Lomalla Italiassa 28.5-5.6.2017 Prossedi, Rooma, Montecassino, Amalfi Road

Lomalla Italiassa 28.5-5.6.2017 Prossedi, Rooma, Montecassino, Amalfi Road

Kirjoittanut : Vesa Suonsyrjä

Tämän kesän lomareissu suuntautui Italiaan, josta vuokrasimme viikoksi asunnon Prossedista, joka on pieni vähän yli 1000 asukkaan vuoristokylä noin 80 kilometriä Roomasta Napoliin päin.

28.5 Matka alkaa

Kello ei ollut ehtinyt vielä kuin aamuneljään, kun lähdimme kotoa Tampereen Kissanmaalta kohti etelää. Kun äitini Sinikka otettiin kotoaan kyytiin näytti kello varttia yli neljää ja kyydissä oli koko seurue eli kirjoittaja Vesa, vaimoni Merita, äitini Sinikka ja poikani Veeti.

Olin etukäteen varannut netistä parkkipaikan Flyparkista, joka sijaitsee Tuusulantien varrella muutaman minuutin ajomatkan päässä lentoasemasta. Reilun viikon pysäköinti maksoi 42€, joka sisälsi pysäköinnin vartioidulla alueella ja kyyditykset parkkipaikalta lentoasemalle ja takaisin. 6/5 luokan palvelua ja siitä mainokseksi LINKKI heidän sivuilleen, suosittelemme!

Helsinki-Vantaalla check-in sujui helposti ja siirryimme ensimmäiselle lennolle ilman turhia jonottamisia. Ensimmäinen lento oli Kööpenhaminaan, jonne kone lähti 7:25 ja oli perillä vajaassa kahdessa tunnissa. Ensimmäistä kertaa lentävä Veeti vähän tunsi korvissaan, mutta ei valitellut.

 

 Vaihto Kööpenhaminan lentokentällä sujui lentoaseman pubin kautta. Kaksi tuntia meni kohtuullisen mukavasti ennen siirtymistä koneeseen, joka lähti kohti Roomaa kello 10:20 paikallista aikaa.

Chillailua Kastrupin lentoasemalla

Kööpenhaminan kentältä bongattu Jean Sibelius Norwegianin koneessa.

 Toisella lennolla koko porukka nukkui enemmän ja vähemmän, sillä päivä oli jo nyt ollut pitkä lähdöstä lukien. Tämäkin parin tunnin lento sujui hienosti ja Veeti sai napattua muutaman upean otoksen kun ylitimme Alpit.

 Fiumiconon lentokentälle saavuimme noin 12:45 eli vähän etuajassa. Kun astuimme lentokoneesta ulos ja siirryimme TKL:n bussien kaltaiseen nivelbussiin odottamaan siirtoa itse terminaaliin saimme ensikosketuksen kesäiseen lämpötilaan, sillä kentällä oli jo lähempänä kolmeakymmentä astetta lämmintä. Olin jo etukäteen tutkinut internetistä vaihtoehtoja Roomaan siirtymiseen ja seuraamalla "BUS" opastusta löysimme bussiterminaaliin ja sieltä hyvinkin nopeasti bussin, jolla pääsi suoraan Vatikaaniin kohtuullisella 6€/hlö kustannuksella.

Kun bussi pysähtyi Vatikaanivaltion muurien eteen loppui paraatimarssi. Periaatteessa olimme koko ajan lähellä majapaikkaamme, mutta kuumuudessa ja rinteisessä maastossa matkalaukkujen kanssa etsiminen alkoi käymään tuskastuttavaksi etenkin, kun jokainen ihminen joka neuvoi meitä ohjasi meidät vikapaikkaan. Lopulta Merita nappasi lennosta taksin, joka ajoi Italialaiseen tapaan ilman turhia liikennesääntöjen kunnioituksia kymmenessä minuutissa varaamalleni asunnolle aivan Vatikaanin läheisyyteen. Kun taksi pysähtyi ja nousin taksista huoneistoa vuokraava Andrea huusi jo iloisesti "Vesa" ja heilutti kättään. Se on nykyaikaa, kun varauksesta katsotaan WhatsApp ja sieltä kuva, josta tunnistaa.

Kukkaloistoa kadulta asunnon edustalta

Varaamani asunto oli erittäin siisti ja sitäkin voi suositella lämpimästi (Vatican Fornaci 79). Kookas asunto sisälsi kaksi parisänkyä ja sen sijainti on hyvä varsinkin Vatikaania ajatellen. Nälkäisinä pitkästä matkustuksesta etsimme läheltä ravintolan, joka näytti viihtyisältä. Ravintolassa huvitusta aiheutti se, että lähes kaikki mitä pyysimme oli lopussa. Jäitäkään ei saanut, kunnes niitä nähtiin viereisessä pöydässä ja sen jälkeen ne sananmukaisesti lensivät pöytäämme.

Vatikaanivaltiossa, joka on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin valtio  näkymää hallitsee maailman suurin kirkko Pietarinkirkko. Pietarinaukio joka aukeaa sen edessä on todella vaikuttava ja sitä ympäröivät mahtavat mittasuhteet omaava pylväikkö. Auringossa tuolla aukiolla ei varjopaikkaa ole ja siellä on todella kuuma. Näky on majesteettinen ja mittasuhteet valtaisat. Keskellä aukiota toimii myös Vatikaanin oma virallinen posti, joka on asuntovaunun näköisessä rakennuksessa.

Pyhää vettä suoraan lähteestä. Ihmiset pullottivat vettä myös mukaansa.

Italian armeijaa oli Vatikaanin ympärillä useissa kohdissa. Tämä kuva Colosseumilta, kun Vatikaanin läheiset kielsivät kuvaamisen.

Mahtavaa pylväikköä

Veeti Vatikaanissa

Egyptiläinen obeliski, joka siirrettiin paikalle 1585. Korkeutta 25,5 metriä.

Kirkon edustalla on laajalle alueelle tehty istumapaikkoja Paavin messuja varten.

 Vatikaanissa Paavinaukion ihastelu riitti kohtuullisen nopeasti ja väsyneinä siirryimme vielä Castel Sant´Angelolle, joka on alkujaan Rooman keisari Hadrianin (kuollut vuonna 138) mausoleumi, mutta josta tuli jo 400-luvulla Paavien linnake, jonne nämä pakenivat sodan uhatessa. 1400-luvulla mausoleumista muunnettiin linna ja vuodesta 1901 siinä on toiminut museo.

Castel Sant´Angelo

Vaikka kello oli vasta 18 tässä vaiheessa iltaa päätyimme siirtyä majoitukseemme, jossa ilta meni mukavasti jutustellen ja kartasta seuraavan päivän reittiä tutkiskellen.

Benito Mussolinin rakentama tie Pietarinkirkolle.

29.5 Roomasta Prossediin

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme liikkeelle ennen kuin aurinko ehti nousta täyteen lämpöönsä. Reput selkään ja liikkeelle! Hivuttavaa ylämäkeä riitti karttaan suhteutettuna vähintään tarpeeksi ja kävelyä riitti lähes kaksi tuntia ennen kuin saavuimme Tiber-joen keskellä olevalle Tiberin saarelle, jossa apteekin lämpömittari näytti jo +33 astetta. Vaihteleva ja mäkinen reitti oli johtanut paikalle Gianicolon alueen halki, jossa näkyy todellakin historia, joka on Roomassa läsnä lähes kaikkialla. Aukioita koristavat patsaat ja ne on nimetty lukuisten keisareiden, paavien ja sotajohtajien nimien mukaan.

Veeti omalla paikallaan eli kärjessä ja aina ilman karttaa

Välillä kuljettiin pitkiä rappusia

Silta Tiberin saarelle.

Hyvän katkoksen jatkuvaan kävelemiseen kuumuudessa toi pysähtyminen laajan viherkentän vierellä kohti Colosseumia vievän Via dei Cerchin varrella olevaan ravintola 0,75-zerosettantacinqueen. Wifi päälle ja kuulumiset kotimaasta ja yhteys Roomassa sattumalta olleeseen ystävääni Markus "Boca" Aaltoon, jonka kanssa sovimme treffit Colosseumin jälkeen. Erittäin maittava pitsa huuleen ja energiaa saaneina eteenpäin. Turistikarttojen mittasuhteiden ollessa mitä sattuu kysyimme tietä myös muilta turisteilta ja kun turistilaumat sakenivat uskoimme lähenevämme Colosseumia, tuota gladiaattoritaisteluita varten rakennettua amfiteatteria. Ihmisiä ja kaupustelijoita oli valtaisia määriä, jota vastaan peilaten Rooman päivittäiset 500000-750000 turistia ei lukuna yllätä.

Colosseum keskustaan päin tullessa kuvattuna

Onhan se vaikuttava näky

Varsinkin lähikuvissa

Ja vielä Forum Romanumille siirryttäessä.

 Colosseumilta johtaa suoraan tie Forum Romanumille, josta kääntyy Rooman keskustan halkaiseva Via Cavour, joka johtaa suoraan Rooman matkakeskukseen Terminiin, joka on yksi harvoista moderneista rakennuksista alueella. Cavourilla tapasimme sovitusti Markuksen ja kävimme porukalla oluilla irkkupubissa.Erityisesti tässä vaiheessa pitää nostaa esiin äitini mahtava kunto, sillä käveleminen helteessä ei todellakaan ole kaiken kevyintä hommaa Roomassa.

Long time no see

Termini on todella ruuhkainen paikka, mutta autovuokraamo löytyi kohtuullisen helpolla, kun seurasi "car rental" kylttejä. Olin netin kautta varannut auton viikoksi alkaen klo 14:30 ja siinä alkoi sitten ongelmat. Italiassa kun vuokrauksen alkuaika on aika, jolloin auto pitäisi hakea. Palveluvirkailija koitti lypsää lisää rahaa tarjoten hieman isompaa autoa 100€:n lisähinnalla. Kovien neuvotteluiden jälkeen Terminiin kahdeksi tunniksi viettämään aikaa ja vanhalla hinnalla Lancia Ypsilonista pakasta revittyyn Fiat Puntoon. Hieman epäilytti kun otettiin auto vastaan ja tankissa oli 80% tankillisesta ja asiakirjassa luki full/full. 

1,2 litraa Italialaista ajonautintoa (Kuvattu Privernossa)

 Suuri ajoseikkailu alkoi Rooman keskustasta, jossa liikenne on kaoottista ainakin siellä ensimmäisiä metrejän ajavalle. Ihmiset vaihtavat kaistaa ilman vilkkua, turvaväli on tuntematon käsite ja tööttää painetaan on syytä tai ei. Oman lisänsä tuovat liikennevaloissa rahaa tienaavat, jotka pesevät laseja ja yksi näytti tienaavan pompottelemalla palloa kaistojen välissä... Ei siis ole ihme, että lommoton auto on ainakin käymissämme osissa Italiaa harvinaisuus.

 Meillä loppui puhelimista akut (hyvä amatöörit) ja alkoi olemaan muissa matkustajissa pientä paniikin poikasta, mutta Merita oli jo lentokentältä tullessa huomannut A1-moottoritien kyltit ja rohkealla päättelyllä pääsimme moottoritielle, jossa tehtiin jälleen turistivirhe. Italiassa on käytössä tietullijärjestelmä, jossa moottoritielle tullessa otetaan lipuke ja samalla lipukkeella maksetaan tietulli kun jäädään pois moottoritieltä. No minä ajoin elämäni ensimmäistä kertaa itse tietulliin ja ihailin auki olevaa puomia ja ajoin läpi naureskellen "säästettyä" tietullia.

 Moottoritietä ajetaan todella lujaa, mutta siinä on kuitenkin logiikkansa. Vasenta kaistaa tullaan kaiken lujempaa ja välillä siellä ajetaan todella kovaa. Oikealta käännytään pois moottoritieltä ja sitä ajavat hitaammatkin ajavat. Reissun alussa alitehoisella (1.2l) autolla olin hieman hädissäni, mutta loppureissulla aloin pitämään näistä teistä. Rooman pään ruuhkien vuoksi päivä alkoi olemaan jo pitkällä, joten pysähdyimme isolle huoltoasemalle (Autogrill La Macchia Ovest 15), jossa kiirehdimme tiskille ennen paikalle pysähtynyttä luokkaryhmää ja söimme ahnaasti. Huomionarvoista on, että monessa paikassa englanninkieli on todella haussa italialaisilta ja kommunikointi hoituu lähinnä eleillä. Ajoimme kohti Prossedia saamiemme ohjeiden mukaisesti ja kun Ferentinon risteys tuli kohdalle ajoin pois mooottoritieltä ja heti tietulliin, jossa minulla olisi pitänyt olla se lipuke. No napilla yhteys valvomoon ja hetken hämmästelyllä arvottiin hinnaksi 8,20€ ja matka jatkui. Pienemmillä teillä ruuhkaa oli vähemmän, mutta ajonopeudet tiehen nähden todella kovia. Huoltoasemien kohdilla tien toisella puolella huorat istuivat itseään tyrkyttäen avoimesti puutarhatuoleissaan. 

Suorastaan lumoavan kauniit vuoristomaisemat avautuivat tien lähestyessä Prossedia tällä viimeisellä 40 minuutin taipaleella. Meillä oli hyvät ohjeet ja löysimme perille helposti. 

Kunto kasvaa vuoristokylissä

Parkkipaikan vieressä on Prossedin ravintoloiden helmi!

Cafe Piccolo, Prossedissa nopeasti kantapaikaksi muuttunut. Ystävällinen palvelu, olematon hintataso.

Piccolon vieressä olevassa puistossa on mukava istua iltaa.

 Asumuksemme oli Prossedin vanhan kaupungin läpi kulkevalla Via Romalla kadulta nousten kolmannessa kerroksessa. Viihtyisä ja todella iso asunto sisälsi kaksi makuuhuonetta, olohuoneen, keittiön ja vintin, jossa oli parisänky ja vielä yksi sänky.

Olohuoneessa oli takka, jolle ei +30 asteen lämmöissä ollut käyttöä.

 Illalla kävelimme Prossedissa ja menimme istumaan aukiolle nauttimaan lämmöstä ja tunnelmasta. Uneliaassa pikkukylässä elämä keskittyy aukion ympärillä oleviin kahvila/baareihin ja upeissa maisemissa oli mukava päättää ensimmäinen ilta Prossedissa.

30.5 Prossedi, Frosinone ja Ceccano
Takana kaksi hektistä päivää, joissa toimintaa aamusta iltaan. Jääkaapissa meitä tervehti lähinnä valo, joten päätimme lähteä ajamaan Frosinoneen kaupoille. Frosinone on aivan toisennäköinen paikka, kuin Prossedi sillä se pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa ja se on uudelleenrakennettu 1940-luvun lopulla. Menimme isoon kauppaan ostoksille ja ostimme viisi kassillista ruokaa ja juomaa jääkaapin täytteeksi. Hintataso on selvästi matalampi kuin Suomessa.

1,79€/litra ja alta 5 litran kanisteri. Emme tarttuneet tarjoukseen.

Kaupassakäynnin jälkeen ajoimme Frosinonen keskustaan, jossa kävimme uudennäköisessä ostoskeskuksessa, jossa oli valtavasti tyhjää tilaa syömässä todella hyvää ja raikasta mozzarellapitsaa.

Takaisin "kotiin" ajelimme Ceccanon kauniin vuoristokylän kautta, kun ilmeisesti käännyin jostain vaihtoehtoisesta viitasta ajellessamme ilman navigaattoria. Alueella kaikki viitat johtavat Latinan kaupunkiin, joita seuraamalla pääsee lähelle Prossedia ja muita lähialueen kyliä.


Päästyämme asunnollemme Merita teki ruokaa ja nukuimme pitkät päiväunet, joiden jälkeen kiertelimme Prossedissa.

Maisemareitti Prossedissa

Näkymä Piccolosta Prossedin aukiolle

Saimme päiväunien jälkeen uuden ystävän, kun Flesh-niminen koira tuli pöytäämme. Samaa kaveria sai nähdä tämän jälkeen päivittäin, kun kylässä kaikkien tuntema koira makoili kaikkien pöytien vieressä kulkien vapaana.

FLESH!

Prossedi noin 400 metrin päästä kuvattuna

Paavien lähde

Ilta sujui mukavasti ja oli kivaa vain nauttia maisemista, lämmöstä ja lomallaolemisesta.

31.5 Latina

Huomenta  Prossedi!

Tutut kuviot aamulla ja lopulta löysimme kaupatkin kylästä. Ei sillä, että olisivat varsinaisesti olleet piilossa mutta leipomossa ja lähimmässä kaupassamme ei esimerkiksi ollut mainoskylttiä lainkaan. Mukavassa lämmössä olemisen sietämäntä riemua ei sanoihin saa mahdutettua, mutta toiset tykkäävät enemmän ja toiset vähemmän. 

Päätimme lähteä päiväretkelle Latinan kaupunkiin, jonka Benito Mussolini perusti kuivaamalla suota vuonna 1932. Nykyisellään Latina on 125000 asukkaan keskisuuri kaupunki, joka on Lazion alueen toiseksi suurin kaupunki Rooman jälkeen. 40 minuutin ajomatka sujui rauhallisesti maantietä pitkin, jonka ympärillä oli upeita vuoristo- ja laaksomaisemia.

Kuumuudessa kylpevässä Latinan kaupungissa kävimme ensin Asia Marketissa, josta Veeti osti reissun kolmannen spinnerin ja minä aurinkolasit ja muut tuliaisia. Kävelimme kaupungin hiljaiseen keskustaan ja sieltä takaisin jalkapallostadionin lähelle jätetyn automme luoksi. Parhaiten kaupungista jäi mieleen keskustan marmoripinnoitetut kadut.

Ette taida olla paikallisia?

Kaupungintalon kellotorni. Tornissa on kyltti "LATINA OLIM PALUS" ("Latina, aiemmin suota")

Päivän uutiset paikallislehdestä

Viiniviljelmiä

Vuoristoseudulla tunneleita on kohtuullisimman usein

Palattuamme Prossediin naiset lepäsivät jonkin aikaa ja sillä välin Veetin kanssa kiipesimme jyrkkää tietä kohti Prossedin yläpuolella olevaa huippua. Maisemat olivat ylhäältä käsittämättömät ja oltiin jo sen verran korkealla, että ilma alkoi ohenemaan. Lisäjännitystä nousuun toivat tiellä kituva gecko, jonka lopetin ja yhteen levikkeeseen hylätty auto, jossa oli henkilökohtaiset tavarat kuten tupakkiaski ja aurinkolasit vahvassa pölyssä yhä tallella ja ovet lukitsematta.

It´s a long way to the top!

Gecko matkansa päässä.

Korkeuksissakin oli piikkilanka-aitaa ilmeisesti karjan laidunmaiden merkiksi

Illalla kävimme syömässä Ristorante Antico Frantiossa, joka on ilmeisesti erittäin arvostettu ravintola Prossedissa. Puitteet olivat todella upeat, mutta tarjoilijan asenne ja kielitaito olivat molemmat yhtä alhaista tasoa. Hyvin kuvaavaa on, että kun tilasin Entrecote-pihvin, niin se tuli kookkaana ja mehevänä pöytään... ilman mitään lisukkeita. Kyllähän tarjoilijan pitäisi osata käyttää pelisilmäänsä näissä tapauksissa, jossa asiakas ja tarjoilija eivät osaa samaa kieltä.

Pimeä alkoi laskeutumaan taas auringon painuessa mailleen ja mekin suuntasimme kotia kohden luonnollisesti Piccolon kautta.

Kotiovi lyhdyn alla

1.6 Terracina, San Felice Circeo, Sabaudia, Priverno

Lähdimme aamun valjettua kierrokselle rannikolle ajatuksena päästä eroon talviturkeistamme. Välimeren rantaan Tyrrhenian mereksi kutsuttuun välimeren osaan on Prossedista vain noin 30 minuutin matka. 

Ajoimme ensiksi Terracinan rantakaupunkiin, jossa asuu noin 45000 ihmistä. Kauniissa rannassa olisimme käyneet syömässäkin, mutta ravintolat ovat Italiassa siestan vuoksi kiinni melko myöhään saakka. Kun jäätelöbaarissakin tarjottiin ulko-ovea päätimme jatkaa eteenpäin. 

Meri heti kuvan oikeassa reunassa. Terracinan yläpuolella kukkulan laella on Jupiterin temppeli, joka on ajalta ennen kristusta.

  Terracinasta matka jatkui San Felice Circeon pikkukaupunkiin, jossa ajoimme todella ylös aivan kaupungin katolle. Matka jatkui ilman pysähdystä kohti Sabaudian hiekkarantoja pitkin hiljaista tietä, joka kulki aivan vuoren juurta pitkin ja meri tuli näkyviin käytännössä kun olimme Sabaudian rantojen läntisessä äärireunassa. Rantaa vahtii Paavi Pius IV:n rakennuttama vartiotorni "Torre Paola", joka on seissyt paikallaan 1500-luvulta saakka.

Torre Paola ja edustalla kanava, jota se on rakennettu puolustamaan.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy oli aurinko saapuessamme rannoille vielä varjossa ja lämpötila oli tuskin kolmeakymmentä astetta. Siirryimme tästä länsireunasta lähemmäs rannan keskiosaa ja yritimme löytää viihtyisän paikan. Se onnistuikin yli odotusten, kun löysimme todella mukavan rantabaarin, josta oli hyvä käydä uimassa ja jossa ystävällinen henkilökunta teki maittavia Mojitoita.

Rantaa riitti silmänkantamattomiin.

Rantabaarissa riitti lämpöä

Selfietikku soveltuu myös videokuvaukseen

Sabaudian rannat olivat todella miellyttävät. Vesi oli lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Merenrannassa vettä oli aikuista polviin ja rannasta joutui kahlaamaan kohtuullisen pitkälle, ennen kuin vesi oli uimiseen tarpeeksi syvää. Suosittelemme rantaa kyllä kaikille.

Kävimme myös Sabaudian kaupungissa, joka on myös Mussolinin käskyllä rakennettu kuivatulle suoalueelle vuonna 1933. Harmiksemme myös täällä siestakulttuuri oli voimissaan ja kaivattu ruokailu siirtyi yhä eteenpäin.

Sabaudian kunnantalon torni

Ajelimme Sabaudiasta lopulta Privernon vuoristokylän kautta. Priverno on kuin hieman suurempi Prossedi. 15000 asukasta ja keskusta vielä korkeammalla. Kävimme syömässä pahimpaan nälkään kevyesti auki olevassa kahvilassa ja ajelimme kotiin.

Suunta lähes aina ylöspäin.

Italiassa pysäköiminen maksoi 1€/1tunti lähes poikkeuksetta.

 Illalla, kun kello tuli 20 alkoivat kaikki ravintolat avaamaan oviaan ja menimme heti syömään parkkipaikan vieressä olevaan Trattoriaan. Paikka oli todella viihtyisä ja ruoka maukasta ja edullista. Kokki paistoi kaikki lihat avotulella näkyvissä ja osasi kertoa mitä ruokalistalla oli. Valitsin mixed meat-annoksen, jossa oli eri lihoja vähintään riittävästi. Veeti ja Merita söivät nautaa ja Sinikka possua. Kaikkien ruoat erinomaisia.

Kannattaa käydä kauempaakin

Mixed Meat

Jälleen pitkän päivän jälkeen uni maittoi erinomaisesti ruokailun jälkeen.

2.6 Monte Cassino, Amalfi Drive
Kesäkuun toinen on Italian kansallispäivä ja se näkyi Prossedissakin, jossa oli paljon ihmisiä heti aamusta lähtien. Kello 11 lähti liikkeelle paraati, joka kiersi pitkin kylää.

Soittokuntaa

Äitini päätti jäädä välillä nauttimaan rauhallisesta päivästä ja me muut lähdimme ajamaan ensin kohti toisen maailmansodan yhtä verisintä taistelupaikkaa Monte Cassinon kukkulaa. Matka kulki A1-moottoritietä ja luonnollisesti tietullien kautta, jotka toimivat jo rutiinilla. Cassinon kaupunki muuttui toisessa maailmansodassa raunioiksi, kun kohti Roomaa hyökänneet liittoutuneiden joukot etenivät kohti Monte Cassinon kukkulaa, jota epäiltiin (virheellisesti) käytetyn tähystyspaikkana ja jonka liittoutuneet pommittivat raunioksi 1944.

Cassinon kaupungin keskustasta näkyy luostarin suojaksi rakennettu etuvartio.

Tie Cassinon 40000 asukkaan kaupungista kohti luostaria on kaunis. Jyrkkää nousua ja serpentiiniä rinnettä pitkin. Noin puolessa matkassa rinnettä on Rocca Janula-niminen luostarin etuvartio, jossa käytiin toisen maailmansodan aikaan kovia taisteluita. Muuten suljetussa paikassa oli Italian kansallispäivän vuoksi ovet auki ja siellä oli esityksiä, jotka koskivat lähinnä Roomalaisten aikoja. Koko linnake oltiin uudelleenrakennettu korkeinta tornia lukuunottamatta, jossa näkyi selkeästi taisteluiden jäljet.

Cassinon kaupunki etuvartiolta kuvattuna

Kansallispäivän näyttelyä

Rocca Janulan historia

Torni on pahoin vaurioitunut toisessa maailmansodassa

Jatkoimme etuvartiolta matkaa kohti kukkulan lakea, jossa sijaitsee Monte Cassinon luostari. 520 metrin korkeudella sijaitseva benediktiinimunkkien luostari on yksi maailman kuuluisimmista

luostareista. Se on tuhoutunut neljästi (577,877,1349 ja 1944), mutta rakennettu uudelleen täyteen loistoonsa. Toisen maailmansodan suurissa taisteluissa alueen taisteluissa kuoli lähes 100 000 sotilasta, joista liittoutuneita noin 80 000 ja saksalaisia 20 000. Alueen taisteluista on lukuisia kirjoja ja artikkeleita WikiPediassa aiheesta kiinnostuneille.

Luostari näkyy kauas halliten maisemaa

Sisällä luostarissa

Meritan matka päättyi tähän, sillä paljailla olkapäillä ei asiaa pyhään paikkaan ole. Itselläni oli päällä Motörheadin paita, jossa Lemmy näyttää keskisormea. Sillä sisäänpääsy ei ollut mikään ongelma....

Luostarilta ajoimme hieman kukkulalta alaspäin sijaitsevalle Puolalaisten hautausmaalle, jonka parkkipaikalla päivystävä perhe yritti myydä olutta ja marjoja. Ennen massiivista hautausmaata on pieni infotila, jossa pyöri arkistopätkiä alueen taisteluista. Lähellä olisi kulkenut kävelyreitti, jossa olisi nähnyt alueen taistelupaikkoja, mutta meillä oli vielä pitkä ajomatka edessä joten jätimme ne väliin. Yli tuhannen puolalaissotilaan viimeinen majapaikka oli vaikuttava näky.

Kuvia ja videoita tutkimassa

Nykyisten hautojensa suunnasta Puolalaiset hyökkäsivät kohti luostaria...

Harvinaisen suunniteltu ja vaikuttava hautausmaa

Poistuimme Cassinosta takaisin A1-tielle ja aloitimme matkan etelään kohti Salernon kaupunkia, josta tarunhohtoinen Amalfi Drive alkaa. Matkaa tuossa välissä on noin 150 kilometriä, mutta homma toimii kun Vesa ajaa ja Merita lukee kirjastosta lainattua Italian tiekarttaa. 

Salerno tuli vastaan kohtuullisen nopeasti tai siis risteys, josta käännytään tielle SS163 eli Amalfi Drivelle, joka kulkee rannikkoa pitkin noin 80 kilometriä kulkien  useamman kylän halki (Vietri sul mare, Maiori,Ravello,Amalfi,Conca dei Marini,Praiano,Positano) kohti Sorrenton rantakaupunkiin.

Taakse jää Salerno

Ruuhkaa tiellä

Kuskiakin naurattaa välillä kun tie on leveämpi

Edessä tiukka mutka. Välillä naurettiin ääneen, kun tuli kylttejä kapenevasta tiestä

Vuorilla näkyi hulppeita asumuksia

Amalfi Driven kuvaileminen on helpohkoa, sillä se on kapea, todella kapea, herranjumala kuinka kapea. Serpentiinimäinen tie, jossa suoria ei juuri ole ja manuaalivaihteisella autolla ajaessa kolmoselle saa vaihdettua harvemmin. Liikennettä on paljon, ahtailla teillä moottoripyörät ja skootterit ajavat kaistojen välissä vaarallisen lujaa (Ei ihme, että kuolleiden kuljettajien kylttejä on tiheässä tien reunaan kiinnitettyinä). Todelliset herkkupalat koetaan, kun tiellä tulee vastaan busseja tai muita isompia autoja. Peilien ja seinustojen välit vaihtelevat puhelinluettelon ja pikkuvarpaan kynnen välillä. 

Maisemat reitillä ovat henkeäsalpaavan upeat, tie on ratissa mieletön kokemus ja rantakylät suurine turistimäärineen näyttävät houkutteleville isoine rantoineen ja terasseineen. Välillä tie käy huimaavan korkealla ja tienreuna nuolee pudotusta mereen. Onneksi kaiteet ovat betonia ja tarpeeksi korkeat. Vaaditaan todellista virhettä ennen tapaturmaa.

Meillä ajaminen oli nautinnollista aina Amalfin kylään saakka, jolloin ruuhkat alkoivat. Välillä liikenne pysähtyi kokonaan pitkäksikin aikaa, kun pitkällä edessä isot bussit ohittivat auton kerrallaan ja se hidasti liikennettä todella paljon. Tien poikkeuksellisuus ja kauneus ohittivat kuitenkin turhautumisen ja muutaman tunnin ajon jälkeen poikkesimme tieltä lähteäksemme paluumatkalle vain noin neljää kilometriä ennen Sorrentoa.

Voisin muuttaa, onkohan käypäinen pyyntihinta?

Amalfin kohta lähestyy

 VIDEOITA AMALFI DRIVEN VARRELTA LÖYTYY ALLA OLEVASTA LINKISTÄ
 Videoita Amalfi Driven varrelta

Paluumatka alkoi pienempiä teitä pitkin, kunnes lähestyttäessä Vesuviuksen kaupunkia esiin tuli tunnelin suuaukko jälleen kerran. Tällä kerralla kyseessä oli kuitenkin synkästi valaistu Pozzanon tunneli, jolla on kokonaismittaa 5200 metriä (vertailuksi Tampereen ylpeys Rantatunneli on vajaat puolet eli 2300 metriä). Tunnelissa seisoi synkkyys ja pakokaasu ja ajoittain koko liikennekin. Seuraava vajaa tunti vietettiinkin taas ruuhkassa, jota ei Suomessa koe.


Lopulta pääsimme taas A1-tielle ja pimenevässä illassa Punto kulki jalka suorana noin 130 km/h kohti Prossedia. Tankkaus (aika lailla kotimaista hintatasoa) ja noin kello 23 Prossedissa, jossa äitini oli odotellut meitä jo tunteja. Saimme avaimen ja äiti pääsi nukkumaan, kun me loput suuntasimme syömään Osteria Perseihin, joka oli upeasti sisustettu laaturavintola. Tosin olimme jo niin väsyneitä raskaasta ja kokemusrikkaasta päivästä, että syöminen sujui lähinnä mekaanisesti.

Äiti oli käyttänyt päivänsä auringosta nauttimiseen ja juttelemalla ihmisten kanssa. Olipa hän tavannut pari suomalaistakin viereailemassa kylään. Onnistunut vaikka erilainen päivä siis koko porukalle!

Kuitista päätellen ihan asiallinen paikka

 3.6 Prossedi

Aamupäivällä käveltiin koko porukalla Prossedissa ja käytiin istumassa Piccolossa. Päivällä pyykättiin likapyykit ja laitettiin ne kuivumaan ja samalla vältyttiin likaisten vaatteiden raahaamiselta. Merita teki jääkaappiin jääneistä ruoanlopuista maittavan pastan. Otettiin viimeinen päivä Prossedissa ihan rennosti ihanasta ilmasta nauttien ja istuskellen terasseilla.

Illalla pelattiin UCL-finaali ja ravintoloissa viriteltiin kisakatsomot. Juventus keräsi kaikkien muiden kannatuksen, mutta Veeti juhli salaa Real Madridin voittoa. Katsomo huokaili ja juhli ja lopulta suri kuin suomalaiset. Alkoholia tosin kului huomattavasti vähemmän.

Maailmansotien vainajille omistettu patsas oli saanut seppeleen kansallispäivänä

Kisakatsomo jännittää ottelua

Pieni ulko-ovi, iso ilo. Halvat hinnat ja hyvä palvelu.

Pelin jälkeen päätimme käydä vielä syömässä parkkipaikan vieressä olevassa suosikkiravintolassamme. Palvelu oli taas erinomaista, vaikka paikka oli jo menossa kiinni. Lopulta meiltä kysyttiin lupa, jotta henkilökunta sai syödä kanssamme viereisessä pöydässä. Mitä miellyttävin ruokailu oli hyvä tapa päättää seikkailumme tässä miellyttävässä vuoristokylässä, johon voi varata majoituksen esimerkiksi meidän käyttämämme Nina Olinin kautta.

Lähes tamperelaista viiniä

Erittäin maittavat alkupalat

Pihvi 6/5.

 4.6 Rooma

Meillä oli tarkoitus herätä aikaisin ruuhkien välttämiseksi, mutta lopulta heräsimme 9.30 aikaan ja pienen loppuhässäkän jälkeen Punto lähti liikkeelle. Ajettiin kuten tullessa A1-tietä kohti Roomaa, kunnes päätimme varmistella reittiä ja laitoimme datayhteyden kautta puhelimesta navigaattorin päälle. Se olikin ratkaisu, sillä nousimme jo hyvissä ajoin pois moottoritieltä ja "oikaisimme" Roomaa ympäröivien vuoristokylien kautta. Välillä usko meinasi loppua, kun tuli vastaan kärrypolkuja mutta niin vain navigaattori osasi hommansa. Ruuhkat alkoivat vasta aivan Rooman ytimessä, jossa olimme hetken ihmeissämme mutta ystävällisten ihmisten avulla löysimme Terminin ja pienellä pähkäilyllä vielä yksisuuntaiselle kadulle, jossa Hertzin oma autopaikka oli.

Vielä viimeiset tarkasti otetut mutkat ja auto parkkiin. Matkaa takana 1200 kilometriä ja omasta mielestä ilman mitään vaurioita. Sama mies, joka luovutti auton kiersi sen kohtuullisen nopeasti ja käteltiin ja kiiteltiin puolin ja toisin. Ei mitään yritystä huijata ja kun ilmoitin, että tankki ei ole täynnä, mutta että ainetta on enemmän kuin noutaessa asia kuitattiin peukulla. Jäi lopulta hyvä fiilis autonvuokraamisesta, jota olin jännittänyt ennakkoluulojeni pohjalta.

Ei tullut lisämaksua tankkamisesta (211.31€) eikä mahdollista kolaria varattua summaa (700€) ikinä lunastettu.

Menimme istumaan Terminiin ja varasimme hotellin Via Cavourin läheltä, sillä olimme tykästyneet alueeseen kun olimme viikkoa aiemmin Roomassa. Tällä kertaa avaimen saaminen vaati odottelua kadun varressa ja soittoa pronssikyltissä olleeseen numeroon. Nuhjuiseen preussinpunaiseen paitaan pukeutunut mies tuli tekemään kuitin ja luovuttamaan avaimet.

Itse huone oli isohko, mutta ikkunat olivat ankeahkolle sisäpihalle. Kuitenkin ihan kelvollinen yhden yön viettämiseen (Relais Fori Imperiali). Kävimme Via Cavourilla Pitsalla ja se oli jälleen erinomainen valinta.

Via Cavouria

Kiertelimme kauppoja iltapäivän kuumuudessa ja poikkesimme pubeissa. Rooman historiallisessa keskustassa iso musta mies yritti huijata rahaa, mutta lopulta vain väkivallalla uhaten sai saaliikseen 10€. Roomassa kannatta pysytellä isommissa porukoissa ja olla suorastaan tyly kaikille kaupustelijoille ja gladiaattoreille, sillä jos ottaa käteensä gladiaattorin puumiekan voi varautua maksamaan useampi kymppejä yhteiskuvista. 

Näiden edustalla huijari iski

Roomassa riittää historiaa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja illanvieton jälkeen reissu oli kotimatkaa vaille.

5.6 Tampere

Aamusella otimme taksin suoraan lennosta ja siirryimme hyvissä ajoin Fiumicon kentälle, jossa kävimme Tax Free-ostoksilla ja lento meni jälleen nopeasti. Helsingissä oli mukava sää palata, kun heti kentällä satoi vettä ja oli viileää.

Hieno reissu ja paljon läpi elämän säilyviä kokemuksia.