Minä - Lätkätoimittaja osa 3

Osassa 1  Alkoi matkani lätkätoimittajana ja
Osassa 2 pääsimme printtimediaan asti ja tammikuulle 2012.

14.1.2012 Koulukatu, Tampere.

Pakkanen puri poskia ensisekunneista, katsomossa oli lunta noin neljäkymmentä senttiä. Pieni tuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Seisoin koulukadun legendaarisen ulkojään kulmauksessa kirkkaan valon loistaessa kohti kohmeista olemustani. Mikrofoni osoitti kohti Tomi Wileniusta ja Sami Raiskio seisoi kameransa takana ja kuvasi tilannetta.

Tomi Wilenius kertoi käyvänsä mielellään kavereittensa kanssa ulkojäillä ja minä pusersin lisäkysymyksiä käsittämättömän rennolla otteella. Pakkasen hyvä puoli oli siinä, ettei ollut mahdollista jännittää kun oli jo niin jäässä. Mikael Kuronen heitteli pieniä lättyjä Wileniusta kohden ja tunnelma oli loistava ottaen olosuhteet huomioon.

MUTTA, ensimmäinen videomme jäi lopulta ikuisesti julkistamatta sillä pakkasta oli niin paljon, että mikrofoni ja videokamera jäätyivät kesken tallennuksen...

Helmikuu 2012 oli kiireistä aikaa ja ensimmäisenä valmistui Ilves-Bulletin Helmikuu/2012

Sami Aittokallio oli juuri palannut Nuorten MM-kisoista, joissa hän oli ollut Suomen joukkueen ehdottomia hahmoja. Tullintorin kahvilassa ihailin Samin puhelimen kuoria, joissa oli mallinnettuna C-kasetti. Samalla reissulla tapasin ensi kertaa Sami Raiskion, josta on sittemmin kasvanut hyvä ystäväni ja varsinkin videoiden teossa korvaamaton tuki ja apu loistavaan kuvaustaitoon yhdistettynä.

Samassa kuussa ilmestyi Ilves-Sanomat Helmikuu 2012 
Tässä lehdessä minun osuuteni oli haastatella Konsta Mäkistä, Samuli Kivimäkeä ja Petri Nygårdia.

Konsta Mäkisen kanssa olimme sopineet tapaamisen Pyynikin näkötornille, josta Konsta myöhästyi akateemisesti sen verran sponsoritilaisuuden vuoksi, että Samin kanssa ehdimme rapsakassa pakkasessa kiertää Tahmelan muutamaan kertaan. Nuorten MM-kisoissa loistanut nuori Ilves oli haastateltavana miellyttävä ja sanavalmis. Kisoissa murtunut sormi ja twitterissä esiin nousssut #KONDE hashtag nousivat esiin. Sami otti muutaman todella upean otoksen ulkona, joista yksi löytyy myös näköislehdestä.

Samuli Kivimäki oli muuttanut juuri Tampereelle Raumalta kun tapasin hänet Tullintorilla (missä muuallakaan). Itse jutussa ei mitään erityistä ollut ja lopulta kuvatkin otettiin pelitilannekuvista, vaikka muistan kuinka hyppyytimme ihmisiä ruuhkaisessa uudessa rautatietunnelissa pois kuvaajan edestä.

Vasemmalla Nygård.

Mitenkään ketään vähättelemättä oli itseäni eniten jännittänyt kohtaaminen Petri Nygårdin kanssa. Olin itse kaivanut tiedon hänen Ilvesläisyydestään ja yhteystiedot hoituivat yhden entisen ilves.com kirjoittaja-aktiivin kautta. Haastattelu tehtiin Nygårdin yhä jatkuvan huippusuosion keskellä tämän varastolla, josta Sami napsaisi näitä kuviakin.

Yllä olevan kuvan alareunassa olevasta Jameson pullosta sain huikat haastattelun keskellä ja muutenkin tunnelma oli hyvinkin vapautunut. Nygårdin leveä Tampereen murre sai vahvan haastajan kun annoin palaa samalla vauhdilla, josta seurasi nauhaa purkaessa itselle kiroilua sillä nauhaa tuli muistaakseni 45 minuutin verran.

Haastattelun yhteydessä annoin Nygårdille Ilveksen pelipaidan nimellä ja numerolla.

Kiitos avusta paidan kanssa Lasse Fihlille.

 Samassa yhteydessä kuvasimme ensimmäisen videon, joka lisättiin Ilveksen viralliselle YouTube-kanavalle.

Tai siis minä katsoin sivusta ja pidin kohdevaloa, kun Nygärd hetken tsemppasi itseään ja kahdella otolla teki Ilvekselle kannustusvideon. Video on kerännyt reilut 13000 katselukertaa, joka on hyvä lukema.

Maaliskuussa 2012 oli aika seuraavalle Ilves-Bulletin julkaisulle ja pääsin jälleen itse valitsemaan haastateltavan.

Päätin valita yhden huikeimmista kiekkotaikureista, joita Hakametsän jäällä on nähty elinaikanani. Soitin Jesselle ja sovin haastattelun Hakametsän alakäytävälle Ilveksen harjoitusten yhteyteen. elettiin aikaa, jolloin Santtu Silvennoinen oli julkaissut hävettävät "Jesse punaisella nenällä harjoituksissa" juttunsa iltapäivälehdissä.

Saavuin hyvissä ajoin jälleen Samin kanssa paikalle. Aika kului ja Jesseä ei näkynyt. Noin viisitoista minuuttia myöhässä Jesse tuli ja huomasi Samin. "Ei saatana, sulla on kuvaajakin mukana!". Kymmenen minuuttia myöhemmin hyvin varautuneen oloinen Niinimäki sitten istui kanssamme Ilveksen vaihtopenkillä.

Normaalista haastattelusta poiketen en laittanut nauhuria käyntiin ollenkaan alussa vaan aloin keskustelemaan siitä miksi asenne haastatatteluja kohtaan on mikä on. Keskustelimme hyvässä hengessä ja varautuneisuus alkoi häviämään, kun Jesse varmaan huomasi etten ollut mitään kohujuttua kirjoittamassa. Sami on alla olevaan kuvaan vanginnut hetken, jossa käynnistelen nauhuria josta onnistuin tiputtamaan paristot sitä heilutellessani.

Maahan tippuneet patterit on pelastettu ja Jesseäkin jo naurattaa.

Kun haastattelu sitten lähti käyntiin oli varauteneisuus poissa ja puhuimme erittäin hyvässä hengessä ja pitkään. Vielä hallin pihassa vaihdoimme muutaman sanan ja kiirehdin samalla fiiliksellä kotiin naputtamaan tekstiä. Lienee ainoa teksti, josta pelaajan agentti on välittänyt minulle kiitoksensa. Mutta Jesse ansaitsi silloin jokaisen sanan. Maaginen pelaaja - kunnossa ollessaan.

Maaliskuussa Ilves kohtasi Vaasan Sportin liigakarsinnoissa.
Jännitin jokaista ottelua rystyset valkoisina ja halusin osaltani tuoda panokseni seuran raskaaseen kamppailuun. Haastattelinkin niin Masi Marjamäen,Jaakko Pellisen kuin Tommi Välimaan karsintojen kuluessa.
Masi Marjamäen haastattelu@Ilves.com
Jaakko Pellisen haastattelu@Ilves.com
Tommi Välimaan haastattelu@Ilves.com

Heti viimeisen karsintaottelun ratkettua juoksimme pelaajakäytävälle, jossa yhdessä identtisen kaksoisveljeni Mika Suonsyrjän kanssa haastattelimme Henri Tuomisen ja Kai Kantolan.

Kaikki eivät varmasti tajunneet haastattelijan vaihtuneen, mutta noin ajassa 1:28 näin kuitenkin tapahtuu.
Kyseessä oli toinen kerta, kun olin kameran edessä julkaistussa videossa. Ensimmäisestä kohta lisää.

Hurjan tunneryöpyn läpikäyneenä ja ääneni chantille "Vaasan Sportti ei nouse koskaan sha-la-la laa la-lal-lal-laa" uhranneena vain huomasin olevani keskellä haastattelutilannetta. Yhdestä totaalisesta jäätymisestä (leikattu tietenkin pois) huolimatta oli hieno fiilis olla haastattelemassa heti sarjan ratkettua.

Kausi päättyi viimeistä kertaa kokoamaani haastattelutilaisuuteen, jossa esitin ilves.comin kirjoittajien kysymyksiä ja koostin niistä haastattelut.
Seppo Hiitelän haastattelu@Ilves.com
Hannu Meskasen haastattelu@Ilves.com
Ville Raunion haastattelu@Ilves.com
Raimo Helmisen haastattelu@Ilves.com

Tämä oli jälleen erittäin suuritöinen kokonaisuus, joka sai ikävän sivumaun kun silloinen toimitusjohtaja Ville Raunio yritti päästä käymään lävitse muiden vastauksia näiden jo hyväksyttyä puhtaaksi kirjoittamani tekstit. Siihen ei mielestäni ollut syytä eikä edes oikeutta ja vaihdoimme muutaman ikäväsävyisen puhelun, joissa kuitenkin lopulta päädyttiin siinen että toimin oikein.

Palaute oli jälleen joko kiittävää tai äänekkään kriittistä ja vääristelevää.
En tiedä jaksanko enään kerätä kysymyksiä minkään foorumin kautta, sillä oman kokemukseni pohjalta niistä
saa vain haukut palkakseen.

Ennen Vaasan Sport sarjaa olin kuitenkin yhdessä Samin kanssa kuvannut käsittämättömään suosioon nousseen ensimmäisen pidemmän videomme "Liian kankea perhoseksi".

Käsittämättömät  45 259 katselukertaa kerännyt video oli hieno kokemus, joka opetti paljon tulevaa varten.
Mutta ennen kaikkea muuta se opetti havainnollistamaan maalivahtien pelaamista.

Videon alkupuolella haastattelen Julius Koskista maski päässä. Äänen taso kärsii ja onhan se muutenkin typerän näköistä. Jäällä olin alkuun varma etten saa yhtään kiekkoa kiinni, mutta lopulta sain olla mukana koko Ilveksen A-nuorten harjoitusten ajan. 

Koko A-nuorten joukkue hakkasi mailoja laitaan, kun päätin harjoitukset tuplatorjuntaan, joka päättyi kiekon pysähtymiseen hanskan pohjalle. Tunne itsensä likoon laittamisen jälkeen on aina hieno ja tämäkin on ajan kuluessa kääntynyt siihen, että vaikka silloin koin olevani täysi seula olin nyt kauden päättyessä haastamassa Ville Kolppasta uuteen rangaistuslaukauskilpailuun, jossa minä olisin maalivahtina ja Kolppanen laukojana. Jos Ville ottaa haasteen vastaan, niin kaudella 2013-14 se tehdään ja jos Kolpi jää alle kahden maalin tarjoaa hän kanansiivet.

Seuraavassa osassa käyn lävitse juuri päättyneen kauden.