153 ihmistä, joka on sinne erittäin vakuuttava määrä. Avausjaksolla kokenut Ilkka "Ila" Innola piti meidät mukana ottamalla pari hyvää koppia.
Toisella puoliajalla pääsimme yhä paremmin peliin mukaan ja Juha "Vassu" Kumaran maalilla johdimme peliä. Usko omaan joukkueeseen oli kovaa luokkaa ja kun vain viisi minuuttia edellisestä osumasta sain vihdoista viimein maalitilini auki sarjapelien osalta Sinipaidoissa oli pakko esittää astetta riehakkaampi tuuletus. Euforia oli valtava ja kaikista alasarjapeleissä tehneistäni maaleista se on muistoissani aivan kärkipäässä.
 |
 |
| Keskittyminen ennen ottelua. |
Loputtomiin ei pelkkä taistelukaan riitä, vaan Kiisto onnistui tekemään 3-1 maalin. Erinomaisesti pelannut Otto Kurjanen väänsi pahasti nilkkansa 68 minuutin kohdalla ja ainoa vaihtopelaajamme eli varamaalivahti Kalle Heltonen tuli kentälle. Loppuun asti taistellen pidimme Kiiston ilman lisäosumia ja pelin päätyttyä niin kannattajamme kuin vastustajamme kehuivat esitystä vuolaasti.
En muista koskaan aiemmin olleeni tyytyväinen tappion jälkeen, mutta tuona iltana annoimme 110%.
Väittäisin jopa, että pelasimme siinä lähimpänä äärimmäistä maksimitasoamme kuin muuten koko kauden ajalla.
Kokoonpanohuolet ahdistivat vielä kauden avauspuoliskon viimeisessä ottelussa, jossa joukkueen vahvuus oli kolmetoista pelaajaa, joka tippui kahteentoista Otto Pitkäsen loukkannuttua. Ila Innolan vahva vire tolppien välissä ja muutama onnistuminen toivat kuitenkin jälleen voiton.
Toisella sarjakierroksella vahva joukkue jatkoi siitä mihin avauskierroksella jäi ja voittoja tuli kierros toisensa jälkeen. Lammilla 1-2 voittomaalin räpsäisi "ahvenpommilla" Antti Eijamo.
Kauden viidestoista ottelu sarjan häntäpään joukkuetta Fc Rellua vastaan osoitti asenteen merkityksen. Sateinen Kaukajärvi ja kauden heikoin yleisömäärä, luultavasti pieni asennevamma ja enempää ei tarvita. Tukuittain maalipaikkoja, mutta silti lopputulos 0-1.
Tuosta tappiosta sisuunnuimme ja jatkoimme vahvaa kauttamme. Voitot seurasivat jälleen toisiaan.
Oma pelaaminen kulki joukkueen mukana ja pelipaikka vaihteli keskikentän keskustasta laitapuolustajan kautta toppariksi. Jossain vaiheessa siirryin sitten laitapelaajaksi ja se on jälleen yksi uusi aluevaltaus. Omalla tavallaan on rikkaus, että pystyn pelaamaan kärkeä ja maalivahtia lukuunottamatta kaikkia paikkoja, mutta ajoittain pelaamista rasittaa se kun pelipaikka heittelee pelistä toiseen.
Lopulta olimme niin ylivoimaisia, että kun matkustimme Viialaan meille riitti kolmesta viimeisestä ottelusta yksi piste. Meille tuo ei toki riittänyt. Viialassa olimme suorastaan ylivoimaisia ja söimme vastustajan elävältä. Sonni Kytöviita latasi kaukaa 0-1 ja sitten mentiin, niin että hitaimmat putosivat laskuista. Loppulukemat 1-7 varmistivat meille nousun Neloseen. Tunnelma kentällä nousun varmistuttua oli jotain mihin omat sanat eivät riitä....Alla olevasta videosta löytyy hieman niitä tunnelmia...
Lopulta voitimme sarjan huikealla 16 pisteen marginaalilla. Mika Kytöviita teki 12 maalia ja joukkueeseen kärkipelaajana liittynyt Jan Irjala 8 maalia. Liukas laitapelaaja Petri Vaden oli yksi nousun avainpelaajista 12 maalisyötöllään.
TamU-K:n tarina sai jälleen yhden sykäyksen eteenpäin....
Edustusjoukkueessa pelasin Nelosessa ensimmäistä kertaa vasta kesäkuun alussa, kun tulin kentälle muistaakseni kun johdimme Vammalassa 0-10. Tuossa ottelussa pelasin 10 minuuttia ja seuraavalla viikolla 4 minuuttia lisää LeKi-Futiksen vieraana.
Koko kauden kohokohta ei liittynyt jalkapalloon vaan juostuun maratoniin. Noussut innostus jalkapalloon johti siihen, että kävin antamassa maratonia seuraavana päivänä näyttöjä pelaamalla 90 minuuttia seuran kakkosjoukkueessa. Veri tirskui rakoissa, mutta jalka nousi yllättävänkin terävästi.
Vastuu pysyi Nelosessa todella niukkana, mutta kävin pelaamassa kakkosjoukkueen matkassa neljän ottelun verran ja sain sitä kautta pelituntumaa. Joukkueena suora nousu karkasi hyvissä ajoin, kun Ilves/2 oli selvästi parempi luvuin 1-4 kun kohtasimme reilun 300 ihmisen edessä. Pelasin tuossa ottelussa 30 minuuttia, joka oli 30 minuuttia enemmän kuin kolmessa sitä edeltävässä ottelussa.
Nousujohteisuus jatkui seuraavalla kierroksella Toijalassa, jossa tein kauden ainoan maalini. Olimme menneet jo selkeään johtoon, kun Andrea Milantin hieno vapari siirsi lukemiksi 0-3 79 minuutin kohdalla. TP-49 sai kuitenkin kavennusmaalin ja sitä kautta hirveän paineen. Oli vain senteistä kiinni, että joukkue ei hilautunut jopa tasoihin. Tilanteessa 2-3 TP-49 sai kulman ja nosti koko joukkueen mukaan. Severi Hiltunen pääsi kuitenkin palloon ja onnistui nostamaan sen linjan taakse. Auennut mahdollisuus laittoi jalat sellaiseen vauhtiin, että ehdin varmasti ensimmäisenä palloon ja sain laittaa loppulukemat 2-4 tyhjään maaliin.
Seuraavalla kierroksella olin avauskokoonpanossa ensimmäistä kertaa kaudella - laitapuolustajana.
8-1 voitto hännänhuippu SW vastaan ei ikimuistoisimpiin otteluihin lukeudu, mutta tulipahan avauskokoonpanokin koettua tuollakin kaudella.
Seuraavalla kierroksella PP-70 peli oli henkilökohtainen pohjanoteeraus. Halua ja virtaa oli ihan liikaa ja hirvittävä fyysinen kunto yhdistettynä vähiin peliminuutteihin turhautti. Idiootimainen punainen kortti päätti oman kauteni.
Joukkue onnistui voittamaan haastavat kaksi viimeistä ottelua LeKi-futista ja Tervakosken Patoa vastaan ja selvisi näin Kolmosen karsintaotteluun. Olin kärsinyt tuohon mennessä pelikieltoni, mutta päävalmentaja päätti valita muita pelaajia kokoonpanoon. Pelipäivän aamuna veljeni soitti ja kertoi Risto Niskasen sairastuneen ja pyysi lähtemään mukaan.
Päätin kuitenkin jäädä pois, sillä koin että siinä mielentilassa en olisi ollut hyödyksi joukkueelle. Lopulta joukkue tuli kolme kertaa tasoihin Fc Rauman vieraana, mutta taipui katkerasti rangaistuslaukaukseskilpailun jälkeen.
Täytyy suoraan myöntää, että 166 minuuttia peliaikaa seitsemässä ottelussa harmitti isolla veellä.
Koko vuoden päätavoite oli kuitenkin Paavo Nurmi Maraton, joka oli menestys. Kaikki oli kuitenkin alkusoittoa kaikkien aikojen jalkapallokaudelle 2015 ...
Edellisen vuoden kovan juoksuharjoittelun pohjat paransivat nopeusominaisuuksiani ja löysin uuden kevään pelaajana siirtymällä pysyvästi hyökkääväksi laitapelaajaksi.
Alkukauden pelasin TamU-K/2 joukkueessa pelaaja/apuvalmentajan ominaisuudessa. Joukkueessa oli mahtava henki ja etenimme tappioitta peli kerrallaan musertavista nousupaineista huolimatta.
Kesäkuun puolessa välissä sain yllättäen kutsun edustusjoukkueen mukaan. Jälleen nousua hakeva joukkue kohtasi kauden mittaan valtavasti loukkantumisia ja useampi kakkosjoukkueen pelaaja kävi ajoittain joukkueen mukana.
Heinäkuun alussa olin jälleen edustuksen mukana ja tein hienon maalin Räikän kentällä puskemalla Jacin Dakkakin laatukeskityksen voimalla maan kautta maaliin. Itseluottamus nousi suorastaan humisten, kun kakkosjoukkueessa saatu suuri peliaika ja onnistumiset sai jatkokseen onnistumisen edustusjoukkueessa.
Tällä kaudella osallistuimme myös piirin cuppiin kakkosjoukkueella, jossa ainoa kamppailu pelattiin Hirsilässä, jossa dominoimme ottelua 89 minuuttia ja johdimme 0-2. Kahdella pikamaalilla ottelu siirtyi rangaistuspotkukilpailuun, jossa pääsin vuosien tauon jälkeen itsekin laukomaan pelirankkarin maaliin. Lopulta varma voitto ja etukäteen haaveiltu menestys haihtuivat heti avauskamppailuun rangaistuspotkukilpailun kääntyessä tappioon.
Heinäkuussa pelasin Urjalassa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen täyden 90 minuttia Nelosessa. Elokuussa kakkosjoukkueen tärkeät pelit jatkuivat ja etenkin kohtaamisen TAS:n kanssa oli sellainen, että tappioon ei ollut varaa. Runsaslukuinen yleisö sytytti joukkueet ja tasokas ottelu päättyi lopulta 0-0 varmistaen kakkosjoukkueelle nousun ilman pistemenetyksiä kolmesta viimeisestä ottelusta.
Edustusjoukkueessa oli yhä suuri tarve lisäpelaajille, joten pelasin siellä loppukauden ja olin penkin takana kakkosjoukkueen kolmessa viimeisessä ottelussa. Molempien taistellessa noususta jännitys ja pakkovoitot toistuivat ilta toisensa jälkeen!
Elokuun viimeisenä päivänä edustuksella oli peli KaVoa vastaan. Pääsin irti 1-1 tilanteessa pelin lopulla ja onnistuin hankkimaan kulmapotkun, josta Juho Kanto survoi voittomaaliin. Unelma noususta eli jälleen seuraavaan peliin.
Hienoisena yllätyksenä olin kauden ratkaisuhetkellä jälleen avauskokoonpanossa. Pelin alusta lähtien olin täynnä virtaa ja pelasinkin selkeästi parhaan pelini hyökkäyssuuntaan. 11 minuutin kohdalla tuli palkinto, kun pääsin ensimmäisenä irtopalloon...
Pallo varmasti voimalla verkkoon ja tuulettamaan 405 katsojan eteen - ihan jokapäiväistä herkkua ;)
Kakkosjoukkueen tappioton kausi saatiin pelattua menestyksekkäästi tässä välissä loppuunsa ja jännittävien hetkien jälkeen ensimmäinen kauden nousuista sinetöityi. Helpolla nousu ei tullut, sillä monessa pelissä ratkaisu meni aivan loppuvaiheille ja piinkova TAS väijyi taustalla loppuun saakka. Tämä afrikkalaisten pelaajien ryhmä on fyysisin joukkue, jota vastaan olen koskaan pelannut ja molemmat 0-0 lukemiin päättyneet ottelut olivat laadukkaita ja tiukkoja taisteluita. Molemmissa kamppailuissa itselläni oli hyvä maalipaikka, mutta parhaiten mieleen jäivät tilanteet joissa tuomarin silmän välttäessä tuli kyynärpäätä. Tuossa joukkueessa pelasi muutama aivan käsittämättömän kova yksilö, mutta joukkueena pelaaminen ei ollut riittävällä tasolla.
TamU/2 2015 - Timanttisen kova ryhmä ja hienoja ihmisiä. Luunkova toppari Lauri "Late" Leppänen, laitataiteilijat Tommi Riihimäki ja Rasmus Hämäläinen, kärkipari Jasko-Lepsu ja koko muu hieno porukka.
Edustuksella oli jäljellä kaksi ottelua tässä kohdassa. Vierasottelu vaarallista Tervakosken Patoa vastaan ja viimeisenä Fc Teivo kotikentällä Pyynikillä. Tervakosken Padon kaaduttua Tuomas Savinaisen maalilla 1-2 oli nousu Kolmoseen auki.....
Pelipäivänä kaikki paineet olivat meillä. Ottelussa ei ollut mitään muuta kuin hävittävää.
Rankka suihku niskaan tuli kun Fc Teivo siirtyi johtoon 14 minuutin kohdalla. Nyt oli pakko tehdä kaksi maalia.....
Minuutit kuluivat ja tuska kasvoi. Lopulta Tommi Lehtimäki tasoitti pelin lukemiin 1-1 ja vain neljää minuuttia myöhemmin Markus Halme teki ikimuistoisen voittomaalin 2-1. Pääsin vähän tämän jälkeen viimeiseksi vartiksi kentälle ja sain kokea nousujuhlat kentän puolelta.
Tämä Kolmoseen noussut ryhmä sisälsi lukuisia huippupelaajia. Erityisen nautinnollista laitapelaajana oli, kun takana oli lähes ohittamaton Otto Pitkänen tai Tuomas Savinainen laitapuolustajana. Lisäksi keskikentällä oli laajaa syöttötaitoa, kun Tornion Shamaani - Jonne Keränen ja Vellu Franssila pistivät millintarkkoja palloja suoraan liikkeeseen.
Tunnetta loppuvihellyksen jälkeen on vaikea kuvailla. Pelit seuran edustusjoukkueessa päättyivät kolmanteen sarjanousuun seuran väreissä. 38-vuotiaana parempaa peliä kuin harvoin jos koskaan nuorempana.
Kausi 2016 oli menestyksekkäiden vuosien jälkeen vaikea. Aloitin kauden kovin odotuksin TamU/2-joukkueessa, jonka saimme nostettua Vitoseen edellisen kauden toisena huipennuksena. Ajatuksissa häämöttivät tulevat 40-vuotisjuhlat ja ajatus paluusta Neloseen vielä kerran sinipaitojen kakkosjoukkueen kanssa. Talvella harjoiteltiinkin todella kovaa ja pelattiin lukuisia harjoituspelejä Kanke Kanervan ja Mikko Jokelan vauhdittaessa menoa. Aiemmilla kausilla moitteitta toiminut fysiikka ei vain lähtenyt kulkemaan. Ei sitten kirveelläkään.
Näin jälkikäteen on helppoa arvioida, että kroppa ei lähtenyt toiminut liiallisen kuormituksen vuoksi.
Peleissä jäin täysin aiheesta pienelle vastuulle ja hain vauhtia Kutosessa pelanneesta sinipaitojen kolmosjoukkueestakin. Matkan varrella tuli jatkuvasti pientä harmia, kuten keskisormen dislokaatio harjoituksissa ja käteen tullut murtuma nappien tartuttua keinonurmeen takaperin juostessa. Häämatkalle lähtiessä otsassa olikin metrinen halko.
Häämatkalta palattuani olin saanut jalkani taas auki ja peli kulki asiallisesti siellä missä vastuuta tuli, eli Melodyn KKI-35 peleissä, joissa tein useamman maalinkin ja pelihuumori oli kohdallaan hyvässä porukassa. Teinkin kesällä ratkaisun jättää Sinipaidat, joka oli itselleni vaikeampi ratkaisu kuin heille, sillä pelillinen roolini oli kuihtunut olemattomiin.
Tampere Unitedissa viettämieni vuosien ajalla oli yksi tärkeimmistä ihmisistä huoltaja Juhis Pietilä, joka oli ehtymättömällä tarinakirjallaan ja valmiudellaan hakemaan metsään ammutut pallot, torjumaan harjoituksissa ja tekemällä muut huoltajan tehtävät uskomaton apu päivittäisessä tekemisessä. Ääretön kiitos vieläkin.
Paluu Fc Melodyyn 2016 ---
Melodyssa näytti hetken hyvälle ja sain isoja minuutteja kolmessa joukkueessa, kun pelasin siellä Nelosta, Kutosta ja KKI-35 kakkosta. Hyvä vire katkesi kuitenkin nopeasti, kun ikämiespelissä vastustaja vanhuuttaan ei ehtinyt palloon, mutta sai polvensa täydessä vauhdissa kiitäneeseen kroppaani ja seurauksena oli molempiin rintalihaksiin repeämä ja niskaan retkahdusvamma.
Nelosessa peliaikaa tuli ajoittain reilustikin, kun valmentaja Janne "Jantsa" Mäkelä laittoi minut usein laitapuolustajaksi. Kutosessa pelasin vähän paikkaa kuin paikkaa.
Kauden kääntyessä elokuulle aloin olemaan taas kunnossa ja ratkaisin KKI-35 joukkueelle sarjanousun kahdella maalilla sarjakakkosena olevan HirPy:n verkkoon. Elämän ensimmäinen hattutemppukin olisi ollut otettavissa, mutta kaveri oli paremmalla tekopaikalla... Ei siis kautta ilman sarjanousua :)
Nelosessa ja Kutosessa molemmissa tuli lunta tupaan, vaikka molemmissa meillä oli hyvä joukkue. Etenkin Kutosen tasolla joukkue alisuoritti omaan tasoonsa nähden. Syyskuusssa omat pelini tulivat päätökseen, kun Messukylän kentällä sain palloa vastaanottaessani vastustajan polven oman polvilumpioni taakse ja siinä kontaktissa reisi ja pohjeluiden päät löivät yhteen ja aiheuttivat rustomurtuman polvilumpioon. Polvi ärtyi ja turposi sekä tulehtui. Nyt vuonna 2019 tiedän, että samassa yhteydessä polveen tuli nivelrikko.
Itse asiassa kävin kyllä pelaamassa vielä ikämieskauden viimeisen ottelun maalivahtina. Hinku kentälle oli karmea, vaikka en pystynyt hyppäämään tai potkaisemaan.
Tähän kauteen valmistautumista haittasi suorastaan kohtuuttomasti polveen pysyvästi tullut vamma. Polvi oli tulehtunut kuukausia ja innokkaimmat lääkärit olivat jo ohjaamassa Coxan potilaaksi. Oma fiilis oli luonnollisesti matalalla etenkin kun kova kuntoutus kuntopyörän/crosstrainerin kanssa vei aikaa.
Pelikauden alkaessa olin saanut reiteen voimaa takaisin, mutta pelaaminen oli jotain itkettävän ja säälittävän välimaastossa. Ilman kykyä juosta tai potkaista kunnolla on pelaaminen lähinnä turhauttavaa. Mutta niin vain sinnikkyys palkittiin ja peli peliltä jalkaan tuli lisää voimaa ja kesäkuun loppupuolella pelaaminen alkoi taas vaikuttaa siedettävälle. Alkukantainen riemu selätetyistä vaivoista toi ison positiivisen merkin kauden avauspuoliskolle.
Pääasiassa pelipaikkana oli jälleen laitahyökkääjän tontti ja kakkosjoukkueen kausi oli yhtä juhlaa. Vitoseen tippuneessa edustuksessa kävin ainoastaan kolmessa ottelussa paikkaamassa, joten siellä roolini oli joukkueenjohtajana toimiminen. Kakkosjoukkueessa otin valmennusvastuun kauden alkupuolella ja toimin Melodyssa totutusti monessa roolissa. Taakka keventyi epätoivotulla tavalla, kun KKI-35 kausi päättyi lyhyeen pelaajavaikeuksien vuoksi.
Kesän 2017 kohokohta oli huippuvireisen Vehmaisten Urheilijoiden kohtaaminen sarjan jälkimmäisellä puoliskolla Messukylän kentällä. Vaikka olimme pelanneet edellisenä päivänä ei meillä ollut ylivoimaisesti sarjaa dominoineen vastustajan kanssa hätäpäivää, vaan pelasimme huikean ottelun ja voitimme 4-1. Maalintekijöinä toimivat huippuvireinen pitkäaikaisin kanssapelaajani Tero "Lepsu" Lepola, ikinuori Karri "Metsuri" Saarinen ja varmasti uransa parhaan pelin pelannut kahden upean maalin mies Mika "Nipa" Mannila.
Loppukaudesta HirPy kaatoi meidät lukemin 2-1 perinteikkäällä Hirsilän sametilla. Sarjanousu vaati kahdesta viimeisestä kamppailusta voittoja ja kun APA ja HAPA kaatuivat oli sarjanousu Kutoseen varmistunut! Lepsu oli hurjassa vireessä ja iski 19 osumaa pelaamissaan 15 ottelussa, taustatukea antoivat 12 maalin Rami "Svärä" Svärd ja noin 45-vuotias Metsuri Saarinen 10 osumallaan. Itse onnistuin tällä kaudella maalinteossa peräti kolmesti.Svärä ja Ville "Uippa" Uimonen kilpailivat kaudella suoraan kulmapotkuista tehdyistä maaleista ja niitä syntyi reilustui molemmille.
Tutuille urilleen siirtynyt talven laiskottelu ja olematon harjoittelu yhdistettynä jatkuvaan ikääntymiseen tekee kevätkaudesta haasteellista, mutta onneksi samassa suhteessa mieli ymmärtää ettei kropalta voi vaatia mahdottomia. Melodyssa kaikissa kolmessa joukkueessa (Edustus, Kakkonen, Ikämiehet) toiminta tukee tälläistä toimintaa ja pelitapahtumiin kuuluu olennaisena osana pelikaljoilla käyminen jokaisen tapahtuman jälkeen.
Kutoseen nousu toi peleihin lisää vaikeustasoa keski-iältään 35 lähentyvälle joukkueellemme. Kausi avattiin ikimuistoisella tavalla pelaamalla pieniin maaleihin isolla kentällä. Pelin luonne muuttui täysin ja voitimme tilanteiden vastaisesti TaFan lukemin 2-1. Seuraavissa neljässä pelissä maaliverkot olivat koetuksella, kun teimme 15 maalia ja päästimme peräti 21.
Kesäkuussa PP-70/2 pelissä tein maalin ja sain toivottavasti viimeisen punaisen korttini. Edelliset kaksi ovat tulleet muuten PP-otteluissa. Mitään en puolustele, mutta tuskin olisin heittänyt niskalenkillä ketään ilman syytä. Silti aina omaa syytä on mukana, kun punainen kortti nousee.
Maali itsessään oli kauden viimeinen divarissa, mutta sitäkin upeampi. Vastustajan maalivahti avasi keskelle kenttää ja päätin kokeilla vetämällä vastapalloon ulkosyrjällä maailmanluokan laukauksen ylänurkkaan. Sellaisen kuuluisan kerran kesässä laukauksen.
Joukkueena kauden parhaita esityksiä olivat sarjan voittaneen TahVen pakottaminen tasapeliin Ikurissa ja Apassien voittaminen 12 pelaajan voimin helteisessä Hämeenkyrössä. Joukkueen pelillisesti paras osasto olivat toppareina jäätävän hyvän kauden pelanneet Pelle Veijola ja Tero Keisu.
Ikämiehissä pelit menivät koko kauden alle oman tason koko joukkueena. Esimerkkinä Soho SS vastaan lähdin puolesta kentästä kovalla vauhdilla ja yllätin itsenikin niputtamalla itseni kaikkien pelaajien ohitse ja maalivahdin harhautuksen jälkeen edessä siinsi tyhjä maali, josta luonnollisesti potkaisin pallon ohi maalin ja sekin peli päättyi hallinnasta huolimatta tappioon.
Kausi 2019
Käynnissä oleva kausi alkoi huonommin kuin koskaan, kun polveni eivät kestäneet ollenkaan pelaamista ensimmäisen sinällänsä hyvin sujuneen harjoitusottelun TamU/3 vastaan. Kumpikin polvi turposi vuorotellen levittäen öisin hermosärkyä ja pää alkoi olemaan aika jumissa. Lopulta maltillinen kuntoutus ja pienistä peliajoista lähteminen alkoi tuottamaan tulosta ja kesäkuulla pelaaminen alkoi tuntumaan koko ajan mukavammalle.
Palataan tähän kauteen taas tulevaisuudessa!
_______________________________________________________________________________
________________________________________________________________________________
Iso kiitos kaikille pelikavereilleni, vastustajille ja tuomareille. Matka jatkuu ja pelivuosia on vielä jäljellä. Kentillä tavataan!
Vesa Suonsyrjä
Joukkueet, joita vastaan olen pelannut
Palloliiton sarjoissa (Ei mukana KKI-otteluita)
9 kaudella:
Fc Teivo, Ylöjärvi
Fc Teivo, Ylöjärvi
7 kaudella:
Fc Norsulauma/Tampere City, Tampere
Tahmelan Vesa (TahVe), Tampere
6 kaudella:
ACE, Tampere
5 kaudella:
Ac OldSchool, Tampere
Apassit, Hämeenkyrö
Hirsilän Pyrkivä (HirPy), Orivesi
Hervanta Sports Team (HST), Tampere
LaPro, Tampere
PJK/2 , Pirkkala
4 kaudella:
Ilves-Kissat, Tampere
Kaiharin Koitus (KaKo-86), Ylöjärvi
Kylmäkosken Veikot (KylVe), Kylmäkoski
Mäntän Valo, Mänttä
TJK LiePo, Tampere
Urjalan Palloseura (UrPS), Urjala
Vesilahden Visa (VesVi), Vesilahti
3 kaudella:
Fc Polla/2 , Tampere
Fc Rellu, Tampere
Fc Tribe, Nokia
Nekalan Pallo (NePa), Tampere
Nepa Talent, Tampere
Oriveden Daltonit, Orivesi
Pispalan Ponnistus (PiPo-79), Tampere
Roxbury JK, Tampere
Soho SS, Tampere
Sääksmäen Sopu, Valkeakoski
Tampereen Palloilijat (TaPa), Tampere
Toijalan Pallo (TP-49)
Viljakkalan Teräs (VilTe), Viljakkala
2 kaudella:
Ac Darra (Hervanta IF), Tampere
Fc Kaljanjuojat (Fc KalJu), Tampere
Fc Polla, Tampere
Fc Voltti, Vammala
Dynamo United, Valkeakoski
Ihari-Raikku (Ih-Ra), Kangasala
Ilves/3, Tampere
Jukola Jaguars (Jags), Hämeenlinna
Kalkun Urheilijat (KaU), Tampere
Koivistonkylän Kunto (KoiKu), Tampere
Kristallipalatsi, Nokia
Lahnavetten Kuninkaat (LaKu), Tampere
Lammin Veto (LaVe), Lammi
Lempäälän Kisa (LEKI-Futis),
Lempäälä
Linnavuoren Lukko (LiLu), Nokia
Mouhijärven Malli (MouMa), Tampere
Peli-Pojat (PP-70), Tampere
PYRY, Nokia
Tahmelan Vesa/2 , Tampere
Tampereen Palloveikot (TPV/2)
Tampereen pelitoverit (TP-T), Tampere
Tampere United/3 , Tampere
Ta-Po, Tampere
Tampere African Society (TAS), Tampere
Valkeakosken Koskenpojat (VaKP),
Valkeakoski
Vierasjoukkue, Tampere
Viialan Peliveikot (ViiPV), Viiala
Virtain Pallo (Fc ViP), Virrat
Ylöjärven Pallo (YPA), Ylöjärvi
1 kaudella :
APA, Tampere
CST, Tampere
Duckis, Tampere
Duckis East, Tampere
Duckis, Tampere
Duckis East, Tampere
Fc Futarit, Tampere
Fc HaPa, Tampere
Fc Hämeenlinna/2, Hämeenlinna
Fc Härmä, Hämeenlinna
Fc Hätilä, Hämeenlinna
Fc Kuiva, ???
Fc Liukkaat, Vammala
Fc Loppi, Loppi
Fc PrTU, Nokia
Fc Vapsi, Vammala
Fc Vapsi/2, Vammala
Forssan Jalkapalloklubi (FJK/2)
Ilves/2, Tampere
Janakkalan Pallo (JanPa), Janakkala
Korkeakosken Kisaurhot (KKU), Korkeakoski
Kangasalan Kisa (KangKi), Kangasala
Kangasalan Voitto (KaVo/2), Kangasala
Kaveriporukka, Tampere
Kootee (Tkt/2), Tampere
Koo-Vee, Tampere
LK Luja, Forssa
Loiske Toivot (LoTo), Sääksjärvi
Mansester Broilers, Tampere
Miau-miehet, Tampere
Mäntän Valo/2, Mänttä
Nokian palloseura (NoPS/2), Nokia
Parolan Visa (ParVi), Hämeenlinna
Parolan Visa/Käpy (ParVi/Käpy),
Hämeenlinna
Pekolan Isku, (Pisku), Hämeenlinna
Peli-Pojat (PP-70/2), Tampere
Pirkkalan Jalkapalloklubi (PJK),
Pirkkala
Pirkkalan Viri (PirVi), Pirkkala
Sastamalan Woima (SW), Sastamala
Sastamalan Voima/2, (SW/2), Sastamala
Sorvankylän Pallo (SorPa), Valkeakoski
Sääksjärven Loiske/2, Sääksjärvi
TaFa, Tampere
Tervakosken Pato, Tervakoski
Tervakosken Pato/2, Tervakoski
Terälahden Terä (TeTerä), Terälahti
Universtas, Tampere
Ylöjärven Ryhti, Ylöjärvi
Vaps JP, Vammala
Vehmaisten urheilijat (VehU), Tampere
